ikisinkku

Miehet, jotka valehtelevat naisille

2012-02-23T19:15:00.001+02:00

Koin tässä varsin hämmentävän kokemuksen. Mies kertoi minulle, että baarissa naisille yleensä pitää sanoa, että “totta kai aletaan seurustella ja nähdään jatkossakin usein”, jos haluaa seksiä saada. Muuten jäisi paljon helpommin ilman. Ilmoitin sitten suoraan, että mielestäni mies on aika säälittävä, jos joutuu seksiä saadakseen valehtelemaan. Luonnollisesti mies loukkaantui.

Mutta hei haloo! Kuinka säälittävää OIKEASTI on se, että valehtelee saadakseen seksiä? Se varmasti on todella yleistä, mutta ei se tee siitä yhtään vähemmän säälittävää ja noloa. Ehkä joku meistä naisistakin on noin toiminut ja voin sanoa kyllä meillekin, että ollaan oltu säälittäviä.

Yleisesti ottaen naiset suhtautuvat seksiin huomattavasti vakavammin kuin miehet. Naisilla on vähemmän irtosuhteita, olemme valikoivampia kumppaneidemme suhteen ja yleensä myös liitämme seksiin jäätävän kasan herkkiä tunteita. Voisin myös olettaa, että jos naiselle pitää luvata kuusi kuuta ja Saturnuksen renkaat ennen kuin hänen jalkansa avautuvat, niin kyseessä on todellakin tapaus, joka ei mielellään irtosuhteita harrastaisi. Ja sitten kun tämän naisen sitten HUIJAA sänkyynsä ja aamulla käskee käyttämään ulko-ovea ja nauraa perään, niin totta hitossa se on väärin. Ja noloa. Ja säälittävää.

Kyllähän se toimii toisinkin päin. Tosin naiset yleensä käyttävät miehiä hyväkseen vähän eri tavoin. Tiedän naisia, jotka lepertelevät miehille saadakseen ilmaisia drinkkejä, autokyytejä ja IKEA:n huonekalujen kokoamisapua. Nämä miehet yleensä ovat silminnähden lääpällään näihin naisiin ja olettavat, että naiset tuntevat samoin ja näinhän naiset myös antavat ymmärtää. Sitten jossain välissä mies potkastaan pihalle jonkun “paremman” edestä. Väärin. Noloa. Ja säälittävää.

Myönnetään, myönnetään. Olen itsekin ollut hyväksikäyttäjä ja antanut ymmärtää asioita, jotka nevergonnahappen. Jälkikäteen ajateltuna hävettää. Ja ihan syystä. Olihan se väärin, noloa ja säälittävää.

Mutta palataanpas takaisin niihin miehiin ja heidän lupauksiinsa. Ehkä he ymmärtäisivät helpommin tekojensa vääryyden, jos pysähtyisivät miettimään, että miltä naisesta tuntuu kun hän on suostunut sänkyyn ja tajunnut, että ei siitä mitään rakkaustarinaa tullut:

Halvalta. Tyhmältä. Rumalta. Turhalta.

Iso osa meistä naisista on ihan hirveän tunteellisia ja dramaattisia. Ja kun mies ensiksi palvoo mattoa jalkojemme alla ja seuraavaksi vetää sen pois, niin kyllä se satuttaa. Ensimmäinen ajatus lienee “Miksi minä en kelpaa? Mikä minussa on vikana?” Vaikka nainen varmasti morkkaa miestä tyttökavereidensa kanssa heti aamusta alkaen, niin silti hänen takaraivoaan jystää tuo negatiivinen ajatus häntä itseään kohtaan. Ja vaikka hänen saamansa seksi olisi ollut maata järisyttävää ja tähtiä räjäyttelevää, niin siitä jää paskan maku suuhun ja huonot muistot.

Eli jos haluat olla Kunnon Pelimies ja jättää jälkeesi hymyileviä ja tyytyväisiä naisia niin OLE REHELLINEN. Hitto soikoon, ei se ole niin hankalaa. Olen itsekin saanut baarissa useinkin suoria “mennäänx sänkyyn?”-tapaisia vihjauksia ja harva niistä on tullut mitenkään ällöttävän tapauksen suusta ja osaan olisin voinut jopa suostua, jos en olisi juuri sinä iltana ollut menkkaelefantti. Enemmän minulla on ällöttänyt ne tapaukset, jotka ovat kehuneet kauniita huuliani, hukkuneet silmiini ja kysyneet miten treenaan, kun vartaloni on niin uskomaton. Sen jälkeen sanotaan, että tekis mieli tutustua paremmin, lähdetkö pilkun jälkeen luokseni keskustelemaan ja juomaan teetä. Ehkä se johtuu siitä, että olen baarissa selvin päin, mutta noista nuoleskelijoista näkee kyllä kilometrin päähän, että mikä se todella on mielessä. Lisäksi tuo väite uskomattomasta vartalostani herättää kyllä epäilykset, jos niitä aikaisemmin ei ollut.

Toisaalta onhan se miehen ilme ihan uskomaton, kun lähdet sen miehen luokse keskustelemaan ja juomaan teetä ja sitten alat vaan pokkana tehdä lähtöä. Se miehen venähtänyt naama… PRICELESS! Tosin venähtänyttä naamaa helposti seuraa enemmän tai vähemmän painostusta ja mutinaa. Sen jälkeen kun kysyy, että “mikset sanonut suoraa, että halusivat vain seksiä?” niin vastataan, että eikö se ollut ilmiselvää. Oli, mutta koska miehet eivät lue rivien välistä, niin en lue kyllä minäkään. Ja jos olisi kysytty suoraan, niin olisin voinut heti kieltäytyä, eikä toisen tarttisi nyt näyttää ihan lampaalta.

Ettäs tiiät.

Tiedän, että joku saattaa vetää tästä kirjoituksesta herneen nokkaansa. Siksi haluankin muistuttaa tässä lopuksi, että myös minä olen ollut säälittävä hyväksikäyttäjä ja tunnen myös monia säälittäviä hyväksikäyttäjiä, jotka ovat hyviä ystäviäni. Ja se ei tee heistä (tai minusta) yhtään vähemmän rakastettavia ja ihania, eli älkää nyt tukehtuko niihin herneisiinne :D

Sairasta meininkiä

2012-02-22T12:56:00.001+02:00

Nuutunut naamani, olkaa hyvä! :D Oli pakko päästä esittelemään todistusta ja kertomaan yöllisestä yllätyksestä, mutten jaksanut alkaa kirjoittaa mitään niin päätin tehdä sitten videon vaikken edustavimmillani olekaan. :) Who cares!

Opiskelua, tulevaisuutta ja turhaa informaatiota.

2012-02-21T17:19:00.001+02:00

Olen rustaillut nyt noita Dr. Fenii –vastauksia ja unohtanut täysin, että kannattaisi se varmaan kirjoitella nyt helmikuullekin jotain, eikä olla vain hissun kissun :D Olen ollut hirween, hirween flunssaisena nämä viime päivät ja edelleenkin ulos mennessä tai hengästyessä yskin niin, että meinaa yrjö lentää. Tästä syystä olen turvautunut parin viime päivän aikana paikallisbussiin ja köyhtynyt ja potenut huonoa omaa tuntoa laiskuudestani. Mutta no, terveys ennen kaikkea ja ei meikän astmaattisia keuhkoja kannata liikoja rasittaa. Tahdon vaan päästä eroon tästä flunssasta ASAP. Thank you.

Mutta on tässä hienojakin asioita tapahtunut! Olen nyt virallisesti kasvatustieteiden kandidaatti (ei hitto, mulla on KOULUTUS!) ja alustavasti olen sopinut unelmieni harjoittelupaikastakin. :) Se on juuri sellainen paikka, joka sopisi tulevaisuuden suunnitelmiini muutenkin niin en nyt millään malttaisi odottaa toukokuuta, jolloin harjoittelu alkaa! Loput harjoittelusta suoritan sitten syys-lokakuussa, eli tänäkin vuonna pääsen kuin pääsenkin metsänistutukseen tienaamaan kesäkuuksi.

Jokohan ne Savukosken mettähallituksessa miettii, että tuostakaan tyypistä ei pääse ikinä eroon? Tänä vuonna olen lisäksi porukan korkeasti koulutetuin, eli pitäiskö vaatia palkankorotusta? Metsänistutuskin on tietynlaista kasvattamista, niin en ihan hakoteillä voi olla.

Gradunkin olen aloittanut (sisällysluettelo valmiina :P) ja nyt loppuviikosta saan tälle koneelleni Wordin niin pääsen sitä kunnolla kirjustamaan kämpillä ja yliopistolla. Saa nähdä, valmistunko tänä vuonna. Peukut pystyyn, prkl!

Tosin sitten tulee se Major Problem, että mitä sen jälkeen? Seksologi, psykologi, opinto-ohjaaja, tutkija, jatko-opiskelija? HÄ?

No, sen ajan murhe. Tosin aika masentavaa sinänsä aatella valmistumista, kun kaikissa töissä ei varmaan hirveästi arvosteta sitä, että naputtelen sinkkublogia samaan aikaan etenkin kun ottaa huomioon, kuinka älykkään kuvan minusta täällä saa :P Joudunko siis luopumaan bloggailustani parin vuoden sisällä?
“Äiti, äiti! Meidän opinto-ohjaaja bloggaa seksielämästään!”

Njiäääägh.

Ehkä annan itselleni lisäaikaa ja jään tekemään väitöskirjaa. Ketään tuskin kiinnostaa, mitä joku randomi jatko-opiskelija+tutkija kirjoittaa netissä.

Tänään bussipysäkillä kolme metrinmittasta jannua aattelivat yllättää Ollin Colapommilla. Ei aavistustakaan miksi tämän tiedon jaan täällä, mutta kun en keksinyt muutakaan kerrottavaa niin… Vapise Olli!

Meidän on pitänyt Sadun kanssa valloittaa Rovaniemen yöelämä jo ties kuinka monesti, mutta ollaan molemmat vuoron perään ja yhtä aikaakin kipeitä, niin ei oikein suunnitelmat onnistuneet. Nyt sitten perjantaina päästään pitkästä aikaa SODANKYLÄN yöhön juhlistamaan kanditoitumistani ja ylipäätänsä elämisen riemua. Komeat kaivosmiehet: vaviskaa! Jos teitä siis on olemassa. Kuulostaa vähän omituiselta yhdistelmältä. Komea kaivosmies? Yhtä harvinaisia kun älykäs kapiainen.

Oikeasti, pakko koittaa päästä Rovaniemelläkin baariin. Taitaa siirtyä huhti-toukokuulle sekin homma, mutta en anna sen häiritä, sillä Nightwishin keikka on ensi viikolla!
Hiihihihihiii <3 Kukaan lukija tulossa Ouluun keikkailemaan 4.3.?

Toisaalta, mitä hittoa baarissa? Koko vuonna ei ole ykskään mies kiinnostanut millään tavalla ja vietän niin rutikuivaa kautta, että Saharaakin hirvittää. En tosin valita, kun ei yksinkertaisesti innosta. Kaikki miehet = plääh. Plääh. Plääh. Plääh… Plääh.
Nyt kun tosin muistelen, niin parhaimmat illat on vietetty silloin, kun ei olla katseltu miehiä ollenkaan. Ollaan vietetty vaan riehakasta ja aitoa tyttöjen iltaa. Ehkä se pitää paikkansa myös tällä viikolla? ;)

On aika arvonnan!

2012-02-17T16:40:00.001+02:00

200 Blogger-lukijaa ja lähes 500 000 blogikävijää. Tätä pitää juhlistaa arvonnalla! Siispä raahauduin tänään kuumeessa ja kurkkukivussa kaupungille hankkimaan arpajaisvoiton, joka sopisi just meikäläisen arvottavaksi. Kauan aikaa seisoskelin kirjakaupassa “How to become a Sex God”-kirjan kanssa ja mietin, että onkohan tässä täydellinen arvontalahja. Kirja kädessä kaivauduin vielä syvemmälle löytökirjojen ihmeelliseen maailmaan, niin siellähän se oli! Jokaisen amerikkalaisen naisen märkä uni ja jokaisen suomalaisen naisen salainen pahe.

Dr. Phil.

Dr. Phil. Tämä ihmeellinen mies, joka tietää kaikesta kaiken ja on niin hemmetin dramerikkalainen, että kunnollista suomalaista ärsyttää. Ja vielä enemmän ärsyttää, että jo ensi vilkaisulla kirjasta löytyy kohta, joka avaa omat silmäsi:

”Oletko itsenäinen nainen. Ansaitset itse oman toimeentulosi. Olet tottunut määräämään omista asioistasi. Et kulje yhdenkään miehen talutusnuorassa, mutta elettyäsi vuosikaudet yksin pelkäät kuollaksesi elämää toisen ihmisen kanssa. Kuvittelet, ettei sinulle kelpaa kuka tahansa, mutta sisimmässäsi tiedät, että sinua pelottaa pilata se hyvä elämä, jota jo elät yksin. Voi olla, että luulet haluavasi elämänkumppanin, vaikka todellisuudessa ehkä haluat elää kaikessa rauhassa omalla tavallasi.”

Kyllä, Dr. Phil! KYLLÄ!

Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä lukemaan Dr. Philin älykkäitä sanoja. Kirja sopii erityisesti heille, jotka ovat edelleen sinkkuja ja haluavat löytää kumppanin. Mutta ei kirja ole haitaksi pariskunnillekaan, sillä täältä löytyy hyviä vinkkejä parisuhteen virkistämiseen ja pahimpien karikkojen välttämiseen.

Arvonnan säännöt ovat helpot:
1. Kommentoi tähän postaukseen
2. Kirjoita kommenttiisi sähköpostiosoitteesi, että saan sinuun yhteyden. Sähköpostittomat kommentit eivät pääse matkaan.
3. Jos haluat tuplata mahdollisuudeksi, niin kerro minulle MIES-vitsi. Koostan vitseistä oman postauksensa samalla, kun ilmoitan voittajan.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 26.2.2012 asti. Näin minullakin on aikaa lukea tämä kirja ja kokea lisää valaistumisia.

ARPAONNEA!!

“Ei ole mitään viehättävämpää kuin nainen, jolla on hauskaa.”

Ystävänpäiviä!

2012-02-14T09:29:00.001+02:00

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi ystävänpäivä tunnutaan pyhittäneen lähinnä parisuhteen hehkuttamiselle ja sinkkuudesta mussuttamiselle? Englannin valentine’s day nyt vähän paremmin selittää sen, joten kai tässä on pakko syyttää noita ihmeellisiä suomennoksia. Itsellä nyt vaan kasvaa sarvet päähän niistä naistenlehtien “Oletko sinkku ja ystävänpäivä ihan nurkan takana – ÄLÄ MUREHDI!” No en murehdikkaan! Saatana. Kyllä minulla niitä ystäviä on ja ne kait tässä pitäisikin olla se juttu? :D

Yksi hyvä ystävä korvaa kaksikymmentä säätöä.

Ystävä auttaa suklaata paremmin sydänsuruihin. Jos siis haluat laihduttaa - hanki ystävä.

Tosin ystävä+suklaa on ihan lyömätön apu sydänsuruihin. Unohda siis ylläoleva ohjeistus.

Jos ystäväsi hankkii sinulle neuloja ja voodoo-nuken, jonka rintaan hän on ihan itse kirjaillut exäsi nimen, tiedät, että hän on tosiystävä.

Ystävä on kuin kissa: itsenäinen, mutta aina valmis herättämään sinut keskellä yötä jos kaipaa lämmintä olkapäätä.

Ystävä laulaa karaokessa kanssasi "Etsit muijaa seuraavaa", "Byebye baby" tai "erittäin hyvä ellei täydellinen"

Tosiystävä ei koskaan moralisoi jos hairahdut kielletyille teille.

Tosiystävä moralisoi, jos meinaat hairahtua samalle kielletylle tielle kahdesti. Peräkkäin.

Tosiystävälle voit kertoa kaikki ne asiat, joita et blogissasi voi kertoa.

Mistä tunnet sä ystävän? - hän elää usein samanlaista vaihetta elämässäsi kuin sinä. Jos hänen exänsä soittaa hänelle viiden vuoden tauon jälkeen voit olla varma, että omakin exäsi ottaa sinuun pian yhteyttä.

V.I.P. -juorukerho toimii vain tosiystävien kesken.

Parempi ystävä pivossa kuin kymmenen miestä oksalla.

Hevonen ei potki rakkaudesta, mutta ystävä voi tarvittaessa potkia sinut kauemmas hevosesta.

- All by Ikisinkku

Hyvää ystävänpäivää kaikille varsin tasapuolisesti! :) Tosin niille Ystäville vielä erikoisen hyvät ystävänpäivätoivotukset <3 Miten ois Salkkari-treffit? :D

Menkääpä muuten Googleen ja klikatkaa sitä logoa! Aivan ihana video! Itse en ystävänpäivänä ruukaa lahjoja ostella, kun ei ne ole se asia, mikä tekee ystävyyden. Mieluummin kysyn vaikka mitä kuuluu ja vaihdan uusimmat juorut. That’s friendship!

(Google-vinkistä kiitos kuuluu kaveripojalleni Planktonille)

Niin kaunis on hiljaisuus

2012-02-10T17:17:00.002+02:00

Terveisiä lauhtuneesta Lapista! Kokeilin pantakiharoita ja I’m in love. En edes muista koska minulla on viimeksi ollut kikkaraa päässä, joten johan se oli aika vaihtaa hieman tyyliä. Kampaajalle pääsen tosin näillä näkymin vasta hiihtolomalla, eli siihen asti tyveni saa harmaantua ihan rauhassa. Nytkin jo hekumallinen lähemmäs neljän sentin juurikasvu.

Mutta se niistä hiuksista, mieluummin puhun jostain vähän kiinnostavammasta asiasta, eli miehistä. Tai miehettömyydestä.

Vuosi 2012 on lähtenyt kyllä rytinällä käyntiin siinä mielessä, että olen vihdoinkin (viidentenä vuonna!!) innostunut opiskelusta, gradun aihe on keksitty ja olen sitä ihan liekeissä lähtenyt tekemään (toivottavasti voin hyödyntää osaa teistä sen tekemisessä ;)), olen säästänyt rahaa ihan kivasti siihen nähden, että miten paljon tuista mulla jää käteen vuokran jälkeen (vähän) JA liikunnan ilo on täyttänyt sieluni (herkkää) ja olen syönyt terveellisesti (paitsi tänään). Olen laihtunut huikaisevat 2 kiloa ja pienentynyt 12 senttiä ja peilikuva alkaa miellyttää ja samaten myös minä itse alan miellyttää itseäni, kun ei tarvitse enää soimata itseäni laiskuudesta ja saamattomuudesta. Kämppäkin on pysynyt suhteellisen siistinä (meikäläisen mittapuulla) ja olen hitto vie jopa hieman sosiaalistunut (hieman vaan, mutta on se sekin jotain) ja pahimmat ängst-ähdistykset on nakattu hittoon pääni sisältä.

Miesrintamalla on taas varsin hiljaista. Omasta tahdostani. Kylään on haluttu, en ole ottanut. Minua on haluttu kylään, en ole mennyt. Viestejä on tullut, en ole vastaillut pahemmin. En ole edes katsellut uljaita uroksia yliopiston käytävillä enkä ole edes panostanut omaan ulkonäkööni tai muutenkaan kaivannut vastakkaisen sukupuolen huomiota.

Nyt on rehellisen onnellinen olo. Kaikki eivät usko, että onnellisia sinkkuja olisi olemassa, sillä ihmiselle on kuulemma luontaista haluta kumppani ja elää kuin joutsen jossain ikuisessa parisuhteessa. Ehkä se onkin, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö ihminen voi olla pyyteettömän onnellinen elämäänsä myös “yksin”. Itseäni suoraan sanottuna hetkittäin ärsyttää, että sitä pitää olla todistelemassa ja että eipä sitä silloinkaan uskota. Tiedän kyllä, että jotkut säälivät minua kun olen ollut sinkku jo pitkään (ok, lähes aina) ja nähtävästi vielä hieman pariutumis-haasteellinen, kun ei nuo suhteet meinaa millään kantaa kovin pitkälle. Hei kamoon! Olen 23-vuotias. Sitten kun olen 33-vuotias niin sitten saa ihan luvan kanssa alkaa jo hieman voivottelemaan jos siihen mennessäkään en yhdessäkään yli vuoden kestävässä suhteessa ole ollut.

Toisaalta taas jos olen silloinkin yhtä sees, kunnianhimoinen, aikaansaava ja onnellinen kuin nyt, niin eipä sitä tarvitse muiden säälitellä minua silloinkaan. Ehkä kaikki ihmiset eivät ole joutsenia, vaan osa meistä on rukoilijasirkkoja, joiden kanssa on aika vaarallista jäädä hengailemaan parittelun jälkeen. Saattaa joutua vaikka syödyksi.

Olenko viallinen? Tuskinpa vain. Hieman erilainen vain :)

Ylpeästi ERNU!

Get out of my fryin’ pan

2012-02-07T19:45:00.001+02:00

Kun sanat eivät riitä, niin sitten on vaan ihan pakko laulaa ja toivoa, että vastapuoli ymmärtää englantia.

Hey there little man
Get out of my fryin' pan
I got bigger fish to fry than you

It's high time you listen to me
I choose my battles carefully
So get out of here son
Let me show you the door
You'll be in trouble then
If by the time I count to four
One two three four
BANG

You been messin' with my mind
To waste my time is most unkind
I got better things to do
Than to play these pointless games with you

Get down off that horse
Before I knock you off
Put away your big guns
You're acting out of fear
But I'm not scared of you
On the way out watch your rear
One two three four

Hey there little man
Get out of my fryin' pan
I got bigger fish to fry than you

You been talkin' off my ear
This is the end but you're still here
Out of here son
Let me show you the door
You'll be in trouble then
If by the time I count to four
One two three four
BANG

Fish to fry – The Ditty Bops

Kappaletta en Youtubesta löytänyt kuin live-versiona, mutta se toki löytyy Spotifyn viralliselta Ikisinkku-listalta, joka aika ajoin edelleenkin päivittyy ja jonne luonnollisesti saa ehdottaa omia suosikki-sinkkuasennebiisejä. Toki herkimmät “All by myself”-biisitkin sinne kelpaavat, mutta ne menevät tiukemman seulan läpi :D

Mutta siis oikeasti…. Se tunne, kun Vesa ei vaan tajuu ja joistakin ei vaan pääse eroon. Ei. Sitten. Millään.

10 Little things!

2012-02-05T07:13:00.001+02:00

Sain Annalta haasteen valkata täältä itselleni kymmenen asiaa, jotka tekevät minut erityisen iloiseksi. Valinta oli loppupeleissä aika vaikea, kun vaihtoehdot ovat niin loistavia! :D En haasta ketään erityistä tähän samaan haasteeseen, sillä tämä on jo näkynyt niin monessa blogissa MUTTA jos SINÄ et ole tätä vielä tehnyt niin valitsen sinut. Tee tämä. ;)

Oi, kuinkahan monta valitusta taloyhtiölle on laitettu siitä, kun minä kurkku suorana hoilaan jotain Christina Aguileran biisiä, vaikka ääneni ei riitä ollenkaan. “Whoooo is that girl I see, staaring straight back at meee!" ja niin pois päin. Yhtä tunteella vedän myös sylvian joululaulua helmikuussa ja etenkin suihkussa tulee turhankin usein veisattua “I’m singing in the rain”-tsipaletta, mikä on luonnollisesti osoitus mahtavasta mielikuvituksestani. Mietin vaan, että kun naapureiden suihkussa käymiset yms. kuuluvat aika selvästi kämppääni niin mitenhän meikän suihkuttelut kuuluvat heille? :D

Tykkään saada ihmiset nauramaan ja yllättävää kyllä liian usein naapuripöydissä virnuillaan jos olen vauhdissa kertomassa kaverilleni juttua jostain täysin tyhjänpäiväisestä asiasta. Parasta toki olisi, jos virnuilija olisi nuori ja komea (poliisi) mies, eikä kapakan vakkarispurgu, mutta eipä sille mitään voi. Pappamagneetti mikä pappamagneetti.

Miksi muuten vasta nyt olen löytänyt Poliisit-sarjan hienouden? Huh huh. Vois näin viikonlopun kunniaksi lähteä heilumaan tuonne jalkakäytäville vähissä vaatteissa, niin saattasivat tulla jopa juttusille.

No oon vähän tämmönen nipo, mutta olen aina ihan polleana, jos työtäni kehutaan tai sitä käytetään hyvänä esimerkkini. Lukion hissanope esimerkiksi kopioi yhden laudaturin arvoisen esseeni Japanista toisen maailmansodan aikana ja kierrättää sitä luokassa esimerkkiesseenä. Plus fuksivuonna kirjoittamani mediapäiväkirja löytyy painetusta kirjasta (Minun mediani) mikä luonnollisesti oli nostattava kokemus :D Nyt sitten hirveät paineet niskassa kirjoittamaan gradua.

Ah. Se tunne baarissa, kun olet bongannut komean miehen ja haluaisit vilkuilla häntä, muttet tiedä uskallatko ja sitten kun vihdoinkin rohkaistut katsomaan häneen ja se mies jo valmiiksi tuijottaa sinua. Oh my goodness. Alkaa aina väkisin hymyilyttämään kun edes ajattelee mitään niin mukavaa.

Vihaan sitä, kun keskellä yötä herää siihen, että nenä on tukossa ja on kaamea jano kun on hengittänyt suun kautta ja on pakko käydä juomassa ja laittamassa nenätippoja. Flunssat on muuten ihan siedettäviä tauteja, mutta NUHA. Inhoan nuhaa! Toki yskäkin on rasittavaa, etenkin jos olet tentissä ja yskit kuin keuhkoahtaumapotilas ja tiedät, kuinka paljon se häiritsee muiden keskittymistä, muttet vaan voi olla yskimättä.

Minusta on tullut ihan vainoharhainen hiusteni suhteen ja hoidan niitä sellaisella rakkaudella, etten koskaan. En edes muista koska olen käyttänyt viimeksi hiustenkuivaajaa, etten vahingossakaan vahingoita hiuksiani. Kihartimiin en ole koskenut aikoihin :D Ah, se silkkinen tunne hiuksissa kun pesee (teho)hoitoaineen pois <3 aijaijaijaijaijai.
Niin, joku kommentoija sanoi, että Biosilkin tuotteita löytyy useista Rovaniemen kampaamoista. Tietääkö joku, että MISTÄ niistä, kun olen muutamista kysellyt eivätkä he ole myyneet Biosilkkiä niin en nyt ihan sattumanvaraiselle ristiretkelle halua lähteä näitä etsimään. :)

Täydellisiä rakkauslauluja (enkä puhu nyt romanttisista lauluista, vaan lauluista, joihin rakastuu) tulee harvoin vastaan, mutta sitten kun niitä tulee niin on jotenkin käsittämätöntä, että miten voi luukuttaa yhtä kappaletta kerta toisensa jälkeen päivätolkulla ja ties kuinka monta kuukautta ennen kuin siihen edes hieman kyllästyy. Ja sitten ärsyttää kun siihen on kyllästynyt ja tavallaan ei haluaisi kuunnella sitä heti pilalle, mutta kun ei vaan voi olla kuuntelematta ja oooooh. Niin rankkaa, niin rankkaa.
Viimoisin rakkausbiisini taisi olla Chisun Sabotage :)

Joo. Oon vähän nipo, mutta oon myös vähän laiska, tyhmä ja saamatonkin :P Haluan päästä eroon saamattomuudesta, mutta vanhoja tapoja on hankala murtaa! Nytkin pitäisi lukea tenttiin ja mitä teen? Rustaan blogihaastetta!

ORGASMIC! Barcelonassa sipsutin ehkä neljän sentin koroilla ympäriinsä ja voi luoja kun illan tullen kävelin kaverin kanssa kohti hotellia kauniin puiston vierustaa, riisuin kengät pois ja astelin viilenneellä nurmella paljain varpain niin VOI LUOJA kun se tuntui hyvälle! Siis parasta korkokenkäpäivän jälkeen on kävellä paljain varpain epätasaisella alustalla. Käsittämätön hyvänolontunne. Ah!

Hokasin ihan vastikään kunnolla mitä hittoa se meinaa se kurkunpään laskeminen ja KABUM. Nyt menee Nightwishin biisitkin ihan kohtuullisesti läpi, vaikka koskaan ikinä milloinkaan en niitä livenä laula :D Etenkin versioni Wishmasterista sai huikeat suosionosoitukset kissoiltani. Muska meni kaappiin ja Myy halusi ulos.

EKSTRA

Mikä on onnellisuushaaste ilman mainintaa suklaasta?
Yleensä puren kaiken minkä suuhuni saan tikkareista joulukalenterisuklaisiin, mutta aina silloin tällöin pysähdyn suklaapalan kanssa ja annan sen vaan sulaa suuhuni… Ja aina totean, että se on parempi ja nautinnollisempi tapa syödä suklaata. Siksi nykyään usein sulatankin suklaani valmiiksi mikrossa >:D

Hyvä 33-vuotias Ikisinkku

2012-02-03T07:00:00.001+02:00

Hienosti muistin nyt, puoli vuotta myöhemmin, kirjoittaa jatkoa tälle "Hyvä 13-vuotias Ikisinkku" –postaukselle, jossa tarkoitus oli siis kirjoittaa kirje 10v nuoremmalle itselleen ja sitten 10v vanhemmalle itselleen.

***********************************************************************************

Siellä sitä nyt ollaan. Kolmenkympin paremmalla puolella. Muistatko, miten kymmenen vuotta sitten kauhulla odotit huhtikuuta kun tajusit täyttäväsi jo 24? Ja miten alkoi tuntua siltä, että elämä ajaa sinusta ohitse, etkä ole oppinut yhtään mitään, et päässyt yhtään mihinkään, et kokenut mitään, etkä tule koskaan kokemaankaan.

Todennäköisesti naurahdat aikuismaisesti ja hymyillen kerrot minulle, että olen nyt väärässä. Olet kokenut paljon, oppinut paljon, löytänyt paikkasi maailmasta ja ennen kaikkea sellaisen miehen, jota jaksat haistella pidempään kuin kaksi kuukautta. Onhan hän norjalainen?

En oikein osaa sanoa, että missähän hitossa sinä olet töissä. Minulla ei ole siitä aavistustakaan. Todennäköisesti kuitenkin joko tutkit jotain tai sitten kuuntelet, kun ihmiset jauhavat sinulle ongelmistaan ja yrität auttaa heitä. Sitten sinusta tulee samanlainen kylähullu kuin kaikista muistakin tuntemistasi psykologeista. Kannattaisko harkita uranvaihtoa? Vai oletko sitten päätynyt seksuaalineuvojaksi, sekinhän on sinua kiinnostanut? Vai oletko opinto-ohjaaja? Vai lottomiljonääri?

Todennäköisesti olet tehnyt sen, mitä olet pelännyt. Ja puhun nyt synnyttämisestä. Sano, että synnytit keisarinleikkauksella! En kestä ajatusta, että minulla joskus tulevaisuudessa tulee olemaan tikkejä SIELLÄ! Ja sano, että teit sen lapsen pieninenäisen miehen kanssa? Sellaisen, jolla on isotissinen äiti? Ai et? No, onneksi olet opiskellut niin paljon psykologiaa, että osaat auttaa lapsesi pahempien murrosikä itsetuntomurheiden yli.

Ja millainen onkaan se mies, joka rinnallasi on? Pitkä, lihaksikas, vaaleahiuksinen, norjalainen keihäänheittäjä? Vai Savukoskilainen lättäjalka-poromies, jonka naamaa ei erota karvalakista? Hienot vaihtoehdot olen ainakin antanut sinulle, eikös juu? Uskon silti, että olet pitkässä parisuhteessa tai juuri eronnut sellaisesta ja valmistelet toisia unelmahäitäsi, joita vietät Balilla auringonlaskun aikaan. Olithan ensimmäisissä häissäsi Saariselällä hoikka? Tällä hetkellä kun kärsin ihan pirusti vartaloni vuoksi, niin olisi kamalaa, että ennen häitä annoit sen vaan levähtää täysin. Tai että nyt muistutat enemmän seitsemän leivän uunia kuin Jessica Bieliä?

Oletko vielä tekemisissä Herra X:n kanssa? Hankala uskoa, että olisit, mutta toisaalta… eipä hänestä taida päästä koskaan kunnolla eroon. Entä saitko Retkun koskaan kaadettua, vai vieläkö sekin on suunnitteluasteella? Eihän sinulla vielä ole harmaita hiuksia? Onko kukaan 2000-luvun miehistä vielä mukana elämässäsi?

Epäilen, että asut Napapiirin tuntumassa tai sen yläpuolella. Sinnehän sinä kuulut, senkin paikkasidontainen mussukka. Kävitkö etelässä edes opiskelemassa? Uskon, että kävit, kun niin kovasti nyt haluaisin kokea sen kohutun, etelän kuuman kesän.

Huomasin juuri, että puhun sinusta kuin ikälopusta. 33-vuotias on kuitenkin vielä aika nuori ja todennäköisesti sinulla on edelleen elämääsi koskevia suuria haaveita ja täyttymättömiä unelmia. Tällä hetkellä minulle riittää saada työ ja lapsi ja ehkä joku mies. 33-vuotiaana sinä varmaan haaveilet toimivasta parisuhteesta, palkankorotuksesta, terveydestä, matkustelusta ja sitä, että lapsestasi ei kasva täyttä huligaania, vaan että hän perisi sinun halusi olla erilainen nuori ja pysyä erossa päihteistä. Ja että hän jättäisi perimättä halun tehdä 37 typerää virhettä miesten kanssa.

Onhan Myy vielä elossa?

Ah niin! Muista sitten kertoa, miltä tuntuu kirjoittaa kolumnia naistenlehteen. :) Siitä ainakin haaveilen nytten ja tuohon ikään mennessä sen haaveen pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo toteutunut.

*****************************************************************************

P.S. Osallistuin Kiima – eroottisen runon kirjoituskilpailuun. Runoni löytyy täältä ja siitä saa tykätä jos siitä tykkää. :)

Sano jyrkempi EI videopostauksille

2012-02-01T14:54:00.001+02:00

Muahahahaa! Jos jaksoitte kärsien katsoa eilisen videopostauksen, niin nyt on lisää kärsimystä tiedossa! Äänenlaatu on nyt hyvä, mutta värkkäilyjeni vuoksi kuva heiluu kuin heinämies mutta MITÄS ME PIENISTÄ.

Olin vasta tullut city-kävelyreissultani tuolta huikeasta –27asteen pakkasesta sisälle, siitä syystä hiukset on vähän lytyssä ja niiskutan.

Aika jännää, kun aattelin, että tein LYHYEN videon ja tuolla on pituutta 11 minuuttia… Pointsit sille, joka sen jaksaapi katsoa. Videossa lähinnä esittelen sitä mitä löysin postipakestistani ja H&M:stä, että sori Ninni kun nyt sorruin muotiblogitapaiseen vaate-esittelyyn :D

HITTO TUO PYSÄYTYSKUVA :D Kuolen ihan justiinsa nauruun täällä.

- Biosilk:in tuotteet tilattu Strawberrynet.com–verkkokaupasta. Suora linkki tuotteisiin
* Silk Therapy –silkkitipat 350ml maksoi 37€
* Silver Lights –shampoo 350 ml 11,80€
* Ei postikuluja, mutta tulliselvittely maksoi n. 10€

Voin sanoa, että nuo silkkitipat on joka euron arvoiset ja pakkaus kestää pitkään. Käytetään pestyihin, pyyhekuiviin hiuksiin taikka kuiviin hiuksiin. Kannattaa välillä käydä tutkimassa esim. Huuto.Nettiä, sillä joskus noita on myynnissä siellä hyvällä hinnalla. Ebaystä löytynee myös :)

P.S. Anniinan blogissa on arvonta käynnissä, voi voittaa lahjakortin Nellylle :)

Sano EI videopostauksille

2012-01-31T13:31:00.001+02:00

Pahoittelen jo etukäteen, jos katsotte tämän :D Äänenlaatu on todella huono, toistan samoja asioita ja punainen lanka on selkeästi kadonnut jonnekin. Ehkä tästä opin sen, että mieluummin kirjoitan vaikka täysin tyhjänpäiväisiä sepustuksia kun teen videoita!

Lyhyt tiivistelmä videosta:

- Käteni leikkausaika on 16.3. eli Dr. Feniin vastauksia alkaa nähdä vasta sitten
- Tajusin, että Leijonakuninkaan “tunnetko jo tään rakkauden”-kappaleen alussa puhutaan POIKAMIESBOKSISTA, eikä mistään konkreettisesta laatikosta.
- Sain Sakke Majantieltä (Huippiksen TUOMARI, ei ohjaaja) positiivista palautetta Ifolorin kuvakirjastani, jonka teen blogimuotoon joku kaunis päivä.
- Mulla jäi pankkikortti Sodankylään ja itse oon Rovaniemellä ja siksi pitää talsia tuonne tappavaan pakkaseen käymään pankissa ja nostaa sieltä rahnaa.

Lupaava lohikäärmeen vuosi

2012-01-24T12:45:00.001+02:00

Kun kävin seiskaluokalla Kiinassa, niin minun kerrottiin olevan erittäin Lucky Girl, koska olin syntynyt vuonna 1988, joka oli Lohikäärmeen vuosi ja lisäksi 8 on kiinalainen onnennumero.

No, nyt tuo mystinen Lohikäärmeen vuosi on taas täällä! Ja me onnekkaat lohikäärmeet olemme normaaliakin onnekkaampia tänä vuonna. Mikä on luonnollisesti hyvä asia, kuolemmepahan hymyillen sitten 21.12. Tänä vuonna aionkin haastaa itseni ja saavuttaa asioita, jotka eivät aiemmin ole onnistuneet.

* Hankin harjoittelupaikan! Ok, en ole aiemmin sitä edes hakenut, mutta nyt haen. Olen jo iskenyt silmäni pariinkin paikkaan, jotka haluan ja odotan nyt kielipitkällä saanko voucherin, jolloin paikkojen hakeminen olisi huomattavasti helpompaa.

* Teen gradun! Ok, en tätäkään ole aikaisemmin edes yrittänyt tehdä, mutta nyt kun KEKSIN AIHEEN ja suunnitelma on valmiina, niin aion enemmän kuin tosissani saada myös koko hässäkän kirjoitettua.

* Haen Joensuuhun kouluun! Ok, en tätäkään ole aikaisemmin edes yrittänyt tehdä, mutta nyt päätin, että kyllähän se opinto-ohjaajan pätevyys olisi ihan kiva saada. Täytyy tosin ensiksi vähän selvittää, että miten se minun kohdallani käytännössä tapahtuisi, mutta haaveissa olisi pamauttaa sitten 2013 Joensuuhun hetkeksi pätevöitymään.

* Hankin tatuoinnin! Ja tätähän olen yrittänyt saada aikaiseksi jo viimeiset kaksi vuotta, mutten ole uskaltanut. Kuva on jo täysin valmiiksi mietittynä ja paikkakin on täysin varma. Uskallus puuttuu. Ja tatuoija. Olen niin vainoharhainen, että kävelen varmasti tämän maailman yksinkertaisimman häkkärän kanssa Lapin parhaalle tatuoijalle, ettei mikään varmasti mene vikaan. Hinnasta viis. Suosituksia saa toki antaa!

* Valmistun! Olisi siis pyhä tarkoitus saada maisterin paperit pihalle jouluun mennessä tai sitten heti alkuvuodesta 2013. Kurssien kanssa on vähän säätämistä, sillä pari pakollista kurssia joiden piti olla keväällä siirtyvätkin syksyllä, eli ensi syksynä mulla on hitonmoinen kasa kursseja suoritettavana. Thank you.

* BikiniBeibe12! Tätäkin on yritetty jo viimeiset kymmenen vuotta. Mutta nyt on tekemisen meininkiä. Bodyrock.tv on lempparini ja päivittäin kuolen jonkun treenin vuoksi tuohon olkkarini lattialle. Mutta on se sen arvoista.

* Kesäkolli12! Tässäkään en ole ikinä onnistunut. En koskaan ole seurustellut kesällä, eikä minulla koskaan ole ollut kesäisin merkittäviä miehiä elämässäni. Tänä kesänäpä on! Ai miksikö? No siksi, että olen lohikäärme ja tänä vuonna saan mitä haluan.

* Positiivari12! Viime vuoden hervoton angstaus ja stressaus ovat taakse jäänyttä elämää. Tänä vuonna olen rasittavuuteen asti optimistinen ja itsevarma, luotan itseeni, saavutan asioita ja heittäydyn milloin mihinkin.

Nyt heittäydyn kahvakuulani kimppuun ja hankin vähän ruutia käsiini ennen sitä samperin leikkausta, joka antaa edelleen odottaa itseään. Hoitotakuu pamahtaa helmikuussa umpeen, niin kaipa sieltä kohta tulee ilmoitus, että mitämissämilloin.

Ah niin, tätä kysytään aina, niin sanotaan täälläkin, että äänestän Niinistöä ja ei, en ole homokammoinen enkä suvaitsematon ja rahanahne heikomman lyöjä. Olen enemmän vihreä kuin kokoomuslainen, mutta itse en välitä puolueista kun äänestään presidenttiä. Presidentti ei ole (minusta) puolueensa edustaja, vaan kansan ja mielestäni Niinistö on presidenttimäisempi, pätevämpi ja karismaattisempi siihen tehtävään.
Ja tämä ei tarkoita sitä, että Haavisto olisi epäpätevä, epäkarismaattinen ja epäpresidenttimäinen. Päinvastoin: Haavisto on ihan loistava lisä Suomen politiikkaan ja ihailen hänen arvojaan ja työtään suuresti. Olisi mahtavaa, jos hänestä tulisi presidentti, se ei haittaisi pätkääkään. Mutta itse käännyn Niinistön puolelle tässä kaksinkamppailussa. Ja rasittaa ihan pirusti, että joidenkin mielestä se on osoitus ahdasmielisyydestä ja porvaristisuudesta.

AH NIIN! Tein muuten tästä tsipaleesta ihan loistavan soittoäänen itselleni Audikon avulla. Tämä soi aina, kun joku mies koittaa tavoitella minua. Parasta olikin, kun tämä pärähti soimaan kesken luennon. Ehkä jatkossa muistan pitää puhelimeni äänettömällä julkisilla paikoilla :P

P.S. Mistä teitä lukijoita oikein tulee aina välillä? :D Enää 15 niin pamahtaa 200 rikki ja täytyy järkätä arvonta, enkä ole vielä ehtinyt käydä kaivelemassa kirjakaupoista jotain soveliasta palkintoa teille!

Rakas naapurini

2012-01-21T09:17:00.004+02:00

Ymmärrän kyllä, että perjantaina on aina mukavaa järjestää bileitä ja soittaa hyvää musiikkia hyvillä äänentoistolaitteilla. Noissa tilanteissa ei aina tule mieleen se, että Lapin yliopistolla kasvatustieteen yleinen tenttipäivä on LAUANTAI ja jollain (esimerkiksi seinänaapurillasi) voi olla tärkeä tentti, joka määrittää sen, saako hän kandin paperinsa ulos alkuvuodesta vai vasta loppukeväästä.

Ja tämä seinänaapuri olen minä. Ja minä olen ERITTÄIN vittuuntunut! Olen niitä ihmisiä, joiden aivokapasiteetti on sen verta laaja, että se vaatii vähintään seitsemän tunnin unet voidakseen toimia kunnolla. Neljän tunnin unet eivät riitä MIHINKÄÄN! Ei etenkään silloin, kun edellisenä iltana olen paniikkilukenut myöhään yhtä kirjaa basson pauhatessa taustalla ja sitten en pysty laittamaan nukkumaan ihmisten aikoihin, sillä en saa unta, koska JOLLAKIN ON BILEET.

Ei siinä. Yhdentoista ja kahdentoista välillä en jaksanut vielä hirveästi välittää. Ajattelin, että korvatulpat hoitavan asiat, suljin silmäni ja kömmin peiton alle. Siinä vaiheessa bileenne kai pääsivät kunnolla käyntiin, sillä volyymi nousi sen verran, ettei korvatulpista ollut piruakaan hyötyä. Ja mitä hittoa se oli se jatkuva vessassa ramppaaminen?? Tämä ehkä tulee uutena tietona, mutta etenkin öisin asuntosi jokainen vessakäynti kuuluu ERITTÄIN selvästi MINUN makuuhuoneeseeni.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Joskus siinä puoli yhden aikoihin yläpuolellani asuva naapurini sai kai päähänsä, että ne bileet oli minulla ja ALKOI HAKATA KATTOANI JOLLAIN SAATANAN KATUHARJALLA! Tässä vaiheessa meikä tarttui paistinpannuun ja hakkasin sillä keittiöni seinää, joka on kai bilekeskustaasi vastapäätä ja sen jälkeen toki hiljenitte hetkeksi. Tosin sen jälkeen joku muukin alkoi hakata jotain seinää ja hetken aikaa kämpässäni kuulosti siltä, kun joku yrittäisi nuijia tietänsä sisään.

Ja tämän kaiken keskellä hoin mielessäni digitaalisen pelien maailma –kirjan teorioita ja koitin painaa ne kaaliini. Onnistuin siinä aika huonosti, sillä minua alkoi ihan tosissaan VITUTTAA ja vittuuntuneena en osaa ajatella muuta kuin ääriväkivaltaisia ajatuksia, joihin kuului muun muassa paistinpannu ja SINUN musiikkisoittimesi.

Hetken kaikki oli hyvin. Menin sänkyyn, pyörin kiukkuisena ympyrää ja nukahdin. Korkeintaan vartiksi. Sen jälkeen te kai päätitte, että naapurit nukkuu jo, niin voi ihan hyvällä omalla tunnolla pistää taas musiikin soimaan! Jos et usko, että se teidän hiton bilemeininkinne kuuluu makuuhuoneeseeni, jos on korvatulpat korvissa niin olet enemmän kuin tervetullut kammariini ensi yöksi makoilemaan siksi aikaa kun meikä vähän bailaa sinun luona. Siinä bassokuvioiden kakofoniassa ei nukkuisi umpikuurokaan! Eikä ainakaan vittuuntunut akateemikko, jolla on REILUN NELJÄN TUNNIN PÄÄSTÄ HERÄTYS TÄRKEÄÄN TENTTIIN!

Nousin sängystä. Hoin vittua. Kävin iskemässä taas paistinpannulla keittiön seinää. Ei auttanut. Yläkerran naapuri alkoi taas hakata kattoani harjalla ja päätin, että vittu jos MINÄ saan varoituksen bileistä, jotka SINÄ olet järjestänyt niin on aivan varma, ETTÄ *kappaleen loppuosa sensuroitu*

Puin vittuuntuneen ja alastoman olemukseni päälle vaaleanpunaisen saunatakkini, tartuin paistinpannuuni ja lähdin kävelemään ulko-ovelleni. Juuri kun tartuin ovenkahvaan päätin jättää paistinpannun pois matkasta, sillä uskoin, että meikittömänä ja hiukset joka saatanan ilmansuuntaan osoittavana näytän ihan tarpeeksi pelottavalta ilman keittiötarvikkeitakin. Hakkasin oveasi ja hetken ovisilmäkuikuilun jälkeen (taisin kuulostaa poliisilta voimakkaiden nyrkin iskujeni vuoksi, eikös totta? Siitäkin varmaan kuuli, että naapurilla tais vähän VITUTTAA) aukaisit oven.

Ok. Olet komea. Mutta se perkeleen musasoittimesi laskee pisteesi niin pahasti pakkasen puolelle ettei koiranpentusilmistäsi ollut apua kiukkuni laimentamiseen. Kerroin yllättävänkin kiltisti, että nyt se musiikki pois, kun mulla olis vähän astetta tärkeämpi tentti aamulla. Käännyin ja mutisit perääni jotain anteeksipyynnön tapaista, mutta en kuullut sitä, koska paiskasin oveni kiinni. Vähän liian lujaa, sillä se pompsahti auki ja jouduin sulkemaan sen hivenen rauhallisemmin. Se siitä vakuuttavasta ovien paiskomisesta. En vaan osaa.

Tänä aamuna bongasin hellyyttävän anteeksipyyntökirjeesi postilaatikostani, jossa tiesit jo itsekin, ettet pysty millään korvaamaan aiheuttamaasi mielipahaa. ET PYSTYKÄÄN! Minulla on se tentti tässä tunteroisen päässä ja luenko minä siihen? EN. Minä kirjoitan tätä hiton julkista paatostani, koska en voi keskittyä lukemiseen, sillä minun on pakko saada tämä VITUTUS ulos, etten kirjoita tätä tenttivastauksena. LISÄKSI vieressäni majailee tyhjä BATTERY-TÖLKKI! Aivan!! Tipaton tammikuuni valui energiajuomana mahalaukkuuni, sillä neljän tunnin unien jälkeen on pakko saada sokeria ja kofeiinia ja lisäaineita, että pystyn edes jotain kirjoittamaan TVT:n Lapin tutkimusseminaarin artikkelikokoelmasta vm. 2004. LISÄKSI syön juuri suklaapatukkaa, että vähän rauhoittuisin ennen tenttiä. JA OLEN DIEETILLÄ! Minusta tulee läski ja sekin on SINUN BILEITTESI VIKA.

En ole kohtuuton.Olen vain väsyneenä vähän tällainen. Kärty, valittava ja vaarallinen.

Ja jos seuraavan kuukauden aikana kuuluu vähääkään häiritsevää meininkiä asunnostasi kello 22-07 välillä, niin käytän kaiken (olemattomasta) vaikutusvallastani, että saat siirron KUNTOTIELLE. Nyt en mitään valitusta tee, sillä kerran vuodessa tapahtuva häiritsevä bilettäminen ei siihen riitä, mutta nyt kannattaakin olla astetta kiltimpänä. Ja ihan pirun hiljaa. HILJAA!!

Ah niin! Arvaa kuka heräsi siinä puoli seitsemän maissa ja kellä ois ihan hirveästi tehnyt mieli laittaa MTV kovalle huutamaan, aloittaa tiskaaminen ja järkätä kattilakaapit uusiksi? Aivan, minulla! Mutta teinkö sitä? En. Miksi? Koska olen niin hiton tunnollinen ja kiltti ja empaattinen, etten raaski häiritä naapureitani edes silloin, kun ne ihan totta ansaitsisivat paistinpannuherätyksen.

Lisäksi minun tuurilla olet nukkunut yösi muualla. Hiton lusmu.

Ja nyt alan lukea paniikkilukemiset siihen tenttiin, jossa onnistumisessa sinun onnentoivottamisesi eivät paljoa paina. Prklvttstna.

T: Jenny "Naapuri"

P.S. Ehkäpä tulostan tämän ja laitan postiluukkuusi. Oisko vähän hyvä vastine pienelle anteeksipyyntö lappuselle?

Edit: 12:36
Aloin katsoa hieman tarkemmin tätä pahoittelukirjettä, ja kattokaapas kuinka hieno kuva täältä toiselta puolelta löytyikään:

Hmphm. Minkäs teet, olen helppo. Kai se on pakko antaa anteeksi, kun toinen on nähnyt noin kovasti vaivaa ja etenkin siksi, että se jäätävä kärty teki sen, että kävin niin ylikierroksilla, ettei väsymys ja aivojen jäätyminen iskenyt kuin vasta nyt, kun olen jo kämpilläni valmiina päikkäreille. Uskaltaisin väittää, että saan tentin läpi, arvosanasta viis. Ehkä siis nuo kaikki yölliset koettelemukseni ja aamuinen avautumiseni olivat vain siis vain hyväksi keskittymiskyvylleni?

Tosin... Kuvaakohan tuo piirrustus minua? Jos kuvaa, niin nähtävästi olen naapurini mielestä miehekäs ja vasenkätinen. :D Mutta en valita, anteeksi annan ja myös kiitän kovasti kohteliasta naapuriani, joka kiltisti sammutti musiikin ja sain nukkua aamuun syvässä hiljaisuudessa. Jau!

Hämärän rajamailla

2012-01-20T17:08:00.001+02:00

Kun ei ole mitään puhuttavaa, niin puhuttavaa täytyy keksiä jostain. Esimerkiksi todella oudosta unesta.

Näin unta, jossa luin Raamattua ja siinä luki:

”Ja kolmantena päivänä Picasso loi hiiren ja huomasi, että se oli lihava”

Ja koska everything happens for a reason, niin tälläkin unella on pakko olla tarkoituksensa. Ja nyt me selvitämme sen!

Ensinnäkin: Raamattu.
Raamattu viittaa pyhään kirjaan, Jumalan painettuun sanaan ja tietyssä mielessä myös totuuteen. Raamattua vastaan ei voi argumentoida, koska se on (daa) kirjoitettu korkeamman johdatuksessa ja näin ollen ei voi olla missään väärässä. Toki tästä voi olla montaa mieltä, mutta pääsääntöisesti ajatellaan, että Raamatussa seisoo se totuus. Eli unessani se viitannee siihen, että tuo siellä ollut lause pitää paikkaansa ja se on merkityksellinen ja käyvä toteen. Hämmentävää.

Kolmantena päivänä.
Kolmas helmimaalishuhtitoukokesäheinäelosyyslokamarrasjoulukuuta? Keskiviikko? Maaliskuu? Itse epäilen, että kolmas päivä viittaa tässä tapauksessa maaliskuuhun, eli kolmanteen kuukauteen. Jo ihan vaan siksi, että hämmentyisin suuresti, jos jokin unessa nähty profetia tapahtuisi päivälleen silloin kun sen pitäisi. Ne kaikki pieleen menneet maailmanlopun ennustuksetkin ovat sen todenneet, että se ei pidä paikkaansa. Eli ajatellaan nyt niin, että maaliskuussa tapahtuu jotain tähdellistä. Mutta mitä?

Picasso.
Mitä hittoa Picasso tekee unessani? En tietääkseni ole edes ajatellut häntä sitten… ikinä? Ensimmäisenä Picassosta mieleen mies, joka maalaa silmän poskelle ja tissit otsaan, mutta Picasso oli aikanaan myös erittäin, erittäin ansioitunut naistenmies, jolle uskottomuus oli tuttua jopa siinä lähempänä seitsemääkymppiä. Epäilen siis, että unessani ollut Picasso viittaa johonkin naistenmieheen. Ehkäpä taiteelliseen sellaiseen?

Hiiri.
Ok, ensimmäisenä tulee mieleen eräs “exäni” aka turhamies bloginimeltään Herra Hiiri, mutta uskon äärimmäisen vahvasti, että tässä tapauksessa kyse ei ole hänestä. Ajatellaanpa, että lauseessa “Picasso loi hiiren”. Naistenmies loi hiiren. Naistenmiehestä tulee hiiri! Eli maaliskuussa naistenmies kesyyntyy säyseäksi mussukaksi!

Lihava.
Muuttuuko naistenmies lihavaksi hiireksi? Huomaako hän, ettei olekaan tyytyväinen hiirenä olemiseen ja kaipaa muutosta (lihavat yleensä pyrkivät tavalla tai toisella muutokseen) Vai viittaako lihavuus tässä yltäkylläisyyteen=positiivinen asia. Naistenmies mussukoituu ja on siitä leppoisan tyytyväinen. Lihavat kun ovat leppoisia.

Eli profeetta-Fenii on puhunut. Maaliskuussa 2012 naistenmies muuttuu lopullisesti pariutuvaksi mussukaksi ja on siihen enemmän kuin tyytyväinen.

En tosin tiedä ketä tämä suuri ennustukseni koskee, mutta lupaan ilmoitella asiasta. Ja ilmoitelkaa tekin, jos ennustus koski teitä :D

P.S. Muistin juuri, että eräs menneisyyteni turhake menee naimisiin maaliskuussa :D :D
P.P.S. Ja olen siis vilpittömän onnellinen kummankin osapuolen puolesta. :) Toisen turhake on toisen Jimmy Choo!

Mutta tämä ennuste EI SAA koskea tuota tapahtumaa. Tässä pitää olla jotain hienompaa ja mystisempää taustalla, hitto vie!

Käännytetty

2012-01-18T12:55:00.001+02:00

Ikinä en ole hirveästi hinkunut itselleni mitään näistä aikuisten potkupuvuista. Toki olen miettinyt, että sellainen olisi kiva chillailuasuksi, mutta en kyllä ole missään välissä harkinnut, että maksaisin 100-200 euroa kangashaalarista. Jos arpaonni suosii, niin sitten kyllä ottaisin voittoni ilomielin vastaan, mutta itse en rahaa pistäisi likoon.

Mutta sitten… Epäonnekseni löysin itseni OnePiece:n nettisivuilta JA MIKÄ SIELLÄ OLIKAAN?!

Oooohohohohoohoooooooo!

Vapise Andreas Thorkildsen ja hänen viikinki-kaksosensa Vuonojen maasta! Ennemmin tai myöhemmin minä HANKIN tämän sietämättömän upean haalarin itselleni ja lähden Norjaan! Tällä hetkellä en ole valmis pistämään 180euroa menemään, mutta jos vaikka harjoittelun/kesätöiden jälkeen olisi ylimääräistä niin aijaijaijaijaijaijaijaijaijaijaijaiiiiiiiii.

Toki jos joku rikas sukulaiseni/ystäväni ei tiedä mitä hankkii minulle syntymäpäivälahjaksi niin tässä olisi esimerkki.

Mission “Find a Norwegian Boyfriend” is ON!

Lazy Ravenclaw

2012-01-15T19:48:00.001+02:00

Olen viettänyt päivät lähinnä hitaan sorttisesti joulukoristeita pois siivoillen, rästiopiskeluhommia tehden ja vartaloani kiduttaen. aloitin Bodyrock.tv:n 30 days fat loss challengen ja voin sanoa, että näin viikon jälkeen olen kauttaaltani jumissa. Lisäksi jätin sen samperin auton Sodankylään ja joudun kävelemään joka paikkaan, joka eilen osoittautui varsin fiksuksi päätökseksi, sillä kävelin yliopistolle tulostamaan valmiiksi myöhässä olevan työn, että saisin sen palautettua. Sitten siellä yliopistolla huomasin, että se muistitikku jäi sitten kämpille. Että sitten vaan takasin talsitaan kämpille ja siitä takas yliopistolle. Reilun kymmenen kilsan extempore-lenkkeily rocks.

No, ehkä viimeistään synttäreilläni hymyilyttää kun olen harmaasta kotelosta kuoriutunut hurmaava ja siro perhonen.

Tosin siroa minusta ei saa kuin moottorisahalla. Mutta jos edes hurmaavaksi pääsisi.

Kauneudesta tulikin mieleeni, että onko kukaan teistä käynyt Rovaniemellä Kynsistudio Tuikkeessa? Siellä olisi varsin passelin hintaisia ripsipidennyksiä tarjolla ja vähänkö kuumottaisi hankkia sellaiset. Toki ei juuri tällä sekunnilla, mutta kesällä :)

Nyt tarvin rahani hiuksiini. Olen etsinyt täydellisiä, luonnollisen värisiä tuhkanvaaleita hiuksia ja missi-finalistit eivät pettäneet tänäkään vuonna!

Ah. Tämä väri on varmaan aika justiinsa oma hiusvärini ja sitä ajankin takaa. Tosin seuraavan kerran menen kampaajalle vasta helmikuussa ja silloin pitää omaa tukkaa vielä raidoilla vaalennella, mutta ehkä sen jälkeen voisi siirtyä ja viilennysosioon. Toki läträän hopeatuotteilla nytkin lähes joka pesussa (toim. huom. shampoolla huomattavasti harvemmin, tukka ei tykkäisi), ettei nämä nykyiset vaaleat raitani punastuisi liikaa.

Mutta joo, jos kesään mennessä olin harmaablondi niin pomppisin riemusta kattoon. Ja jos saan sitten kesken kaiken päähäni vetää pääni tummanpunaiseksi niin saa vetää turpaan.

Silloin se vaan tuntui hyvältä idealta. Ja olihan nuokin omalla tavallaan kivat. Mutta ei ne sovi kuin kesänaamalleni, talvella muistuttaisin varmaan lähinnä mutaatiovampyyria kalpeine naamoineni, mustine silmänalusineni ja yleisen pelottavuuteni vuoksi.

Äh. Oispa kesä.

Ja oispa jo se saamarin leikkaus. Haluan pätevän syyn siihen, etten rustaisi tätä hivenen-myöhässä-olevaa enkun novellianalyysia. Olen jo tiskannut, tehnyt ruokaa ja hinkannut hellaa topsipuikoilla. Kai se on pakko myöntää, että nyt pitää tarttua toimeen ja olla se kunnollinen Korpinkynsi, niin kuin Pottermore minut lajitteli.

P.S. Antakaa mulle töitä.

Dr. Fenii ja akuutit kysymykset

2012-01-12T16:22:00.000+02:00

Mitä tekisit tässä tilanteessa: Olen kiinnostunut miehestä, ja juttu voisi ehkä edetä johonkin. Ongelmana on 1. Olen täysi nössö näissä asioissa, enkä varmasti uskalla tehdä aloitetta 2. (ja ensimmäistä noin 100x nolompi ongelma) Olen harrastanut seksiä tämän veljen kanssa, ja miehen toinen veli on useasti yrittänyt iskeä minua. Eli mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä :D

Itse olen myös arka tekemään aloitteita, etenkin päin naamaa. Baarissakin kun näen kiinnostavan miehen, niin yleensä vaan tuijottelen huumaantuneena seiniin ja supisen kaverilleni. Välillä koitan vilkuilla miestä ja ehkä jopa tuijottaa seksikkäästi, mutta se yleensä kaatuu siihen, että muutun punaiseksi ja käännän katseeni heti jos miehen silmät liikkuvat edes hieman suuntaani. Kuitenkin suosittelen sitä, että vaikka vilkuilisit miestä nopeasti niin vilkuile sitten sillä lailla. Miehilläkin varmaan jännittää lähestyä kiinnostavaakin naista, joten on hyvä tehdä selväksi, että edes yrität flirttailla. Jos olette FB-kavereita niin voit tehdä jopa niin hurjasti, että tykkäät jostain miehen tilapäivityksestä (kunhan se ei ole “Mis mun viinat?” tai “ukki kuoli”). Statuksen tykkäys on helpoin kevyt yhteydenottotapa Facebookissa ja näin mies ainakin tietää, että sivusilmällä seuraat (stalkkaat) hänen profiiliaan. Ongelmaan numero yksi siis vastaukseksi: flirtti-yrityksiä ja tykkäystä. Mutta jälkimmäistä harvoin ja hallitusti, ei pommittamalla tietenkään :D

Olet selkeästi keräilijä-sielu, mitä veljeksiin tulee ja se on ihan ok. Itse asiassa lienee ihan luonnollista pitää veljeksistä, sillä yleensä molemmissa on niitä piirteitä, joita miehissä pitää :D En usko, että seksi veljen kanssa osoittautuu hirvittäväksi ongelmaksi, etenkin jos siihen ei ole liittynyt mitään tunteita. Toki suotavaa on yrittää ensiksi luikerrella tämän miehen sydämeen, eikä sänkyyn, ettei hän vaan luule, että koitat vaan kaataa kaikki veljekset, mutta jos intohimo aikanaan vie niin se vie :D Miehen on hyvä myös ymmärtää, että suhteesi tämän veljeen oli pelkästään fyysinen ja siitäkin on jo “kauan” ja se “ei merkinnyt mitään”. Itseasiassa “tuskin edes muistat sitä” ja kerrot, että kukaan muu kuin hän (uusi veli) ei saa sinua tuntemaan mitään tällaista. Asia voi herättää mustasukkaisuutta ja riitoja, mutta ei ole mitenkään ylitsepääsemätön.

Ja kolmannen veljen flirttaillut vaan osoittaa, että todennäköisesti olet tämän ihastuksesikin mieleen, jakavathan nämä kolme sentään samat geenit :D

Herra nro. 4. Nelosen kanssa olen uskaltaunut juttelemaan kerran ja sen jälkeen ollaan nähny koulun merkeissä, mutta ei olla edes moita vaihdettu, vain lämpimiä katseita. Tämä kaikki siis muutaman viikon sisällä, ei siis pitkiä odotusaikoja. Ensimmäisellä keskustelukerralla tapaus paljasti itsestään yllättävän paljon infoa, asuinpaikan yms ja tiesi minun opiskelualani ja tiedosti kuka olin. Uskaltauduin kysyäkkin voisimmeko käydä ulkona yhdessä, myöntävällä vastauksella. Ollaan molemmat muutettu viimesyksynä uuteen kaupunkiin ja tietoni mukaan kummallakaan ei ole niinpaljon uusia tuttavia täällä. Nyt ihmetyttää uskallanko tehdä asialle jotain, ottaa treffipyynnön uudelleen esille etc.

Vastaan ns. pääkysymykseesi omassa postauksessaan myöhemmin, mutta nostan tämän nyt tähän, koska kysymys on akuutimpi :) Ehdottomasti kannattaa nostaa treffipyyntö uudestaan esille tyylillä “huomasin, että kaupungilla on mielenkiintosen näkönen ravintola/kahvila/baari/mikälie, haluisitko tulla mukaan tutustumaan siihen?” tjsp. omaan tyyliisi sopivaa. Sillä ainakin teet selväksi sen, että sinä ehdottomasti haluat käydä hänen kanssaan ulkona ja olet jo vähän paikkaakin miettinyt. Miehen ei oikeastaan tarvitse muuta kuin sanoa taas joo ja sitten vaan sopia kanssasi ajankohta. Lämpimät katseet kertovat kyllä sen, että mies on ainakin jollain tavalla sinusta kiinnostunut, niin ei se kannata kuin ottaa selvää, josko hänessä ois poikakaveri, eikä kaveripoika, aineista ;)

Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä yli puolitoista vuotta (pisin suhteeni tähän mennessä). Olen hänen ensimmäinen tyttöystävänsä, ja hän uskoo ihan tosissaan minun olevan Se Oikea ja että meillä on yhteinen tulevaisuus. Viime kuukausina minua on alkanut ahdistaa yhdessäolo. Täytän tänä vuonna 18 (poikaystävä on 21 v.). Vaikka tulemme loistavasti toimeen, suhteemme on tähän asti ollut aivan jotain ihanaa ja olemme kestäneet yhdessä jo vaikeidenkin asioiden läpi, en ole täysin onnellinen. Pelkään, että minulta jää elämää kokematta suhteemme takia. Elämme kaukosuhteessa, ja poikaystäväni on ihan mahdottoman mustasukkainen. Olen hankkimassa kesätyöpaikkaa ulkomailta ja kaipaan seikkailua, en paikalleen asettumista. Omasta mielestäni olen liian nuori näin vakavaan suhteeseen, mutta toisaalta en pysty kuvittelemaan itseäni kenenkään muun kanssa. Hän on kultakimpale miesten joukossa, mutta jos jätän hänet tällaisen asian vuoksi, hän ei ehkä otakaan minua takaisin. Mitä minun pitäisi tehdä? Ovatko tällaiset tuntemukset normaaleita?

Tuollaiset tuntemukset ovat täysin normaaleja monessa pitkässä parisuhteessa, etenkin niissä, joissa osapuolet ovat suhteellisen nuoria. Nuoruuteen ja ns. alkuaikuisuuteen (:D) kuuluu halu ja tarve etsiä itseään, kokeilla siipiään ja löytää se oma paikka tässä maailmankaikkeudessa. Sinä selkeästi haaveilet siitä, että pääset ainakin joksikin aikaa katsomaan maailmaa Suomen rajojen ulkopuolelle ja oma neuvoni on, että mene ihmeessä. Kävi miten kävi, sellainen kokemus on aina eduksi monessakin mielessä. Toiset haluavat ensin asettua paikoilleen ja myöhemmin (jos silloinkaan) valloittaa maailman ja seikkailla, toiset taas haluavat ensin seikailla ja sitten asettua. Kumpikin tapa on täysin oikea ja ihmisen pitää toimia niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Kiinalainen sananlasku sanoo “Jos rakastat jotakuta, päästä hänet vapaaksi. Jos hän palaa luoksesi, hän on ikuisesti sinun. Jos ei palaa, hän ei sinun koskaan ollutkaan.” Jos poikaystäväsi on sinulle Se Oikein Sopiva, jopa Se Oikea niin hän kyllä pysyy elämässäsi seikkailusi ajan tai palaa elämääsi sen jälkeen. Harva asia lienee todiste suurempi todiste rakkaudesta kuin se, että päästää toisesta irti silloin, kun kiinni pitäminen vain satuttaisi molempia.

Mustasukkaisuus on yleistä kaukosuhteissa ja miehelle on varmasti siksikin kova paikka kuulla, että haluat olla kesän jossain kaukana poissa. Mutta toisaalta aito rakkaus sisältää sen, että toista rakastaa sellaisenaan kuin hän on, ja tukee toisen unelmia. Hätiköityjä päätöksiä jättämisen suhteen ei tietenkään pidä tehdä, vaan katsoa, miten asiat alkaa sujua sen jälkeen, kun ongelmat on nostettu esille. Voit kertoa poikaystävällesi, että koet olevasi liian nuori asettumaan täysin paikoillesi, mikä ei tarkoita sitä, ettet välittäisi hänestä. Mielestäni olisi myös oikein kertoa se, ettet koe olevasi täysin onnellinen, etenkin jos et saa tukea haaveillesi ja lähteä maailmalle hymyssä suin. Itsekäs saa ja pitääkin olla hetkittäin ja rehellisyys kannattaa. Olisi väärin poikaystävääsikin kohtaa mennä tyyliin naimisiin heinäkuussa, jos et itse ole sydämestäsi siinä mukana. Tietenkään ei pidä alkaa syyllistää toista mistään, sillä ethän sinä halua maailmalle poikaystävääsi karkuun, etkä halua hänestä oikein erotakaan.

Lyhyesti: keskustele asiasta, ole rehellinen ja avoin ja tee päätökset niin, ettei niitä myöhemmin tarvitse jossitella. Kyllä sitä ihminen aina jossain välissä tietää, miten hänen pitää toimia, kunhan antaa itselleen aikaa :)

Loman lopuksi

2012-01-07T21:44:00.001+02:00

Ja niinhän se on, että joululoma päättyi ja on aika katsoa, että mitä rästitehtäviä sain tehtyä ennen kevätlukukautta.

Jaha.

En vissiin yhtään.

No vähän sitä ja vähän tuota ja kolmatta suunnittelin ja graduaiheen keksin. Nyt pitäisi sitten istua alas ja alkaa tehdä loppuun asti näitä pirun hommia. Olisi kuitenkin kiva valmistua joskus! Tosin Mikko Alatalo opiskeli 42 vuotta kandiksi, niin mikäs kiire mulla. Tosin töihin pitäis päästä, kun ei noita tukia enää iäksi jaella ihmisille. Surullista. Voisko joku tulla minun henkilökohtaiseksi perseelle potkijaksi koulun suhteen?

Ja sitten tuo kuvassa näky otsatukka. Mikä HITTO sinua vaivaa? Olen sumuttanut sinuun litratolkulla kaiken maailman Tigi-lakkoja ja vetänyt sinua suoristusraudan läpi useammin kuin kymmenen kertaa ja silti on ihan pakko jakaantua kuin Mooseksen punainen meri kertaa kaksi. Minulla on 24/7 tuollainen rasittava kirkkovene otsassa ja tekisi mieli kasvattaa otsis hittoon, vaikka tämä sopii minulle. Ilman otsista näytän Dr. Phililtä. Hiusraja yhtä kaukana.

Toissa päivänä ajoin autolla kyliltä kotia (parikytä kilsaa) ja koko matkan ajoi Luu-5 (paikallinen poliisiauto) perässä. Eipä siinä, mutta sitten kun se kääntyi vielä meidän kotitielle niin aloin jo kehitellä kaikkia teorioita esim. sammuneesta takavalosta ja murhaajasta takapenkillä. Lempiteoriani oli tosin se, että poliisien mielestä söpöä autoani voi ajaa vain hemmetin upea leidi, jota he halusivat päästä pamputtamaan. Grrr.

Petyin. Pollarit ajoivat naapurin pihalle. Those bastards.

Käytiin eilen kylillä pyörähtämässä Sadun kanssa ja odotettiin unelmiemme miehiä. Ei niitä näkynyt. Ajeltiin sitten vaan kylää ympäri ja huomattiin automaatilla mielenkiintoisia miehiä nostamassa rahaa. Päätin sitten hidastaa autoni kulkua hieman, että näkisimme paremmin. Aikamme tuijotettua huomasin, että olin periaatteessa pysähtynyt keskelle tietä ilman näkyvää syytä, kaksi autoa perässäni ja miehet automaatilla naamat meihin päin miettien, että mitähän hittoa. Joo, huomaamaton kyttäystä. Meikän pikku bat-mobile, kukaan ei ikinä tunnista sitä kun noita punaisia Ford Ka-autoja on ihan hirveästi näillä leveyspiireillä. :P

Voisin treenata näitä ninja-taitojani, niin ehkäpä onnistuisin KESÄKOLLI12-missiossani. Siitä lisää myöhemmin ;)

Kiitos muuten kaikista kysymyksistänne! Olen jaotellut niitä kategorioihin ja noita postauksia alkaa sitten ilmaantua jahka selviää, koska sairaslomani on. VIIMEISTÄÄN maaliskuussa, todennäköisesti aikaisemmin (toivottavasti myös aikaisemmin…) Tosin osa kysymyksistä on hieman akuutimpia, joten niihin vastaan jo ensi viikoksi. :)

Ask Dr. Fenii

2012-01-02T09:00:00.000+02:00

Hei.

Olen Dr.Fenii. Melkein valmis kasvatustieteiden kandidaatti ja maisteri pääaineenani mediakasvatus ja laajoina sivuaineina kasvatuspsykologia ja psykologia. Lisäksi olen useamman vuoden perehtynyt vastakkaiseen sukupuoleen ja sen omituisiin käyttäytymismalleihin ja tämän vuoksi olenkin nyt valmis jakamaan asiantuntijuuttani teille.

Mikä miehissä kummastuttaa?

Haluaisitko, että poikakaverisi tekisi jotain toisin, muttet tiedä miten häntä ohjeistaisit?

Onko parisuhteen löytäminen hankalaa?

Miten päästä eroon sitoutumiskammosta/sitoutumiskammoisesta?

Mistä tunnistaa Smurffin?

Kuinka unohtaa ex?

Onko väärin kostaa?

Mitä ikinä tahdotkaan kysyä, KYSY! Minä vastaan. Ja jos en osaa vastata, etsin vastauksen jostain muualta (lähdeviittauksia käyttäen, luonnollisesti).

Lisäksi tulee muistaa, että minähän olen nainen! Eli jos jollain mietityttää naiset ja naisten omituisuudet, muut ihmissuhteet kuin parisuhteet tai ihmiset ylipäätänsä, niin tokkiinsa saa sellaistakin kysyä!

Olen myös kouluttautunut seksimyytinmurtaja ja haaveilen (opinto-ohjaajan, psykologin ja Bridget Jonesin uran lisäksi) seksologin ammatista, niin en häpeä vastata myöskään seksiin liittyviin mietteisiinne suurella sydämellä ja suoruudella.

Vai etkö keksi mitään yleispätevää kysymystä tai tiedätkö jo mm. kaiken? Ei se mitään. Voit kysyä sitten vaikka sitä, että mikä on kengännumeroni tai että olenko koskaan käyttänyt niitä pinkkejä korkkareita, jotka ostin kesällä! (38-39 ja en ole).

Eli nyt saa kysyä! Nyt PITÄÄ kysyä. Olen kuukauden ajan poissa pelistä käsileikkauksen vuoksi jossain vaiheessa, niin kokoan vastauksista poissaolo-postauksia just for you!

Toki pakkohan se on laittaa pieniä rajauksia kysymyksiin. Näistä asioista en tiedä mitään:

*Matikka, fysiikka, kemia
*Pitkän parisuhteen salaisuus
*Elektroniikka ja moottorit
*Muoti, tyyli ja kauneuden hoito
*Siivous
*Mistä hitosta sen oikean löytää

Meikän ilta!

2012-01-01T20:08:00.001+02:00

Taas alkoi uusi vuosi (jollain tapaa) miehellä. Mikä hitto siinä on, ettei ikinä saa aloittaa uutta vuotta rauhassa? :D Toissa vuonna oli Suvi-Tuuli, viime vuonna Danny ja tänä vuonna iskin silmäni Harry Potteriin, jonka kanssa asiat jäivät tosin vain tuijottelun tasolle. Niin, ja kävihän se Suvi-Tuulikin yllättäen meikällä kainalokeppinä.

Kuppiennustuksessa käytettiin seuraavia symboleja:

* Pukki: Seksiä
* Avain: Muutto tai muutosta kämppään
* Klemmari: Joku arkistojen mies (exä) on tärkeässä roolissa
* Y: Ystävissä muutosta tai tärkeässä roolissa
* Kissa: Perheessä muutosta tai tärkeässä roolissa
* Sammakko: Unelmien prinssi / poikaystävä löytyy
* Raha: Rahaa

Itse sain klemmarin, avaimen ja kissan. Eli joku jo ennestään tuttu sankari tallustelee takaisin elämääni, muuttoa tai muuta luvassa ja perhe on tärkeässä roolissa jotenkin.

Kuukausiennusteiden mukaan eroan ensi vuonna kolme kertaa, menen kihloihin, saan lapsen ja elämässäni pyörii miehiä lähes joka kuukaudelle :D Yllättävintä oli, että sekä minä että Satu saimme molemmat tuon “lapsi-kortin” samalle kuukaudelle! Eli elokuuta odotellessa.

Pukki wants a kiss

Absolle BlubBlubia! Ja toki tuo suklaakakku pitää tunkea joka kuvaan :D

Luojalle kiitos siitä, että huhtikuussa saan uuden kameran. Saisin aikaisemminkin, mutta sain vahvaa vihjailua siitä, että parempi olisi odottaa syntymäpäivää ja ostaa palkkarahoilla vaan ruokaa ja bensaa (ja uudet jumppakengät, jotka sopisivat BodyCombattiin. Nykyiset eivät tue nilkkaa ja ovat ihan pirun kovat pohjasta). Mutta yllä olevassa kuvassa on kookosmutakakkua (nomnomnom) ja punaherukkasorbettia (nomnomnom). Itte tehty!

Miksen hakenut siihen Subin kokkausdeittiohjelmaan?

Miksei meikää oo pyydetty vieläkään sampoo-malliksi?

Oma olo ei mitenkään hirveän hehkeä tänä(kään) uutena vuotena ollut. Tuntui, että painoin sata kiloa, hiukset oli päin helvettiä ja meikki ei onnistunut. Pistin siis suosiolla nuo 14cm megamolot jalkaani ja päätin visusti viettää iltani rauhassa ylhäisessä korkeudessani. No eihän se ihan toiminut. Mikä siinä on, että kun näytät suoraan sanottuna ihan hirvittävälle niin miehiä riittää? Olikohan ne kaikki niin humalassa?

No, joka tapauksessa jopa minua valmiiksi pari senttiä lyhyempi Suvi-Tuuli jaksoi vittuilla kanssani koko illan. Oikeasti, mikään ei ole kivempaa kuin mies, jolle saa vittuilla ja joka vittuilee takaisin. Ja kaikella rakkaudella siis, ei haukkumismielessä.

No, joka tapauksessa illan miesyllätys oli se, kuin iskin haukan silmäni Harry Potterin näköiseen mieheen. Ei aavistustakaan on hän vapaa tai varattu, mutta hänellä oli silmälasit. Aivan. Normaalisti en kiinnostu IKINÄ silmälasipäisistä miehistä. Ne ovat täydellinen turn-off. Mutta nähtävästi alan olla jo siinä iässä, että rima laskee kuin lehmän häntä ja olen valmis luopumaan ylitiukoista vaatimuksistani. Joka tapauksessa olin jo tanssilattialla vaivihkaa lähestynyt tätä Potteria, kunnes arvoisa Suvi-Tuuli pamahtaa paikalle ja Potter luuli tieten, että kyseessä oli elämäni mies, sillä heti sen jälkeen hän lähti pois tanssimasta :( Olin surullinen ja käskin Suvi-Tuulen mennä takaisin istumaan, hitto vie. Smurffit, aina tiellä.

No, minkäs teet. Hitailla tanssasin sitten itseäni 20cm lyhyemmän miehen kanssa, mikä oli todella mielenkiintoinen kokemus. Olihan se söpöä…Tavallaan :D

Olin jo luovuttanut Harry Potterin suhteen, mutta matkalla narikalle huomasin, että laukkuni vetoketju oli mennyt täysin jumiin, enkä saanut sitä millään auki. En siis millään. Menin takaisin pöydän ääreen aukomaan sitä, kun joku humalainen ukko tuli “auttamaan” minua, eli laittamaan vetskarin vielä pahemmin jumiin. No, tämä ukko oli Harry Potterin ystävä, joten Potterikin oli pian paikalla (kiitos laukku! kiitoskiitoskiitos) ja kohta tämä velhoista mahtavin sai hinkutettua vetskaria sen verran auki, että sain kaivettua vaivalloisesti narikkalapun lompakostani ja auton avaimet esiin, niin päästiin lähtemään. Jumissa vetskari oli tosin edelleen ja mietin, että näinköhän joudun luopumaan lempilaukustani :( Vielä ulkona loin yhden kaipaavan silmäyksen Potteriin ja lähdin viemään Sadun (ja smurffikaksoset, hitto vie…) kotiinsa nukkumaan. Ei pitäisi ikinä luvata kuskata miehiä baarista kotiin, ettei muut miehet saa vääriä käsityksiä.

Kotona raahasin sitten kookosmutakakun lopun kanssani sänkyyn ja tartuin laukkuuni kaivaakseni kännykkäni esiin ja kappas… Vetskari aukesi aivan kun se ei koskaan olisi jumissa ollutkaan. Uuden vuoden magiikkaa? :D Nyt täytyy jatkossa(kin) istua Sodankylän baareissa kyttäämässä joskos Potteri ilmestyisi takaisin ja saisin hänen kanssaan vaihdettua järkeviäkin sanoja. Nyt keskustelu oli lähinnä luokkaa

Laukkuko jumissa?
Joo, tämän mielestä bileet ei saa loppua vielä, niin se ei anna mulle narikkalappua
Asenneveska
Tosiaanki.
Ja auttaa ei saa?
No, jos teet parempaa jälkeä kuin kaverisi
Ainahan minä!
****
No niin!
Bileet loppui, laukku käski!

Joo. Hurmaavaa.

Mutta nyt on uusi vuosi käynnissä ja katsotaan mitä se tuo tullessaan! Uuden vuoden lupaus on pistää elämäntavat kuosiin, rakastua liikuntaan ja alkaa syödä terveellisemmin. Loppu vuosi oli kyllä terveyden suhteen ihan kamalaa aikaa ja se näkyy kropassa. Mutta ei se auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkia se hyvä olo sekä sisälle, että ulos! Sen kunniaksi alan nyt (vihdoin) pitää tätä toistakin blogia omalla naamallani, eli jos jollain kiinnostaa seurailla onnistunko tavoitteessani tähän kesään mennessä, niin tässä teille Kissana kesään :)

Jumppaa siinä sitte saatana jos jollain on samaan aikaan halipula. Tuo kissa on joskus ihan mahdoton. Se tulee jalkoihin pyörimään, makaamaan siihen eteen ja heti kun olet selällään/mahallaan niin se pomppaa päälle ja majoittuu siihen. Tietää kyllä kenen mukaan maailman PITÄISI pyöriä.

Miehinen yhteenveto vuodesta 2011

2011-12-31T11:30:00.000+02:00

Ihastuksia: 2
Joissa vastapuoli oli ihastunut: 2
Jotka johtivat suhteeseen: 1½
Pusukavereita: 3
Joista uusia: 2
Näin ollen hyötykäytettyjä ongelmajätettä: 1
Tavattuja exiä: 1
Joista hyötykäytetty: 1
Katkeria naisia kimpussa: 0 (V i h d o i n k i n)
Pisin ihastelusuhde: Danny ja Batman ovat aika tasoissa :)
Vuoden miesmoka: Eipä tule mieleen, hämmentävää :D
Vuoden mukavin miesasia: Dannyn luona kyläily ja Batmanin kanssa moottoripyöräily
Vuoden ikävin miesasia: Vinkuvat exät ja mussuttavat supersankarit
Vuoden turha mies: Suvi-Tuuli
Vuoden tärkein mies: Danman (en vaan osaa valita!)
Vuoden miesyllätys: Seurusteleminen. Wooouuu
Vuoden pettymys: Elämän vaatima ikisinkkuus
Vuoden hehkutus: Danny :D
Itkun aiheuttaneita miehiä: 2
Joista turhia: 0
Joista uusia: 2
Treffejä: 2
Menetettyjä miehiä: 0
Joista pahoja menetyksiä: 0
Onnistuneita mission impossible: 1
Joka oli: Poikakaveri 2011
Epäonnistunut: bikinikroppa 2011
Arvosana miesvuodelle 2011: 8½

Tavoite ensi vuodelle: MIESystävä 2012, bikinikroppa 2012
Missionit alkavat: 2.1.2012

Taikoja huomiseksi

2011-12-30T20:56:00.001+02:00

Nyt on jälleen vuosi vierähtänyt ja huomenna on vuorossa jälleen WanhaPiicain noitabileet, joissa poltetaan smurffipehmoleluja ja käytetään kovia aineita, kuten suklaata. Leivoin ihan itte kookossuklaamutakakun ja hiemanko käyn henkistä taistelua itseni kanssa siitä, etten vedä koko kakkua naamaani ennen kuin Satu saa siitä palastakaan. Nyt vielä pitäisi vääntää punaherukkasorbetit niin huomisen menu olisi valmis (toki siihen sisältyy myös tortilloja, ei me pelkkien jälkkärien kanssa pärjätä)

Mutta koska uusi vuosi on täydellinen hetki taikoa ja ennustella, niin ajattelin nyt käydä läpi viime vuoden ennustuksen ja samoin esitellä jälleen nämä taiat, joita itse käytän. Harmi, kun omat oraakkelikorttini jäivät nyt viettämään lomaa Rovaniemelle, mutta täytyy huomenna ottaa ihan perus pelikortit avuksi, niidenkin kanssa pärjää.

Suu auki luin tätä lappua, johon rustasin vuosi sitten ennusteet, ovat meinaan yllättävän paikkaansa pitäviä.

Kuppi-ennustus lupasi minulle vakavaa suhdetta, muutosta kotiin ja paljon/hyvää seksiä. Vakava suhde oli (2kk on vakava suhde MULLE), ostin uuden sohvan, ja vaihdoin kämppäni värimaailmaa ja lisäksi jälkimmäinenkin piti hyvin paikkaansa. Tai no ei ehkä määrällisesti, mutta laatu nousi kuin innostuneen koiran häntä.

Lisäksi kuukausi-ennusteiden mukaan
Aloitan suhteen tammikuussa (niin aloitinkin)
Päätän suhteen maaliskuussa (niin päätinkin)
Opiskelu tapetilla toukokuussa (niin olikin, perus viimehetken väännöt)
Lähimmäisestä huolehtimista heinäkuussa (niin olikin)
Helpotusta marraskuussa (niin olikin. Asiat selkiytyivät moneltakin kantilta)
Tunne-parantumiste joulukuussa (tosiaanki)

Damn, en olisi kyllä heti uskonut noin osuvia ennusteita. Lisäksi täsmäkysymyksien mukaan uusi mieheni on samanlainen kuin minä (Danny oli, tykkäsi esim. palapeleistä ja museoista).

Eli uuden vuoden taiat nähtävästi pitävät loisteliaasti paikkaansa, vaikka nauroin vuosi sitten ääneen, etten TOD. ala seurustella tammikuussa kun ei mitään miestäkään näy lähipiirissä. Ja se mieshän löytyi sitten samana iltana. :D Eli koskaan ei voi tietää mitä nurkan takana on.

Kuppi-ennustus

Hanki n. 6 samanlaista kahvikuppia, sekä kuusi pikkuesinettä, joille annat merkitykset. Esimerkiksi
Sydän = rakkautta luvassa
Ankkuri = Vakavaa sitoutumista joko rakkaudessa, ammatissa jne.
Kenkä = Uudet kengät / sairastuminen
Avain = Uusi asunto/sisustus
Kolikko = Rikastumista
Musta nauha = Surua
Pikkuauto = Matkustelua
Pikku-ukko = Seksiä
jnejnejne.
Esineet voivat olla mitä hyvänsä ja tarkoittaa oikeastaan mitä hyvänsä. Kunhan teette selväksi, että mikä tarkoittaa mitäkin.
Sitten esineet kuppien alle ja kupit sekoitetaan niin, ettei kukaan enää tiedä missä on mikäkin. Sen jälkeen henkilö valitsee kolme kuppia, joiden alla olevat kolme esinettä kertovat ensi vuoden merkittävimmät asiat. Sen jälkeen kupit taas sekoitetaan ja seuraava henkilö valitsee kolme esinettä ja näin jatkuu, kunnes kaikki ovat ennustuksensa saaneet.
* * * * *

Jos haluat tietää kuinka monen vuoden kuluttua menet naimisiin, niin sido kultasormus omaan hiukseesi (jos olet lyhythiuksinen, niin saat lainata kaverin hiusta, kunhan höngit siihen omaa energiaasi :D). Riiputa sormusta vesilasin sisällä ja odota, kun sormus alkaa kilahdella lasin reunoihin. Niin monta kilahdusta kun kuuluu, niin niin monen vuoden kuluttua menet naimisiin (tai kihloihin, tai löydät sen oikean, riippuu mitä haluat kysyä)
* * * * *
Nuku yösi kolikko tyynyn alla, niin näet unta ensi vuotesi merkkimiehestä/naisesta
* * * * *

Kuukausi-ennusteet saat, kun nostat joka kuukaudelle oman oraakkelikorttinsa tai pelikorttinsa. Peruspelikorttien merkitykset voit nähdä vaikka tältä sivulta.

* * * * *
Seiso pimeässä huoneessa peilin edessä, niin voit nähdä vilahduksen tulevasta kumppanistasi.
Sama toimii, jos seisot/istut pimeässä huoneessa kaksi kynttilää selkäsi takana
(Toim. Huom. Näitä minä en ole kokeillut. Liian jännittävää)
* * * * *
Pyri siihen, että ensimmäinen vieras uuden vuoden puolella on isokokoinen mies, se tietää hyvää onnea. Nainen taas ei tiedä yhtä hyvää, sillä mitä vanhempi nainen = sen huonompi onni. Ei siis mummoja kylään huomenna.

* * * * *
Uuden vuoden aattona eikä päivänä saa olla nälissään, sillä se tuo huonoa onnea. Vatsat siis täyteen tänään ja mammuttina baariin! Siellä on pimeää, ei kukaan välitä.
* * * * *

Mies tilaukseen

2011-12-29T18:54:00.001+02:00

Nyt kun vuosi 2011 oli selkeästi kilttien miesten vuoksi ja voin sanoa miesmakuni avautuneen aiemmasta “tuhmat smurffit”-näkökannasta, niin on parasta kai rustata vaan suoraan ylös se, millaisen miehen haluaisin vuonna 2012 löytää.

Kuvassa hyvin syönyt Fenii-kissa ajattaa takaa pitkää, vähäruokaista, sopivan tuhmaa ja huumorintajuista miestä. Olen saalistaja.

1. When good is too good

Jos jotain olen tästä vuodesta oppinut, niin ainakin sen, että mies voi olla liian kiltti ja sellainen ei sovi minulle. Olen syntynyt samana päivänä kuin Hitler ja se kai on aiheuttanut sen, että minussa on selkeitä diktaattorin piirteitä. Minulle on ihan sama mitä mieltä muut ovat ja muiden mielipiteet harvoin letkauttavat minua suuntaan taikka toiseen. Olen itsekäs ihminen ja en tarvitse ketään pönkittämään sitä piirrettä minussa. Jos miehen vastaus joka ikiseen kysymykseeni on “ihan vain mitä haluat” tai “haluan sitä mitä sinäkin” niin on vain ajan kysymys, milloin miehestä on jäljellä enää oman tahtonsa menettänyt ja loppuun kaluttu hiiri. Minä myös nautin siitä, että miehen kanssa joutuu joskus vääntämään kättä joko fyysisesti tai henkisesti ja hänen kanssaan voi kilpailla. En pidä siitä, että minun annetaan voittaa, haluan voittaa siksi, että olen paras. Miehessä vaan yksinkertaisesti pitää olla vastusta.

Toki rajansa kaikella. Liian kiltin vastakohta ei ole liian tuhma, vaan liian kyykyttävä. En nauti siitäkään, että mies vaatii minulta jatkuvasti jotain ja jos en tee tai sano juuri niitä asioita, mitä HÄN haluaa, niin mies heittäytyy syyllistäväksi marttyyriksi ja mököttää kuin 5-vuotias karkkihyllyn edessä. Käsittääkseni kuin parisuhteeseen kuuluu myös ne kompromissit, toisen ymmärtäminen ja vastavuoroisuus. Jos jatkuvasti vain joko annetaan tai otetaan, niin ei siitä onnellista suhdetta saa millään aikaiseksi.

2. Eat less, exercise even a little bit

Minä en yksinkertaisesti pärjää miehen kanssa, joka syö jatkuvasti huonosti, herkuttelee paljon ja ei liiku mielellään minnekään. Jos minulle kannetaan ruokaa eteen, niin minä syön sen. Jos minulta kysytään, että tehdäänkö salaatti vai mennäänkö Wingstoniin, niin meikä lähtee Wingstoniin. Jos seuralaiseni tilaa jälkiruokaa, niin tilaan minäkin. Jos on herkkuja tarjolla, niin ei ole enää kauaa. Söin ne.

Itselläni on tapana pitää jääkaappi niin tyhjänä kuin mahdollista, en koskaan osta herkkuja säästöön enkä myöskään leivo. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät lepää ennen kuin kaikki syötäväksi kelpaava on syöty. Ei tulisi mieleenkään aloittaa terveellisiä elämäntapoja siten, että säästäisin nyt kaikki jouluherkkuni ja nauttisin pari konvehtia päivässä sen jälkeen kun olen käynyt lenkillä. Paskan marjat. Meikä vetää kaikki herkut kerralla napaani ja vasta sitten lähden sinne lenkille ja aloitan uuden elämän. Tästä syystä haluan kumppanin, jolla on terveet elämän tavat. Mielellään tämä mies saisi käydä myös salilla, niin minulla ei alkaisi ärsyttää kun mies mutisee miten olkapäälihakseni erottuu liian selvästi verrattuna hänen käsivarsiinsa (ok, nyt minusta ei erotu mikään lihas).

Dannyssä esimerkiksi oli se hyvä puoli, ettei hän syönyt kerralla paljon. Itsekin tuli silloin syötyä järkevästi ja kohtuudella. Lisää näitä! Toki liika on liikaa. Suvi-Tuuli esimerkiksi poisti nahat peukalonkokoisista tulisista kanapaloista ja söi ehkä kolme ja sanoi “huh huh, kun olen täynnä”. Itsehän voin vetää kilon kerralla, nahkoineen päivineen. Pureskelen myös luut. Laihat smurffit on perseestä. Ovat lyhempiä ja painavatkin huomattavasti vähemmän.

3. Laugh at me

Huumorintaju, paras taju. En enää kertaakaan ala siihen, että jokaisen sarkastisen heittoni jälkeen joudun ilmoittamaan, että “btw. se oli sitten vitsi.” tai pyytämään etukäteen anteeksi jokaista blogipostaustani. Tai pyytämään jälkikäteen lisäksi vielä enemmän anteeksi, selittelemään kaikki kohdat ja hokemaan mantraa “sarkastista liioittelua, sarkastista liioittelua”. Olen lisäksi niitä ihmisiä, joilla ei ole rautatankoa peräsuolessa ja osaan nauraa itselleni. Tästä syystä saatan joskus myös nauraa päin naamaa muille. Erityisesti nauran vastakkaisen sukupuolen edustajille ja siksi olisi ihan syntisen hyvä juttu, jos mies ei ottaisi itseään ja elämäänsä liian vakavaksi, eikä todellakaan kuvittelisi olevansa mitenkään maailman spesiaalein ja ihmeellisin uros, joka ei tee virheen virhettä eikä omaa ainuttakaan huonoa puolta.

Tässäkin asiassa on luonnollisesti se toinenkin puoli: pitää tietää mille vitsailee. Ei välttämättä ole ok alkaa heittää “hyvää läppää” jonkun kaksoisleuasta, työttömyydestä tai perheestä. Tilannetaju on myös kaiken a ja o, koska eipä sitä aina kaikki hauskimmillaan ole. Itsekään en joskus jaksa muuta kuin istua nurkassa kulmat kurtussa ja ärähdellä milloin millekin kodinkoneelle, joka ei toimi niin äkäsesti mitä pitäisi. Mutta silloinkin miehellä pitäisi olla kyky piristää minua. En mie hirveitä vaadi.

Siinäpä ne kolme kohtaa, jotka vuosi 2011 opetti minulle. Aiemminkin olen samat varmasti eri postauksissa todennut, mutta tietyt asiat on vaan nähtävästi hankala tunkea samaan pakettiin. Tunkisivat siis edes nämä kolme: sopivasti mukava, mukavasti terveellinen ja saletisti hauska.

Come to mama!

P.S. Lempifarkkuni repesivät. Ei siinä mitään, mutta ne olivat ainoat housut, joihin tällä hetkellä mahdun ilman, että alakroppani muuttuu siniseksi hapen puutteesta.

2011 -kysely

2011-12-27T14:24:00.001+02:00

Tammikuu

IHMISSUHTEET:
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Enpä oikeastaan varsinaista ystävää, mutta uusia tuttuja ja pari kaveriakin on löytynyt kiitos tuutoroinnin ja tonttuilun. :) Ja eihän sitä tiedä, jos heidän joukostaan vielä uusi ystävyyskin muodostuisi?
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Jo vain. Olen seurustellut mukavan miehen kanssa, osallistunut karaokekisoihin, nauttinut sosiaalisesta työstä ja oppinut nauttimaan hetkestä.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Kyllä! Kyllä! Kaksi kuukautta, mutta SILTI! Vähänkö oli saavutus!

Helmikuu

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
No ehdottomasti parhaana nousee mieleen, kun voitin tapaamisen Tuomas Holopaisen kanssa ja yllättäen Anettekin oli siellä. Reissu oli ihan huikean hauska ja matkustuskulujen arvoinen. :) Perässä tulee heti parhaimmat hetket Dannyn ja Batmanin kanssa, etenkin jälkimmäisen kanssa vietetty moottoripyöräilyretki ympäri Helsinkiä.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En ole. En edes muista, koska viimeksi olen edes riidellyt kenenkään ystäväni kanssa, todennäköisesti lukion alussa. En muutenkaan ole tänä vuonna riidellyt oikeastaan kenenkään kanssa, paitsi ehkä Batmanin, jolle oli hirveän kova paikka se, etten vaivautunut kireän aikataulun Nightwish-reissullani järkkäämään aikaa hänelle.

Maaliskuu

MINÄ:
1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Olen kyllä. Olen oppinut nauttimaan hetkestä ja tekemään hetkittäin jopa itsekkäiltäkin tuntuvia päätöksiä, jotka on pidemmän päälle olleet kaikkien kannalta oikeat ratkaisut. Alan myös vihdoinkin hahmottaa tulevaisuuttani hivenen paremmin ja nyt alkaa mm. gradu-aiheet ja jatkosuunnitelmat olla päätetty.
2. Oletko lihonut?
Jeps, ihan nokko, etenkin nyt loppuvuodesta. Taidan oikeastaan olla miltein painavimmillani koskaan, mutta enpä anna sen stressata, kun tiedän että kun olen tehnyt itselleni järkevän opiskeluaikataulun kevääksi ja nyt on kunnolla aikaa myös minulle niin ne kilot katoaa kyllä. Ja toisaalta: nyt mulla on tissit, niin miksi valittaa? :D
3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En kyllä. Kuvistakin huomaa, että oon tainnut lähinnä käydä vaan yhdessä baarissakin :D

Huhtikuu

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
Olen tietenkin. Mieluiten myös käynkin leffassa yksin, paitsi jos tulee joku täydellinen tyttöjen leffa, joka on pakko nähdä kaverin kanssa tai sitten jos täytyy keksiä tekemistä miehen kanssa :D
5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En. Haaveillut olen, mutta suunnitteluasteella se tatska on edelleen :D

Toukokuu

RANDOM:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Kaikki tontut rocks!
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Kyllä. Osittain. Sain seurusteltua ja välillä olin ihan hyvässä rantakunnossakin :D
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei :)
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei sentäs, onneksi :)

Kesäkuun alku

5. Missä maissa kävit?
Ruotsissa, Haparandassa tosin vain. Ja Helsinginhän vois melkein laskea vieraaksi maaksi? Sielläkin kävin KOLMESTI!
6. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
Matkustaa Barcelonaan, vieroittua Batterystä ja olla ylpeästi biksuissa koko kesä.
7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
28.11.2011
8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Kasassa pysyminen ja kandin valmistuminen :)

Kesäkuun loppu

9. …ja suurin epäonnistuminen?
Ylensyönti, laiskottelu
10. Kärsitkö vammoista?
Perusrannevammailu
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Jättimolokengät!
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Äidin.
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Omani lähinnä. Tänä vuonna olen pysynyt suht. hyvin erossa ihmissuhdedraamoista :)
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokaan todennäköisesti :D
15. Mistä innostuit eniten?
Nightwishistä. Oltiin Heidin kanssa oikein kunnon fanityttöjä koko marraskuu :D

Heinäkuu

16. Vuoden 2011 ihmiset:
Äiti.
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Seesteisempi
18. Lihavampi vai laihempi?
Lihavampi. Mutta vain hetken! :D
19. Rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi.

Elokuu

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Opiskeluhommia, totta tosiaan :P
21. …entä vähemmän?
Herkutella, luonnollisesti. Ja ressata
22. Miten vietit joulun?
Kotosalla, kuten aina ennenkin. :)
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
No voisin estää itseäni mussuttamasta turhia eräässä, niin murskaavalta häpeältä oisin säästynyt myöhemmin :P

Syyskuu

24. Rakastuitko vuonna 2011?
Tavalla tai toisella, toki :)
25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtään. Tai no lasketaanko yhden illan jutuksi sellainen, jonka kanssa on aiemmin ollut sata yhden illan juttua? :D
26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Gilmoren tytöt, Frendit, Kauniit ja Rohkeat :D Laatuviihdettä!
27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En vihaa ketään enkä mitään. Olen Buddha.
28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Cecelia Ahern – Lahja
29. …entä musiikillinen löytö?
Adele, ehdottomasti :)
30. Mitä halusit ja sait?
Sodastream ja ekat Harry Potter –kirjat. Nih, ja poikakaverinkin :D

Loka-marraskuu

31. Mitä halusit, muttet saanut?
Kandin tutkintoa täysin valmiiksi :P Oma vika
32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Kuninkaan puhe :)
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Ei mitään mielikuvia 0_0
34. Ketä kaipasit?
Dannya ja Batmania
35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Kissat ja elämä, joka jatkaa koko ajan eteenpäin, oli tilanne mikä hyvänsä.

Marraskuu

MUUTA:
1. Oletko joutunut tappeluun?
En sentäs, olen edelleen Buddha ja ihan pirun sees.
2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Lähinnä valehdellut ja silloinkin omasta mielestäni hyvistä syistä :D
3. Oletko juonut ”perseitä”?
En. Kerran join pari-kolme lasia viiniä illassa ja hyiiiiiiiiiiiiii helvetti miten inhottava olo siitäki tuli :S Taas näki sen, etten mie vaan kykene juomaan itseäni humalaan, kun tietyn rajan kohdalla alkoholi muuttuu ihan pirun vastenmieliseksi.
4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
No edelleen se turhan päteminen ja muiden niskaan oman pahan olon roudaaminen. But that’s history now. Vuosi 2012 tulee ja sehän on tunnetusti suurten muutosten aikaa!

Joulukuu

Smelly man, smelly man, what are they feeding you?

2011-12-25T19:52:00.001+02:00

Minulla on ongelma. Itse asiassa alan epäillä, että kyseessä on myös aika pahakin ongelma.

Useamman kuin kerran olen tavannut mukavan miehen, jonka kanssa saletisti natsaa ja joissa ei haittaa edes hesalaisten meininki (Putouksen uusinnat, I have seen those). Alussa kaikki on hyvin ja jaksan tuntikausia makoilla miehen kainalossa, suukotella ja hengittää sisääni testosteronia.

Sitten tulee se kuuluisa kaunis päivä ja yhtäkkiä miehen haju muuttuu lähes sietämättömäksi.

Kyse ei ole pahasta hajusta, eikä edes vastenmielisesti hajusta. Mies vaan yhtäkkiä alkaa tuoksua sellaiselle, jota en mielellään haistelisi. Alan vältellä läheisyyttä ja etenkin suukottelua ihan vain siksi, että suukottelu on varsin hankalaa jos joutuu koko ajan hengittämään suun kautta.

Tätä asiaa ei luonnollisesti kehtaa sanoa miehelle, etenkin kun hajua on hankala määritellä, että mistä se johtuu. Oikeastaan olen täysin varma siitä, että mies tuoksuu aivan samalle miltä ennenkin, mutta suhtautumiseni kyseiseen tuoksuun vaan muuttuu totaalisesti. Onneksi muutama ystäväni on kokenut saman, niin en ole täysin yksin tämän ongelman kanssa. Mistä tämä johtuu? Nenäni on muutenkin aina ollut minulle murheenkryyni, se on iso, vino ja kyömyinen ja kaiken lisäksi se estää minulta parisuhteet järkevien miesten kanssa!

Voisin syyttää ehkäisykapselia. Hormonaaliset ehkäisymenetelmäthän tutkitusti muuttavan naisen hajuaistia – tai oikeastaan hajumieltymyksiä – eikä naista kiinnostakaan välttämättä ne enää Oikeasti Sopivat Miehet. Tästä voidaan olla montaa mieltä, että kuinka paikkaansa pitävää tämä on ja voiko ihminen oikeasti ihastu ensi nuuhkaisulla tai kävellä onnensa ohitse vain siksi, että hän ei käytä pelkkää kondomia. Lisäksi voiko ehkäisykapseli edes toimia siten, että aluksi se ohjaa minut järkevän miehen luokse ja sitten yhtäkkiä se päättääkin, että “TÄMÄ ON NÄHTY, ETSI SEURAAVA” ja muuttaa miehen luonnolliset aromit luotaantyöntäviksi. Kettumaista suoraan sanottuna.

Olen haaveillut siitä, että kun kapseli menee vanhaksi niin viettäisin aikaa ihan omien hormonieni kera ja katsoisin miltä se tuntuu. Harmillista, että ainoa pitkäaikainen ja hormoniton ehkäisy on kuparikierukka, joka kuulemma tekee vuodosta runsaan ja kivuliaan. Ei kuulosta kovin kivalta, etenkin kun olen kapselin kanssa tottunut aika mitättömiin punaisiin täteihin. Toisaalta kondomihan on keksitty ja sitä voi ja pitääkin käyttää. Tai sitten voisin vaan heittää hanskat tiskiin ja alkaa pitää raskausblogia ja katsotaan mitä ne vauvahormonit tekevät hajuaistilleni.

En ole koskaan aiemmin ajatellut, että hajuaisti olisi mitenkään merkittävä aisti minulle. En ole niitä ihmisiä, jotka voivat haistella tyynyliinoja ja sanoa, että kuka heidän perheenjäsenistään on sillä tyynyllä nukkunut tai joka erottaisi mitään vivahteita eri viini/appelsiini/suklaalaaduista. Hajut eivät myöskään tuo minulle useinkaan mitään flashbackejä menneisyydestä, vaikka kieltämättä joskus vanhan viinan ja tupakan ummehtunut haju nostaa mieleeni menneen elämäni elämäni rakkauden. Voi niitä aikoja. Haistan lähinnä kaksi hajua: hyvän ja pahan. Siihen se sitten jääkin. Mutta nähtävästi miesten kohdalla olen huomattavasti valikoivampi.

Muutaman kerran olen jopa tanssinut hitaita ulkonäöllisesti varsin mielenkiintoisen miehen kanssa, mutta sitten tanssin aikana nenääni leijailee sitä samaa “luotaantyöntävää hajua” mikä tekee sen, että mies muuttuu mielenkiintoisesti mielenkiinnottomaksi. Toisaalta taas voisin istuskella ties kuinka kauan joidenkin random-miesten vieressä vaan hengittämässä sisään heidän uloshengitystään. Sick, sick woman.

Mutta olen nyt alkanut ihan tosissani pelätä sitä, että jos minut on ihan totta ohjattu joksikin nice-man-hateriksi. Kiltit miehet ovat kivoja sen pari kuukautta ja sitten heidän hajunsa muuttuvat ratkaisevasti minun nenässäni. Vai voinko edelleen luottaa siihen, että joskus löydän miehen, joka tuoksuu aina hyvälle?

Vai onkohan esimerkiksi Dannyn ja Batmanin kohdalla tuoksuun vaikuttanut se, että kummankin kohdalla elämä päätti heittäytyä todella hankalaksi ja muutenkin suhtautumiseni romantiikkaa ja miehiä kohtaan tuntemani mielenkiinto katosivat tyystin?

Lisäksi: miksi esimerkiksi se menneen elämäni elämäni rakkaus ei vieläkään haise luotaantyöntävälle? Siksikö, että hänen ominaishajunsa on se vanha viina, joka ei siis pahemmaksi voi muuttua?

Ah niin. Hobitin kanssa vaihdettiin lyhyesti kuulumiset. Järkyttyneenä myös huomasin, että FB on säilönyt KAIKKI meidän käymämme keskustelut. Hyi kamalaaaaaaaaaa. Hukun tähän myötähäpeään 0_0. Itseäni kohtaan siis. Mikä mussukka olenkaan ollut nelisen vuotta sitten. Brrr.

Ihanata joulua! :)

2011-12-24T16:07:00.001+02:00

Itse aloitin oman joulun viettoni pienessä kuumeessa Sodankylän Tiimarissa, jossa oli tänään todella hiljaista. Tein sitten tuollaisen pienen joulukyhäelmän hinnattomista tuotteista. How talented am I? :D

Pitihän se myös hautuumaalla käydä kiertelemässä (oli muuten työn ja tuskan takana löytää parkkipaikka, kun kaikki pamautti sinne kerralla). Jos olisi ollut mahdollista, niin olisin mieluummin käynyt tuolla pimeän aikaan, kun silloin se kynttiläloisto on aivan upea :) Etenkin täällä, kun täällä on lunta. Muahahaa.

Nyt olenkin lähinnä makoillut sängyssä ja parannellut itseäni. Kissat huomasivat kuumeisuuteni, joten molempien oli pakko päästä syliin makoilemaan elävän patterin päälle. Taustalla itselleni joululahjaksi ostamani Pikku Myy –kalenteri. Tiimarista tietty!

Ja koska joulu ei ole mitään ilman joululauluja, niin pistetäänpäs kiertoon näitä telaketjufemakon uudelleen sanoittamia jouluklassikoita. Oli tarkoitus tänä vuonna hoilata niistä paremmat versiot, mutta tässä yskässä ja nuhassa kuulostan lähinnä nukkuvalta Koivuniemeltä niin jätetään ne ensi vuoteen. Voisi jopa tehdä uusiakin pitkästä aikoo.

************

Koska onnistuin jälleen kerran tavoitteessani olla sinkku aina jouluisin, niin sen kunniaksi täytyi vääntää joululauluja uusiksi! SING A LONG!

NISSE-POLKKA
On villiä melskettä, kihinää, vilskettä hihitysseurojen,
on mekkoja, meikkejä, täysiä laukkuja, kenkiä vilisten.
Ja neitoset loistavat hehkeinä kilpaa noin yhdessä nauraen,
kun nythän se juuri on aihetta juhlaan, arvannet kai sen.

Kas, nythän oon sinkku, ja nythän oon sinkku, ja nythän oon sinkku taas ja
maamme pikkuväki juhlii, kun oon vapaana.
Ja valmiina pöydällä kaverin parsima voodoo-nukke on,
ja kaikki saattaa neuloinensa exät tuhohon.

Tömpsis tumpsis ränttäli räiskis, nukke se kärsii, ryntteli täiksis.
Kiukkua täynnä on konkka ja ronkka, tanssihin tahtia antaa Pokka.
Heipsis moiksis vammanen tomppeli, kyytiä saa myös naapurin amppeli.
Kaikki vaan joukkohon nukkea lyömään ja suklaata syömään kun MIEHET ON!

Kun kiukku ja poru ja pienoinen paru on mielestä kaikonneet,
ja nukkehen silput ja viimeiset jäänteet on uunissa palaneet.
On tyttöjen mielet suklaa nostanut nousujohteeseen
ja Mr. Darcy palautti uskon prinssi uljaaseen.

Nyt tuhkasta nousevat uusiosinkku ja kenkäpari uus
Miehen hankin vasta kun oon kaksikymmentäkuus.
Vessassa tunteja itseäin peilaan ja kulmia nyppelen,
ja rouvarievuille ilkeästi kämpillä naureskelen.

Heipsis moipsis pojat ja tontut, mukananne viekää siat ja rentut
Hiiri ja Vänkki ja Puppy sekä Nalle, Smurffit on vaarassa jäädä alle.
Hiphei hurraa vinkeä sinkkuli, hiiret ne kissalle järkeä ompeli
Kaikki vaan joukolla sikoja lyömään, kas siinä on työmaa koska niitä ON

Mutta sitten sitä kuitenkin jossain välissä alkaa haaveilla uudestaan parisuhteessa, niin silloin on hyvä tehdä selväksi, että mitä mieheltä oikein kaipaa:

KUN JOULU ON
On hällä aivot ja järki päässä ja vatsa salilta hankittu
ei koskaan roiku hän menneheessä ja hiukset vaaleat laitettu.
tää pieni toive soi talvisäässä: unelmamies, unelmamies

Ei pelaa pokerii päivist' öihin, ei muutu humalas' tuikeaks'
vaan aamul' lähtee hän hyviin töihin, ja illall' tekee mut muikeaks'
ei tuhlaa rahaakaan köpöihin, unelmamies, unelmamies.

On luontoihmisii tää mies kyllä, hän Lappiin tahtookin asumaan
olo turvaisa on mamin Myyllä kun mies häntä jää hoitamaan;
siks’ mieli hellä on mielityllä, unelmamies, Unelmamies

Mutta koska aina kaikki ei mene niin kuin Strömssössä, niin vähempikin alkaa jossain välissä kelvata

JOULUPUKKI, JOULUPUKKI
Miehet onpi apinoita
porsastavii elukoita.
Kuitenkin mie sitä kaipaan
että pääsis yhtä paijjaan.
Onhan miehil hyvät puolet
ratkaisevat autohuolet
sitten korjaa sähkölaitteet
digiboksit, porraskaiteet.

Renkaan vaihdot, uudet vanteet,
Jumittuneet purkin kannet.
Rikkinäiset jouluvalot,
sähköviat, tulipalot.
Mölyävät humalaiset
uhkailevat eksä-naiset
Mies pois ajais tontiltamme
Sitten putsais kylpyammeen.

Mutta sitten jossain vaiheessa on pakko todeta, että miesten iskeminen on todella hankalaa. Etenkään jos et istu kategoriaan "perinteinen nainen". Miehethän kun vaativat hetkittäin ihan mahdottomia!

JOULUMAA
"Kuinka miehet kiinnostuu?" sitä moni multa kysyy
Vastaus on niin hankala, hyvä jos järjissänsä pysyy
Täytyy olla rintava, muuta rasvaa ei saa olla
Siitä voidaan joustaa tosin jos antaa suosiolla.

Hyvä nainen uskoo miehen kalavalheisiinkin
Eikä ole mustis vaikka mies nyt halais Siirii.
Miehethän nyt ansaitsevat paljon omaa tilaa.
Eikä miehen harrastuksist' saa tehdä pilaa.

Kaunis naisen tulee olla monen miehen mukaan,
Mutta liian pinnallist' ei jaksa katsoo kukaan.
Älyä ois hyvä olla muttei tosin liikaa
et pilkkiessä kehtaa huutaa kahen kilon siikaa.

Miehet tahtoo naisen, joka osaa laittaa ruokaa.
Joka ei oo moksiskaan kun huutaa "kaljaa tuokaa!"
Tuhma täytyy naisen olla mut enimmääkseen kiltti
ja sääreen ei saa kasvaa sen luonnollinen viltti.

********************

NOSTO: Rakkauden löytyminen puhtaasti uskon asia?

2011-12-23T08:20:00.001+02:00

Näin joulun alla lueskelin läpi vanhaa blogiani vuodatuksen puolelta ja tämä yksi kirjoitus pisti silmään. Rustailin tämän viime vuoden marraskuun lopulla ja vannotin postauksen lopuksi, että löydän poikaystävän ennen kuin täytän 23. Ja löysinkin! Heti uuden vuoden yönä tapasin Dannyn :D
Tämä homma siis selkeästi toimii, joten nostan tämän uudemman kerran tänne bloggerinkin puolelle, koska joulun ja uuden vuoden välinen aika on tunnetusti hyvä hetki kokeilla kaikkea mystistä. Voisinkin nyt seuraavaksi nakata ilmoille viestin siitä, että haluaisin tavata tulevan aviomieheni ennen kesää. Hähä. Vähän haastetta universumille >:D

*****************************

Olen nyt pariin kertaan lueskellut läpi Rhonda Byrnen "the secret - salaisuus" -kirjan ja kieltämättä kirjan ajatukset ovat saaneet minut näkemään maailman hieman uudella tavalla.
OK. En voi kieltää, etteikö kirjan hollywoodmainen draaman maalailu, kiihkeät sanavalinnat ja osittain keksittyjen "todisteiden" esiin tuominen faktana olisi lainkaan ärsyttänyt, mutta kun kykenee näkemäänä niiden ohi, niin kirjan perusajatushan on hieno.
Ja jo kauan tiedetty.

Tai sitten minun lukioni psykologian opettaja on ollut yksi niistä harvoista valituista, jotka ovat tämän salaisuuden tienneet, koska muistan hänen sanoneen "jos ihminen oikein kovasti toivoo ja uskoo saavansa haluamansa asian, niin hän alitajuisesti toimii niin, että asiasta tulee mahdollinen" = kun uskot aidosti, niin vedät puoleesi haluamaasi asiaa = vetovoiman laki = salaisuus.

Usko ei tässä yhteydessä viittaa lainkaan esimerkiksi kristinuskoon (paitsi jos itse haluaa liittää sen siihen) vaan siihen, että ihminen uskoo, että hän saa tai on jo saanut sen, mitä haluaa.

Luonnollisesti tämä herättää paheksuntaa akateemisen skeptisessä puolessani ja saa aikaan kevyitä tuhahduksia. Mutta toisaalta tämä myös innostaa sisälläni majailevaa new age -hörhöä, joka hihkuu riemusta ja hokee "uskon, uskon, uskon, tiedän, luotan, olen varma ja näin tapahtuu kyllä!" (unohtamatta niitä lukuisia kiitos-sanoja)

Miten salaisuus siis toimii esimerkiksi rakkauden etsimisessä?
Päätä, että löydät rakkauden. Tai ei, TIEDÄ, että rakkautesi kohde on jo elämässäsi. Sillä hän on. Hyvin harvan esimerkiksi tätä blogia lukevan tuleva poikaystävä on vielä pilkkeenä isänsä silmäkulmassa, vaan hän on ihan oikeasti elossa.
Jenni Vartiaisen sanoin: "Ilma, jota hengitämme samaa ilmaa on ja jalkojemme alla sama maa."

Kuulitko ikisinkku? Asut samalla planeetalla elämäsi rakkauden kanssa! Yhtä aikaa! Suurella todennäköisyydellä hän on vielä saman valtion rajojen sisäpuolella! Vaikka kyllä hän sieltä Norjastakin Suomeen tallustelee, jos tarpeeksi uskot.

Ok. Nyt olet tiedostanut, että poikaystäväsi on olemassa. Ja hän on elämässäsi, vaikkakaan ei välttämättä ihan tietoisuutesi piirissä. Nyt pitäisi päättää, että millainen tämä poikaystävä on. Ei riitä, että hokee "haluan poikaystävääääään", vaan pitää ihan kunnolla määritellä, että millaisen haluaa, ettei sitten vahingossakaan jumahda johonkin kissoja vihaavaan alkkikseen. Lisäksi ei kannata päivätolkulla ja masentuneena mutista, että haluaa tällaisen ja tällaisen poikaystävän. Riittää, että muutaman kerran teet Universumille selväksi, että kenet/minkälaisen haluat, kiität ja olet onnellinen ja sitten tiedät, että sieltä hän on nyt tulossa.
Byrnen sanoin: Aivan kuin tilaisit postimyynnistä! Valitset, lähetät ja jäät odottamaan tilauksen saapumista.
Peace of cake.

Tai sitten ei. Nyt pitää vaan luottaa ja uskoa ja tietää, että näin tapahtuu. Tiedä, että poikaystäväsi on tulossa ihan koska tahansa. Valmista elämäsi siihen. Pidä kämppäsi kunnossa ja kainalosi ajeltuina,sillä saatat päätyä treffeille jopa tänä iltana. Tai sitten elämäsi rakkaus, jonka luulit jo menettäneesi, ilmoittaakin tulevansa luoksesi ja silloin on kivaa, että lakanat on vaihdettu ja puutarha siistitty. Vauhkomielen sanoin: Alituinen valppaus!

Ja nyt: haaveile. Kuvittele. Käytä mielikuvitusta. Unelmoi. Mieti, missä käytte treffeillä, kuvittele ensisuudelmanne, mieti, mitä ostat hänelle joululahjaksi, minkä leffan katsotte ja kuinka hän pyytää alaksoleen... Aah. Jokainen nainen osaa päiväunelmoida, ja nyt sitä saa harrastaa ihan kunnolla. Jos taas olet jo niin vanha/sitoutumisintoinen niin voit järkätä vaatekaappiisi tilaa miehen tavaroille ja hankkia isomman hammasharjatelineen. Mutta tämä vain, jos haluat avoliittoon.

Kunhan et missään välissä anna itsesi ajatella "ääh, ei niin kuitenkaan tule tapahtumaan". Negatiiviset ajatukset luovat negatiivisia tunteita, jotka taas luovat negatiivista energiaa, mikä taas vetää puoleesi negatiivista energiaa eli negatiivisia asioita ja kokemuksia. Nyt vaan naama hangon keksille ja kiitollisuutta ja iloista mieltä kehiin!

Muista myös poistaa elämästäsi kaikki ikuista sinkkuutta vannovat jutut...
Ei kun hetkinen...

Anteeksi nyt vaan Byrne, mutta Ikisinkku blogin nimenä on huomattavasti toimivampi kuin "Ready for luv!", joten riittäisikö, että polttaisin "Ikisinkku"-toppini? Jonka siis hankin jo lukioikäisenä ENNEN tätä blogia. En ole vielä kuitenkaan suunnitellut omaa mallistoani, älkää säikähtäkö.

Byrne on siis sitä mieltä, että meidän pitää keskittyä siihen, mitä haluamme, eikä siihen, että mitä emme halua. Jos esimerkiksi ajattelemme jatkuvasti sinkkuna olemista tai pahempaa - keskitymme rakkauden puutteeseen, niin silloin emme ainakaan löydä poikkista. Jos taas keskitymme näkymättömissä olevaan poikaystäväämme, niin hän on luonamme alta aika yksikön.

Olenkohan siis manannut itsestäni sinkun hankkimalla Ikisinkku-topin 18-vuotiaana? Eipä ole nimittäin pahemmin sen jälkeen tullut seurustelua, paitsi yksi randomi 22 päivän pyrähdys petturihiiren kanssa.

Mielenkiintoista.

No, kaikkea pitää kokeilla, sanoi vihreä kettu rauhoittavista.

Ehkä kasvoin 22-vuotiaana virallisesti 170 cm pitkäksi vain siksi, että olen 167 senttisestä asti kirjoittanut joka hemmetin paikkaan pituudekseni 170 cm? Olen siis ajatellut olevani näin pitkä jo silloin, kun en ollut.

Ja onkohan Myy tullut maailmaan vain siksi, että vuotta ennen Myyn syntymää varasin Myyn emon palvelijoilta "Nakkukissan, jossa on oranssia ja joka on sosiaalinen, rohkea, uskalias ja ihmisten kanssa toimeen tuleva"? Ja niinhän se Siri vaan maailmaan putkautti kolme pentua, joista yksi oli juuri sellainen, kuin "tilasinkin".

Ja nyt tämä tilaamani unelmakissa meinasi jälleen pissiä laukkuni päälle. Ensi kerralla kissatilausta tehdessä painotan ehdotonta kostopissattomuutta. Hiekkalaatikko on puhdas ja hiekkaisa, mutta koska mamiorja on niin saamarin saamaton ja flunssainen, ettei viitsi kontata kylmällä lattialla yli puolta tuntia kuittipallon kanssa niin minäpä pistän häneen vähän vipinää kaivamalla tätä laukkua hieman ja kyykähtämällä epäilyttävästi sen päälle.

Sori naapurit, jos se "EI PERKELE!" -karjaisu säikäytti.

Joka tapauksessa... Jos nyt siis päätän löytää rakkauden ennen syntymäpäiviäni niin minä myös löydän sen. Pistetäänpäs salaisuus ihan kunnon testiin. Testaan, uskon ja onnistun! Enkä anna tämän skeptisen akateemikko puoleni nyt yhtään mussuttaa vastaan, vaikka se sitä kuinka yrittääkin.

**************************************************************************

Onkos muilla toiminut tämä?

Do you remember me?

2011-12-20T16:40:00.001+02:00

Well hello!

Nyt kun vietin toiseksi viimeistä turistipäivää (näillä näkymin) sain pari kouluhommaa pois alta ja miehetkin heitettyä tieltäni, niin johan alkaa taas luovuuskin virrata takaisin niveliini ja tekee mieli jatkaa taas bloggailua kunnolla :D Joulukalenterini tänä vuonna teille oli siis täydellinen hiljaisuus, eikös ollutkin vaan hieno?

Tällä kertaa vedetään sitten pikaiset informaatiot siitä mitä meikäläiselle nykyään kuuluilee. Sitten onkin aika alkaa rustailla “kunnon” postauksia. Mielessä pyörii jo vaikka ja mitä aiheita. Jau! Tosin säästöönkin pitää jotain kirjoittaa, kun alkuvuoden käsileikkaus odottaa, enkä ihan kehtais toista kuukauden taukoa pitää bloggailusta.

**
Joulutervehdykseni englanniksi teille! Kuten naamasta näette, olen aika kipeänäkin tehnyt tonttuilua, mutta sehän ei meitä estä :D Lisäksi täällä on ollut ihan pirun mukavaa olla töissä, niin en suostunut ottamaan vapaata edes kevyessä kuumeessa. Joojoo, ei oo terveellistä ja joojoo, tartutin varmaan sata brittiä, mutta silti. Tonttutyöt = parhaat työt. Voittaa melkein istutuksen kohta.

Tässä jää vaan tuo englanti päälle. Tänäänkin lähi-Siwassa aloin puhua kassalla englantia ja lisäksi vilkuttelin vieraille lapsille. Sain outoja katseita.

Lisäksi meikän turistit on ihan parhaita, kun ne antaa minulle tipiksi aina suklaata, eikä rahaa. Näkyy kyllä reisissäni jo, mutta no. Hyvä se on alkaa valmistella mahalaukkua joulua varten.

**

Jos haluat selailla Ifolorille tekemääni kuvakirjaa, niin se onnistuu tästä linkistä. Klikkaile vaan sivulla näkyvää suurennuslasia, niin pääset esikatseluun ja näet opettavaisen sadun.

**

Muistatteko Hobitin? Blogini alkuaikojen kestomiehen ja smurffien esiasteen? Sain aikamoisen yllätyksen eilen Facebookissani, kun kyseinen mies lähetti minulle yksityisviestin. Viesti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä:

:)

Kyllä. Yksi hymiö. Whataa? Vastasin siihen:

:D

Kyllä, julmasti nauroin päin hänen naamaansa. Mielenkiinnolla millainen hymiö sieltä seuraavaksi pamahtaa esille.

Batman kävi siis kylässä olemassa nyt viime viikolla. Sopivan ajankohdan hän valitsikin, sillä olin a) joka päivä töissä ja b) kipeä. Ensimmäisenä iltana olin kuumeinen ja seuraavan aamun aikainen herätys teki sen, että ajoin hänet nukkumaan sohvalle. Toisena iltana olin ollut töissä lähes 12 tuntia ja nukahdin sänkyyn. Alone. Kolmantena iltana sain brittiläisen vatsataudin ja ajoin Batmanin kaverilleen yöksi, sillä en ole valmis paskomaan ja oksentamaan miehen läsnäollessa. Ja neljäntenä iltana olin taas kuoleman väsynyt ja seuraavan aamun aikaisen herätyksen vuoksi Batman nukkui taas sohvalla. How romantic :D Meikä kun ei katsokaas saa millään nukuttua kunnolla jos joku kiehnää, kuorsaa ja narskuttaa hampaita vieressä. Saatiin toki keskusteltua ja pysytään väleissä, mutta tein myös selväksi sen, etten nyt koe olevani valmis antamaan niin paljon kuin hän minulta haluaa, vaan olen mieluummin free as a flying runaway-reindeer.

Ah niin, sain häneltä joululahjaksi Nightwishin karaoke-DVD:n <3 Sori naapurit, kohta alan huutaa Ever Dreamiä ja Wishmasteriä täällä.

**

Mutta mitäpä teille kuuluu? Long time no see! Onko joku muukin tonttuna?

P.S. Tämä on muuten meikän SADAS blogipostaus! Pitäisin tämän kunniaksi arvonnan, jos minulla olisi jokin palkinto siihen. :P

P.P.S. Jaetaanko missään “Vuoden huonoin bloggaaja”-pystejä?

Kelvoton

2011-12-11T18:25:00.001+02:00

Koskahan sitä elämä vihdoinkin olisi sillä mallilla, että olisi oikeasti aikaa ja intoa riittävästi tasapainoisen ihmissuhteen ylläpitämiseen? Batmankin on kadonnut (ok, ajettu) kuin pieru Saharaan ja vaikka olisikin tarkoitus tavata hänet tulevana keskiviikkona, niin emme ole olleet yhteyksissä reiluun viikkoon niin… No, tuntuu vain hieman omituiselta. Olen lisäksi hokenut hänelle jo kerran jos toisenkin “Leave me alone, I wanna go home, I don’t wanna see you so leave me alone”. Ja sitten heti sen perään, että oishan se kuitenkin kiva nähdä. Jo ihan vaan joululahjojenkin takia. Ehkä muutenkin.

En tiedä. Totta sitä vaan on jotenkin vinksaltaan päässään, kun jos elämästä tulee vähääkään stressaavampaa niin potkin siitä pihalle kaiken minkä voin potkia, jotta stressikäyrä kääntyisi laskuun. Tällä kertaa sai lähteä Facebook-pelit ja Batman. Keväällä Danny lensi kartanolle ylimääräisen sivuaineen kera. Nyt tosin elämä ei ole läheskään niin hirvittävää mitä se oli keväällä, mutta kasaantuvat kouluhommat ja tonttuilu tekevät kyllä sen, ettei jotenkin vaan jaksa ajatella mitään ihmissuhteita. Osa syynä lienee sekin, että stressaantuneena pistän emootioni johonkin lukolliseen lootaan ja piilotan avaimen, eli kuljen ympäriinsä sellaisessa rationaalisessa Numb-tilassa.

Mutta koskapa sitä elämä lakkaisi olemasta stressaavaa? Kun valmistun, niin sitten loikkaan suoraan työelämään, joka kuulemma ei ole sen helpompaa kuin opiskelukaan. Tosin silloin ei tarvitse varmaankaan stressata enää siitä, miten saisi rahat riittämään. Ehei, sitten pitääkin alkaa stressata tulevasta synnytyksestä ja perheen ja työn yhteensovittamisesta, mikä kuulemma ei sekään kovin helppoa ole.

Tosin koska stressaantuneena nähtävästi nakon ensimmäisenä kaikki miehet pihalle, niin tuskin ehdin lapsiakaan saamaan. Tai jos saan ne, niin kasvatan ne yksinhuoltajana, joiden arki ainakin on sieltä leppoisimmasta päästä.

Miten turhauttavaa onkaan kariutuneen ihmissuhteen kohdalla kävellä peilin eteen ja todeta, että vika on siellä?

P.S. Meikä vaan lihoo. Voisko joku lähettää Jutta Gustafsbergin tänne potkimaan mua perseelle?

Reissu Mielikuvitukselaan

2011-12-04T18:10:00.001+02:00

Long time no see! Ikävä kyllä tämän vuoden joulukalenteri ei toteudu, minulla ei vaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi aikaa siihen. Teen aika reippaasti töitä joko tonttuna (Moro erään majotustilan vastaanoton tiskin taakse lukijalleni :D) tai sitten paiskin opintojeni kimpussa. Meinaavat jäädä roikkumaan ja sitä en salli, en sitten millään. Kuitenkin jotain joulumiehiä tulen kyllä esittelemään ;) Mutta nakataanpas tämä eräs uberihana reissu nyt alta pois!

**************************************

Tätä reissua on odotettu jo kolmisen viikkoa ja nyt se on sitten tehty! Eilen (27.11.) hyppäsin auton rattiin Sodankylästä ja lähdin ajelemaan Rovaniemelle. Siellä sitten kävin joulukonserttiharjoituksissa, jonka jälkeen alkoi hullu hihkutus Heidin kanssa ja pakkailujen triplatarkastukset, että kaikki ovat mukana.

Meinasi iskeä hitonmoinen paniikki, kun Rovaniemellä huomasin kaikkien aikojen lempilevyni – Nightwishin Century Childin – jääneen Sodankylään. Teki mieli alkaa parkua :P Kyseisen levyn varastin siis lokakuussa 2004 Mörriltä ja olen ollut aika kiihkeä Nightwish-fani siitä lähtien. Taivaan kiitos muistin ostaneeni vuosi-pari sitten jonkun erikoisversion kyseisestä levystä ja se sentään löytyi kaapin perukoilta.

Eihän tää se alkuperäinen rakkauslevy ole, mutta on se ainakin se paras levy. :P

Ja hyvin siihen mahtui Holopaisen kirjoitus. YleX:n studiossa odottikin aikamoinen yllätys, kun ANETTE oli siellä myös ja hieman pukkasi kylmää hikeä miettiä, että toivottavasti hän ei oleta, että tämän Tarjanaikaisen levyn mukaan raahaaminen ei ole mikään ihmeen kannanotto häntä vastaan. Anette kyllä eka meinasi olla laittamatta tähän nimmariaan, niin piti pyytää erikseen ja mainita, ettei se haittaa lainkaan :D

Hihii!

Ja kuten huomaatte: meikä onneton mämmikoura meni ja työnsin sormeni vasta signeerattuun tekstiin. No, jos joskus hukkaan tämän niin omistaja on helppo jäljittää sormenjäljen perusteella. :P

Oli hienoa nähdä radio-ohjelman tekoa livenä. Ile on söpis. Muah.

Voin sanoa, että jännitti yllättävän paljon. Etenkin kun olin ensimmäinen, joka tuohon yhteiskuvaan änkesi, enkä osannu muuta sanoa kuin “voi, aa, hei, jännittää, ok. Joo”. Enkä edes liiottele. Puhuin niin käsittämättömän huonosti. Tuosta lähtiessäni osasin tosin sanoa Anetelle, että “So, this is how it’s feel to be famous?” ja naurettiin yhdessä. Sanoin tuon tosin sellaisella tankeroenkulla, että ehkä hän nauroi vain aksentilleni? :D

Nimmareita pyytäessäni kerroin Tuomakselle, että me olemme Sodankylästä. Hän vastasi “aijaa”. Siinä oli siis meidän uskomaton keskustelumme, jota odotin viikkotolkulla :D Ja uskokaa tai älkää: olen tyytyväinen. Ei meikän suusta järkevämpää tekstiä ois tullutkaan. En ymmärrä, miten voi olla niin hemmetin jäässä joskus. Voisi treenata tätä taitoa, sillä oisin halunnut käydä sanomassa Ylex Iltapäivän Jennylle “Terve!”, koska kaimat on aina kivoja. Mutten kehdannut, kun hän teki töitä :P

Nimmareiden jälkeen meidät johdatettiin tuhannen mutkan kautta Radiotalon musiikkistudio kakkoseen. Olin odottanut, että kuuntelu suoritetaan jossain pimeässä pikkustudiossa. Yllätys oli iso, kun pääsimmekin suht. isohkoon klassisen musiikin äänitystiloihin makoilemaan Fatboy-säkkituolien päälle. Musiikkikin tuli ihan pirun hyvällä äänentoistolla. Basso pauhasi takaraivossa ja musiikin pienimmätkin nyanssit kuuluivat hyvin.

Very happy fan-girl.

Nähtävästi myös kihlauduin tuon reissun aikana. Tuo sormus vaan on ihan liikaa tiellä oikeassa kädessä niin majailkoot vasurissa.

Hieno oli reissu ja kannatti tehdä! Pitäähän se opintotuki aina johonkin käyttää ja mikä olisi parempi kuin kuuden tunnin mutka Pasilassa? :D Nyt levykin on ollut hyppysissäni jo useamman päivän ja tykkäilen mielettömästi. Eihän tämä tietenkään uhkaa lähellekään Century Childin pitämää lemppari-statusta, mutta änkeää Oceanbornin edelle. Edellinen levy (Dark Passion Play) jäi pettymykseksi ja sitä en ole aikoihin edes kuunnellut, mutta tämä uusin jäänee soimaan pitkäksi aikaa. Biiseihin on huomattavasti helpompi samaistua ja voi iesus sentään Anette on loistava laulaja. Käy hieman katteeksi.

****

Nyt tää nettijohdon vihdoin saanut addikti alkaa surffailla läpi mm. Bloglovinia. 71 lukematonta postausta. Auts. :D Olisi ehkä voinut jättää johdon hankkimatta, niin saattasin todennäköisemmin tuhlata iltani tenttikirjojen parissa.

Breaking Dawn

2011-11-22T12:01:00.001+02:00

Kävinpäs eilen hetken mielijohteesta katsomassa tämän aikamme yliarvostetuimman ilmiön viimeisen leffan ensimmäisen osan. Odotukseni eivät olleet päätä huimaavia ja varauduin todella moneen “voi nolous”-kohtaukseen. Yllättävää kyllä odotukseni osittain ylittyivät, vaikka myötähäpeää tunsinkin välillä.

Positiivisin yllätys oli se, että Kristen Stewart oli löytänyt uusia ilmeitä ja hän itse asiassa teki todella hienon rooli työn, etenkin jos vertaa aikaisempiin! Tasapuolisuuden nimissä Robert Pattinsson oli taas menettänyt jotain omasta ilmaisuvoimastaan ja oli todella pliisu. Loppua kohden hänkin kyllä paransi. En sitten tiedä onko hän jo läpeensä kyllästynyt umpirakastuneen esittämiseen, sillä leffan ensimmäinen tunti ei oikeastaan muuta sisälläkään kuin hekumointia ja teiniromantiikkaa. Nähtiin myös yllättävän paljon paljasta pintaa!

Suurimman myötähäpeän aiheutti kyllä eräs hopeanuolimainen kohtaus, jossa tietotekniikan avulla luodut sudet keskustelivat keskenään tukkien keskellä. En ymmärrä, miksi näyttelijöiden ääniin oli pitänyt tehdä pieni satanistinen lisä?

Lisäksi haluan osoittaa valitukseni Rosalien vaaleanruskeille hiuksille. Missä blondit? JA Carlisle…. Olet lihonut SELKEÄSTI. Sen ei pitäisi olla mahdollista. Treenaa kakkososaa varten vähän tehokkaammin. Oot sentään Hollywooodissa ja näyttelet vanpyyria.

Nyt sitten muutama lyhyt kommentti, jotka saattavat spoilata heitä, jotka eivät tiedä tästä kirjasta mitään niin rustaan nämä valkoisella.

Miksi hitossa Renesmeen naama oli animoitu? Ihan törkeän pelottavan näköinen penska. Jos siinä tavoiteltiin älykkään näköistä vauvaa niin metsään mentiin.

Bellan raskauden ajan erikoistehosteet olivat ihan huikeita. En edes tajua, miten hänestä saatiin niin riutuneen näköinen ilman ,että näyttelijän itsensä piti tappaa itseään nälkälakolla. Muutenkin leffan parasta antia oli ehdottomasti raskausaika ja synnytys. Tunnelma oli todella onnistunut. Muy bien!

Olen kyllä sitä mieltä, että tämä Twilight-sarja toimii jopa paremmin elokuvana kuin kirjana. Osa syynä lienee se, ettei tarvitse kokoajan lukea mitä erikoisempia Edwardiin kuvailemiseen liittyviä adjektiiveja ja mielikuvituksetonta juonen kuljetusta. Leffoissa sellainen kliseisyys ja pinnallisuus toimivat paremmin.

Miinusta vielä siitä, että susipojilla oli vaatteet yllään. That’s just wrong >:(

Oletteko te käyneet vielä katsomassa tätä leffaa? Millaiset fiilikset jäivät? :)

Paras tapa viettää sunnuntainen yö?

2011-11-21T00:16:00.001+02:00

… On vääntää tukka putkella Ifolorin kerro tarina kuvin -kisaan sitä kuvakirjaa. Vinkki kaikille: MUISTAKAA AINA VÄLILLÄ TALLENTAA!

Nim. Lähes valmis työ PUFF bittiavaruuteen.

Ketutti.

Tämä Ifolor Designer lienee kyllä todella helppokäyttöinen. Parhaimmillaan pikatoiminnolla valmiin kuvakirjan saanee muutamissa minuuteissa. Mulla on vaan tässä mennyt päivätolkulla aikaa ja lähinnä sopivien kuvien löytämisessä ja runoilussa, hemmetti vie. :D Liiallinen panostaminen on kaiken A ja O. Etenkin kun päätarkoitus oli kertoa sitä tarinaa kuvien avulla, mutta minkäs teet kun sisäinen runoilijani haluaa tunkea esiin ja naputella kunnon kuvatekstit.

Tästä tulee sitten todella opettavainen satu. Plussaa vielä omaelämäkerrallisesta lähestymistavasta.

Lopuksi haluan muistuttaa teitä kaikkia siitä, että hevoset eivät potki rakkaudesta. Se, joka muuta väittää on idiootti.

Toiveita ja esittelyä

2011-11-18T16:25:00.001+02:00

Hemmetin kiireisyys. En ehdi tehdä mitään mitä haluaisin ja kaikki aika menee rasittavien asioiden tekemiseen. Tenttiin luku. Kokkaaminen. Prosemma. Essee. Analyysitehtävä. Siivoaminen. JOULUsiivoaminen. Tarkoitus olisi nyt viikonloppuna alkaa laittaa kämppää järjestykseen lattiasta kattoon ja samalla tuoda joulu sisälle. Ajoituskin on loistava sillä:

Luntaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Kerrankin sitä on siellä missä minäkin olen :D Ihana herätä aamulla ja nähdä maailma hivenen valkoisempana. Vähänhän tuota vielä on, mutta lisää satelee kokoajan.

Joulukuu on hirveän lähellä ja se herättää pieniä paineita minullekin: Joulukalenteri. Olen vuosittain pitänyt jonkunlaista joulukalenteria (luonnollisesti joka toinen päivä unohtanut postata, mutta mitäs pienistä) ja tänä vuonna pää lyö tyhjää. Haaveena oli tehdä 24 uudelleen sanoitettua joululaulua, mutta nähtävästi nyt on vähän liian stressaavaa tämä aika, etten ole onnistunut sanoittamaan kuin muutaman ja nämäkin ovat niin huonoja, ettei näitä voi julkaista missään. :D Viime vuonna tein joulutarinan, mutten tiedä keksinkö tänä vuonna siihen mitään aihetta.

Toki voisin toteuttaa myös 24 postaustoivetta, mutta toisaalta kun minulta leikataan oikea käsi alkuvuodesta, niin ehkä sellaiset toiveet olisi parempi pistää vasta sen jälkeiseen aikaan, ettei tänne tule kuukauden postaustaukoa. Eli varautukaa siihen, että vuoden vaihteen jälkeen alan kinuta postausehdotuksia ja tehdä niitä varastoon. Toki niitä saa ehdottaa nytkin, jos jotain tulee mieleen.

Mutta olisiko kellään mitään hyvää joulukalenteri-ideaa? :) Muutama hätävaraehdotus minulla on, mutta ne eivät ole kovin jouluisia.

Olen nyt ollut shoppailulakossa syyskuusta ja se on toiminut hyvin yhtä mekkoa lukuunottamatta. Sitten tässä eräs kaunis päivä viime viikolla netissä silmiini iskostui kuva Jeffrey Campbell Lita- kengistä. Siis niistä megalofaanisen massiivisista puukorkonilkkureista. Jotenkin sellainen yliampuvuus kiehtoi minua, sillä siroilla korkkareilla en ole ikinä osannut kävellä. Sitten lähdin kuluttamaan aikaani Nelly.comin kenkäosastolla ja mitähän siellä olikaan? Halpisversiot noista kengistä, hintaa reilut viisikymppiä. Drool. Sitten kun siellä sivun ylälaidassa luki vielä OSTA NYT – MAKSA HELMIKUUSSA, niin minähän ostin. Ajatukseni oli, että pirukaan ei noilla kengillä järkevästi kävele ja ne ovat luonnossa ihan hirveät ja palautan ne heti.

Järkevästi käsi taas kuvassa mukana.

Hitot oo näitä palauttamassa yhtään minnekään! Massiivinen strippariplato ja jykevä korko tekevät näistä uberkengistä ihan loistavat jalassa! Testasin nämä lisäksi pistämässä LMFAO – Sexy and I know it –kappaleen soimaan ja tanssin olkkarissani silmät kiinni ja kuvittelin olevani baarissa. Toimii! Hetki meni jännittäessä kun olen näillä niin korkealla, että ihan pyörryttää, mutta ei se haittaa. Vihdoinkin olen niin pitkä kuin minun pitääkin olla, eli 184senttinen amatsoni. Esittelin nämä kaveripojallenikin ja hän sanoi, että nää jalassa on turha yrittää Sodankylän baareihin kun en mahtuis edes ovesta sisään. Pyhpah. Juuri täydelliset. Kengät tosin varmasti jakavat mielipiteet, mutta kaikki suuri ja jyhkeä kiehtoo suuruudenhullua luonnettani. Lisäksi kun omaan astetta muhkummat sääret, niin nämä eivät näytä huvittavan isoilta jaloissani.

Nyt vaan pitäisi keksiä joku järkevä asukokonaisuus. Sinisiin pillifarkkuihin nämä istuvat kuin nappi ottaan, mutta yläosa on hakusessa. Samoin konjakinruskea laukku.

Short randomness

2011-11-13T22:45:00.000+02:00

Toiset saavat blogin kautta ilmaisia vaatteita, meikkejä ja kenkiä. Meikä-tyttöpä saa ilmaisia Durex-kondomeja! En valita, sillä terveys ennen materiaa ja olihan se nyt vaan yksinkertaisesti ihan siistiä postia. Etenkin kun sen avasi jo alakerrassa postilaatikkojen luona ja kondomipakkaukset levähtivät lattialle. Mitä päiväni olisivatkaan ilman Bridget Jones-hetkiä?
Durex muuten hakee kondomitestaajia keväällä alkavaan kampanjaan, eli jos uskot, että sinusta olisi siihen niin haepas mukaan täältä ;)

Hyvä ystäväni Kummitus käväisi Rovaniemellä hellunsa (toim. huom. poikaystävänsä) kanssa ja lähdettiin sitten hetken mielijohteesta käymään Kauppayhtiöllä poikkitaiteellisessa Vitus-klubi –illassa. Siellä näimme esityksiä mm. lakana-aaveilta, päättömiltä pilatespallotaiteilijoilta ja aivojumppaajilta. Loistava ilta :D Btw. Kummituskaan ei tiennyt sitä, mitä Hellu tarkoittaa. Yhteinen ystävämme Mato-Matala (nää BHK-lempinimet ovat vuodelta 2001, älkää ihmetelkö :D) tekstaili hälle useamman kerran, että on tulossa paikalleen hellunsa kanssa, jahka hellu saa syötyä ja jos hellu jaksaa lähteä. Kummitus sitten luuli, että tämä hellu on joku naispuolinen ystävä ja hämmästyi, kun MM saapui paikalle salskean nuoren miehen kanssa. Loppuillan hän sitten miettikin, että miten miehen nimi voi olla Hellu. Ah, elämän pieniä iloja <3

Kaiken kruunasi se, että saimme taiteilla itse omat postikorttimme. Teimme tämän sillä systeemillä, että jokainen piirtää vuorollaan yhden viivan. Kuvassa on afrokamman omaava surullinen LSD-tipu ja pilveä polttava japanilainen olio, joka hengailee ananasmaljan kanssa Lapin aavoilla, joiden takaa loistaa Lauttasaaren joku-torni. Siinä sitten olikin kova pohdiskelu, että kelle tällaisen kortin nyt lähettäisi?

Kekkasin sitten, että tämähän on selkeästi osa “Anna lapselle raitis joulu”-kampanjaa ja vastaanottajakin löydettiin myöhemmin. Osoitteen olen luonnollisesti leikannut tästä kuvasta ulos. Huomatkaa huikea käsialani ja BHK-lempinimeni n0lla. (inside-vitsi, sori)

Tänään käytiin sitten porukalla Arktikumissa (Rovaniemen museo) ja ihastelin siellä erityisesti näitä porotauluja. Söpö! Ok, sillä pelottaa, mutta söpö se on silti.

Tämä täytetty jääkarhu ei sitten ollutkaan niin söpö. Kaikessa rauhassa katselin alkuperäiskansan elämästä kertovia tauluja ja käännyin ympäri ja SIINÄ SE OLI. Pomppasin seinälle ja oli hiinäjahiinä etten parkaissut ääneen. Hitto vie. Pakkoko noita on sellaisissa piilonurkissa pitää pelottelemassa?

Tänään huomasin, että olin viime yönä laittanut Batmanille erittäin järkevän viestin. Olimme siinä illalla laittaneet kunnon mussutusviestejä molemmin puolin ja sängyssä nähtävästi halusin avautua vielä lisää.

”Halusin vain kertoa, että olet pakastettu <3 mitä”
”Oot ite.”
”Oak”

Sleeptexter. Anyone? Ennustava tekstinsyöttö ei todellakaan ole nukkuvan ihmisen paras kaveri. Tai sitten kännykkäni oli saanut tarpeekseen sellaisesta lässynlässytyksestä ja vaati jotain viilennystä. Mutta mitä hittoa oon ajanut takaa viestillä “oak?”

Onko kukaan muu lähetellyt puoliunissaan hämäriä tekstareita? :D

Btw. Annalla on arvonta :)

Ah niin. Tilasin sitten Nellyltä kengät. Ihan vaan siksi, että ne saa maksaa vasta helmikuussa. Toivotaan, että ne ovat luonnossa rumat ja niillä ei voi kävellä.

Postaus saattaa sisältää tuotesijoittelua ja mainontaa

2011-11-11T12:45:00.001+02:00

Pahoittelen (taas) kun olen ollut aika hiljainen (taas) täällä blogissa. :D Olen kyllä koittanut tehdä “päiväni kuvin”-postausta ja myös sanoittaa uusiksi sitä saamarin 400 000 kävijää-rikki lahjakappaletta mutta ne aina jäävät hieman kesken. Nyt muutenkin täytyy alkaa jälleen kunnolla keskittyä ihanaan opiskeluun, kun menin sopimaan senkin, että 12.1.2012 minun graduni tutkimussuunnitelman pitäisi olla valmis. Aihettakaan en vielä tiedä, mutta pakko sekin on kehitellä :D ja onhan tässä kolme tenttiä, pari esseetä ja yks PROSEMINAARI edelleen roikkumassa. Potkikaa meikää persuksille, kiitos.

Tänään tosin olen touhunnut ahkerasti Ifolorin kuvakirjani kanssa. Pääsin siis mukaan bloggaajille suunnattuun “kerro tarinasi kuvin”-kisaan ja viime viikonloppuna loikinkin sitten parissa plusasteessa kissojen perässä pitkin pihaa ja nyt olen jonkinsortin tarinaa kehitellyt. Kaikkea en voi paljastaa, paitsi sen, että Muska esittää nyt poikakissaa ja Myy epätoivoista rakkaudenetsijää. Täytyyhän bloggaajan kuvakirjan sopia bloggaajalleen :D Lisäksi kun onnekkaana saan kirjan ilmaiseksi itselleni, niin halusin ottaa sellaisia kuvia, joita jaksan katsella tästä ikuisuuteen. Ja lemmikeistähän ei ikinä ole liikaa muistoja.

Teen itse Deluxe, A4 pysty –kuvakirjaa ja sellainen maksaa ostettuna 25-80€, riippuen sivujen määrästä. Ifolorin sivuilla on tällä hetkellä tosin tarjous, jolla saa kuvakirjastaan –15% alennuksen ja se on voimassa 15.11. saakka. :) Eli jos sinulla on jotain loma/juhla/mitätahansa kuvia, joista olisi kiva saada kirja aikaiseksi niin suosittelen. Kuvakirja on myös loistava lahjaidea jouluksi.

Koitan saada tämän Meowing after love –kuvakirjani valmiiksi tänään ja esittelen sitä täällä ensi viikolla.

Harmitti kun oli hieman sateinen ja hämärän harmaja päivä. Kamerani ei ihan ihanteellisia kuvia saa noissa olosuhteissa otettua mutta who cares. :) Söpöjä nuo ovat kuitenkin.

Ah niin. Batman ei tiennyt mitä tarkoittaa hellu ja suuttui, kun kutsuin häntä sellaiseksi. Voi iesus. Saa luvan olla viiminen suomenruottalainen mies elämässäni :D

O.M.G.

2011-11-07T10:03:00.000+02:00

Olinko VÄHÄN radiossa!

Olinko VÄHÄN jäässä radiossa.

Voitinko VÄHÄN silti radiossa!

Feniii (Jenny) Ikisinkku Sodankylästä raahautuu siis 28.11. YleX:n huudeille ennakkokuuntelemaan Nightwishin uusimman albumin ja heittämään HAIFAIVIT Tuomas Holopaisen kanssa.

NYT HUUDETAAN!

Huusin tosin jo. Kissani eivät enää pidä minusta. En uskalla lähteä ajamaan Rovaniemelle täältä kun olen niin innoissani, että kaasujalkani varmaan vaarantaa turvallisuuteni.

Oli tosin hieman masentavaa soittaa tästä Batmanille ja hehkuttaa ja hän kysyi: "Oletko enemmän innoissasi siitä, että kuulet sen levyn ja näet Holopaisen vai siitä, että me nähdään"
"No siis tietenki siitä levystä. DAA. Nightwish on ollut lempibändini jo vuodesta 2004 niin ei siinä pahemmin supermiehet vaakakupissa paina"

Ja sit se vähän möksähti.

Täytyisikö minun opetella hieman hienotunteisuutta? :D

Itsenäisestä yksinäiseksi?

2011-11-03T23:37:00.001+02:00

Olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka osaavat olla yksin ja nauttivat yksin olosta. Minulla ei koskaan ole ollut ongelmaa viettää aikaa neljän seinän sisällä omassa seurassani, käydä kaupungilla yksin tai syömässä lounasta vailla seuraa. En ole koskaan välittänyt siitä, ettei minulla hirveän laajaa sosiaalista piiriä ole tai sitä, etten ole lukion jälkeen oikeastaan ryhmäytynyt minnekään. Olen ollut onnellinen sinkku ja onnellinen erakkona. Minulle on riittänyt ne muutamat hyvät ystävät ja aktiivinen elämä sosiaalisessa mediassa.

Nyt syksyllä sitten havahduin siihen, että opiskelen viidettä vuotta yliopistossa ja istun poikkeuksetta luennoilla yksin ja käyn syömässä yksin, jos minulla ei sitten ole “velvoitusta” käydä syömässä esimerkiksi fuksien kanssa. Olen ollut tänä vuonna tutoroppilas ja lähdinkin mukaan osittain siksi, että saisin itseänikin sosiaalistuttua yliopistomaailmaan. Onnistuiko? No ei!

Tämä vuosi on ollut aika raskas. Alkuvuonna oli huonoja uutisia huonojen uutisten perään, opiskelin vuodessa kahden vuoden opintopisteet ja stressikäyrä kävi ihan äärirajoilla. Keväällä kävin kerran puhumassa psykologille siitä kuinka tuntuu, että elämässäni on nyt niin paljon kaikkea, etten enää edes tajua tuntea mitään. Sitten alkoikin metsänistutus enkä ehtinyt käydä ammattilaisen juttusilla useammin. Kesän aikana olo luonnollisesti helpottui ja oletin olevani jo ihan täysin kuivilla kaikesta synkästä, kunnes syksyllä tajusin, että minulta puuttuu edelleen sataviiskytämiljoonaa asiaa maisterintutkinnosta ja muitakin asioita pitäisi hoitaa ja käsittelemättömät asiat nousivat jälleen mieleen ja mieleni teki painua takaisin sinne hiljaiseen luolaani ja jumittua sinne. Hoidin kuitenkin tutorvelvollisuuteni niin hyvin kuin taisin, vaikka todennäköisesti kanssatutorit pitävät minua laiskana ja hiljaisena hyypiönä ja fuksit akateemisena nipona, joka ei käy bailaamassa. Olen sairastanut jo tähän mennessä pari flunssaa ja mahatautia ja osa syynä lienee stressi. Kaikkein mieluiten istun tässä tietokonetuolilla ja tuijotan Battery Stripped –tölkkiä ja toivon sen täyttyvän itsestään. Tarvitsen lisää ENERGIAA.

Nyt syksyllä olen siis tarkastellut elämääni ja huomannut, että jossain mättää. Kämppäni pysyy pääsääntöisesti siivottomassa kunnossa ja kavereihini jaksan pitää vain laiskasti yhteyttä. Esimerkiksi minun tekisi nyt viikonloppuna mieli lähteä baariin, mutta ei ole seuraa, sillä kaikki, joiden kanssa voisin mennä ovat sopineet jo muuta :D Pathetic. Etenkin näin ylistressaantuneena sosiaaliset taitoni heikkenevät entisestään ja etenkin ryhmissä koen olevani hukassa paitsi jos olen “johtavassa asemassa”. Ei minulla ole ongelma esim. vetää ryhmää, mutta jos olen osa ryhmää niin silloin lähinnä ahdistun ja haluan karata. Uusiin ihmisiin tutustuminen on minulle siksikin hankalaa, että se vaatii paljon vastapuolelta. Itse en sovi tapaamisia helposti ja odotan aina muilta aloitteita. Yllättävää kyllä romanttisessa mielessä kiinnostavien miesten suhteen olen helposti se aloitteellisempi osapuoli, mutta jos haluaisin kaverimielessä pyytää jotain vaikkapa lounasseuraksi niin jäädyn täysin ja syön yksin. Mitähän hittoa?

Kaamos lähestyy ja deadlinet alkaa paukkua. Nimeltä mainitsematon kandin tutkinto roikkuu yhä ja päivät tuhlaan turhuuksiin. Nyt olisi viimeiset hetket potkia itseään perseelle ja etsiä se liian pitkään piilossa ollut täysivaltainen onnellisuus ja tyytyväisyys. Ja aktiivisuus ja tehokkuus ja motivaatio.

Miten te potkitte itsenne liikkeelle? Tiedän, ettei tässä auta muu kuin ryhdistäytyä, mutta mistä se lähtee? Liikuntaa ja terveellistä ruokaa olen jo lisännyt ja peilikuva on pian jälleen siellä missä sen pitääkin olla, mutta sama hyvinvointi ei ihan yllä sieluun asti.

Ja missä se vika oikeastaan edes on?

Rakkaus – Löytyy
Kaverit, joille voi kertoa kaiken – Löytyy
TERVE perhe – Löytyy
Terveys – Löytyy
Rahaa – Löytyy
Tulevaisuuden suunnitelma – Löytyy
Harrastukset – Löytyy
Lemmikki – Löytyy
Arjen luksus – Löytyy

Missä. Pirussa. Mättää?
Ehkä multa puuttuu ne kaverit, joiden kanssa hengailla. Sydänystäviä löytyy ne tarvittavat muutamat, joille puhua miehistä ja mielenliikkeistä, mutta sitten sellaiset peruskaverit… ne uupuu, kun olen heidät hukannut tässä matkani varrella. Ehkä minulta samoin puuttuu se oma paikka Rovaniemeltä. En täällä tunne kuuluvani oikein muuhun ryhmään kuin kansalaisopiston yksinlaulajiin, ja heidänkään kanssa en vietä aikaa kuin laulutunneilla.

Pahoittelen varsin vakavaa postausta. Tuli vaan tunne, että joskus pitää avata Ikisinkun takana olevan ihmisen ajatusmaailmaa jonnekin :D

Luovaa tarinointia ja muutakin

2011-11-02T09:16:00.001+02:00

Sain kutsun osallistua mukaan Ifolorin “Kerro tarinasi kuvin” –kisaan, jossa on mahdollisuus voittaa valokuvaopetusta Huippis-tuomari Sakari Majantieltä. Kisassa on tarkoitus luoda kuvakirja, jossa on jonkin sortin juoni.

Yllättävän hankalaa. Mielessäni oli eräs niiiiiiin hyvä idea, mutta se nyt ei sinänsä onnistunut, kun lunta ei tullutkaan silloin kun minä halusin :D Ja nyt pitäisi siis keksiä jokin uusi aihe. Sen tiedän, että kuvat on pakko ottaa ulkona, sillä kämäinen kamerani ei hirveästi arvosta sisätiloissa kuvaamista. Tietenkin mielessäni kävi myös kuva-ohjeistus “How to tame a playah”-kirjoituksesta, mutten ikävä kyllä keksi yhtään sellaista miestä, joka suostuisi vastanäyttelijäkseni.

Kuvat kuitenkin ajattelin ottaa nyt viikonloppuna kun olen käymässä Sodankylässä ja siellä saan ihan rauhassa hillua kameran kanssa pihalla, ilman, että kukaan huomaa ja pitää minua omituisena.

Vietin muuten elämäni pelottavimmat minuutit sivustolla www.takethislollipop.com ja nyt olenkin silleen lievästi hysteerisenä harkinnut sekä Facebookin että blogini nakkaamista bittiavaruuteen :D

Tottahan se on, että mielenkiintoisimmat blogit ovat niitä, joissa kirjoittaja kertoo paljon itsestään ja elämästään, kertoo missä liikkuu ja koska liikkuu, julkaisee kavereistaankin ja perheestään nimiä ja kuvia, tekee asuntopostauksia niin, että ikkunanäkymästä voi päätellä missä asunto sijaitsee tai jopa kertoo itse vapaaehtoisesti missä asuu. Tällöin bloggaaja tuntuu tutulta, jopa kaverilta, jonka kanssa on helppo jakaa omaakin elämäänsä. Yleensä nämä blogit myös keräävät huomattavasti enemmän lukijoita kun täysin anonyymit blogit. Itse tosin vaikka maksaa siitä, että saisin anonyymin blogini takaisinm mutta en mistään hinnasta haluaisi tästäkään blogista luopua niin NO CAN DO. Tällä mennään ja stalkkaajat ja heitterit saavat pysyä jatkossakin muualla.

Ehkä voisin itse lähteä matkalle kohtia Osloa ja tehdä kuvakirjan keihäänheittäjän stalkkauksesta?

Joo!

Ei.

Rahaa, rahaa ropisee

2011-10-28T15:17:00.001+03:00

Ikävä kyllä rahaa tosin ropisee lompakostani ulos, eikä sinne sisään. Jälleen kerran postilaatikosta löytyi ihastustuttava “Moi kaikki asukkaat. Vuokra nousee tammikuussa! Jee!”-lappunen ja kyllähän tässä alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että pitäisikö lakata syömästä.

Olen koko syksyn ollut “Älä osta uusia vaatteita”-lakossa ja olenkin nyt ostanut kaikki vaatteeni kirpputoreilta (alusvaatteita, sukkia ja yhtä mekkoa lukuunottamatta). Nyt onkin kaikki vaatteet talvea varten hankittu, joten kirppiksetkin kierrän kaukaa. Sekään ei tosin riitä, kun nähtävästi olen menettänyt taitoni tehdä ruokaa itse ja olen hyödyntänyt vähän turhankin tiukkaan erinäisiä pikaruokapaikkoja ja eineksiä. Tälle on vuorostaan tehtävä loppu.

Marraskuun pyhitän ROSKARUOKALAKOLLE

Kielletyllä listalla ovat
-Kaikki Rovaniemen pikaruokaravintolat. Kyllä, myös Wingston.
-Kaupan valmisruuat. Mutta ei, ei hornetteja. Jos en saa mennä Wingstoniin niin pitää mulla helvetti soikoon olla oikeus syödä edes Atrian Hornetteja!!
-No ok. Kaikki Sodankylän pikaruokaravintolatkin. Yritin tehdä porsaanreiän, mutta ei sitte…
-Yksinkertaisesti minulla on nyt ulkonasyömiskielto.

Lisäksi alan pitää tiukkaa kirjaa menoistani loppuvuoden ajaksi. Ja vielä tämän kaiken lisäksi joka toinen päivä on “älä osta mitään päivä”. Saan helposti uppoamaan omaisuuden kaikkeen pieneen ja turhaan ja jos en kanna rahaa mukanani kuin kolmena tai neljänä päivänä viikossa niin ajan kanssa siitä kertyy säästöä. Näin siis naisen logiikalla ajateltuna.

Taivaan kiitos pääsin joulukuuksi töihin turistihommiin, joten täytyy toivoa, että myös työvuoroja satelee sen verran, etten joudu ostamaan tutuilleni lahjoiksi vain nuudelipaketteja. Ja nekin valmiiksi syötyinä.

Itseasiassa olen harkinnut jopa puhelinmyyntiä. Mutta onneksi tulin järkiini. Se nyt ei vaan ole minun hommaani, ei tosiaankaan. Paljon mieluummin juttelen hiippalakki päässäni brittilapsille (miehille) lapsille.

Voisin alkaa myös opiskella jälleen ahkerasti. Mistä löytyisi hyvä perseelle potkija?

Do it like Samantha Jones does!

2011-10-26T07:00:00.000+03:00

Samantha Jones’n seuraajista voidaan olla montaa mieltä: heitä ihaillaan ja vihataan, heille nauretaan ja heitä kadehditaan. On myös oikea ja väärä tapa toteuttaa itse omassa elämässään Samantha Jones –ideologiaa ja haluankin tuoda ne nyt esille. Alkuun kuitenkin haluan huomauttaa, että puhun nyt vain naisista, sillä miehille on ihan oma SJ-elämäntapansa ja sitä kutsutaan normipäiväksi. (Haluan myös muistuttaa uusia lukijoitani siitä, että en kirjoita Raamattua ja kieleni on syvällä poskessani. Kaikkea ei siis pidä ottaa tosissaan)

Yksi tyyli toteuttaa SJ-elämäntapaa on mennä sänkyyn ihan kenen kanssa vain. Jotkut naiset hakevat seksin kautta itselleen hyväksyntää, läheisyyttä ja jopa rakkautta. He kokevat, että antamalla he saavat itselleen sitä, mitä haluavatkin ja/tai että ainoa asia, mikä tekee heistä jonkin arvoisia löytyy heidän haaroistaan.
BÄNG. Väärin.
SJ-elämäntapaan kuuluu hyvä itsetunto. Totta kai jokaisella meillä on niitä päiviä, jolloin maha on iso, hiukset on huonosti, kukaan ei välitä meistä ja kuolemme yksin, mutta pääsääntöisesti SJ-nainen on itsevarma ja onnellinen. Hän ei lähde kenen tahansa matkaan, vaan valitsee seuransa itse. Hän iskee tai tulee isketyksi, mutta vasten tahtoaan hän ei mihinkään suostu. SJ-nainen tietää, että hänellä on lupa ja oikeus saada hyvää seksiä, eikä hän pelkää pyytää sitä. Hänellä on myös lupa nauttia ja siksi hän ei koskaan käytä termiä “annoin miehelle”, sillä hänestä seksi on vastavuoroista toimijaa, jossa ei ole antajaa ja ottajaa. Seksi on yhdessä jakamista.

Toinen tapa SJ-elämäntapaa on ajatella miehiä kertakäyttöesineinä. Tämä nainen käyttää miehiä hyväkseen, rikkoo avioliittoja, iskee vain iskemisen ilosta ja särkee kasoittain sydämiä. Toisin sanoen: hän pönkittää omaa itseään muiden kustannuksella, joten voimme päätellä, että tämä tapa on
BÄNG. Väärin.
Totta, alkuperäinen Samantha Jones hetkittäin sortuu miesten kaltoin kohteluun, mutta kukaanhan meistä ei ole täydellinen. Loppujen lopuksi myös The SJ oppi etsimään tasavertaista seuraa, jossa kaikilla osapuolilla oli selvät sävelet siitä missä mennään. Ja kuten jo alussa totesin: SJ-elämäntavassa seksi on yhdessä jakamista ja sitä se ei voi olla, jos toinen juoksee vain oman nautintonsa perässä. Myös toinen täytyy huomioida. Ja suurinta nautintoahan on se, että kummallakin on hyvä olo.

Kolmas tapa viettää näennäistä SJ-elämää on olla jäätävä seksihurjastelija, joka kokeilee kaikkea mitä haluaa ja mitä ei halua seurauksia miettimättä. Joku nainen voi kokea, että elääkseen kuin aito SJ hänen täytyy kokeilla kaikki S/M:stä water-bondageen.. Mutta ikävä kyllä tämäkin tapa on
BÄNG. Väärin.
Nainen voi ihan hyvin elää SJ-elämäntapaa ilman, että hän kuvaisi oman eroottisen videonsa tai harrastaisi seksiä julkisella paikalla muslimi-maassa. Nainen voi elää aitoa SJ-elämää vaikka hän eläisi silloin tällöin jopa kuukausia “selibaatissa”, sillä hän tietää, ettei hyvä seksielämä tarvitse aina kumppania. Jos sopivaa ei löydy, niin yksinkin pärjää. Jotkut taas voivat harrastaa paljonkin seksiä ja useiden kumppanien kanssa ilman, että kokeilevat sen kummemmin erikoisia asioita. SJ-naiset tekevät vain sitä, mitä haluavat ja mikä heistä tuntuu hyvälle. He myös huolehtivat ehkäisystä, sillä kukaan meistä ei pidä siitä, että heräämme seuraavana aamuna sängystä ja tuijotamme kattoon miettien, että kasvaako sisälläni uusi elämä vai virus. Morkkiksen ehkäisy on todellista ehkäisyä!

Viettääkseen SJ-elämäntapaa täytyy olla sinkku, eikä mikä tahansa sinkku, vaan sitoutumiskammoinen ikisinkku.
BÄNG. Väärin.
Kaikki yllä mainittu soveltuu myös parisuhteeseen. Toki on soveliasta rajoittaa siinä tapauksessa seksikumppaninsa vain yhteen (paitsi jos ollaan avoimessa suhteessa tai polyamoriassa). Parisuhteessa itse asiassa SJ-elämäntavan eläminen on ehkä jopa helpompaa, sillä silloin on luonnollista naisenkin vaatia sitä hyvää seksiä, kun irtosuhteissa liian helposti mennään vain miesten ehdoilla.

SJ-elämäntapaan kuuluu
-Hyvä itsetunto
-Seksuaalinen itsevarmuus
-Seksuaalinen itsemääräämisoikeus
-Avoimuus uusia asioita kohtaan MUTTA myös omien rajojen hyväksyminen
-Avoimuus ja rehellisyys muita kohtaan
-Oman kehon tunteminen
-Itserakkaus <3
-Tavalla tai toisella aktiivinen seksielämä
-Ylpeys ja nöyristelemättömyys
-Aloitteellisuus

Dove Intense Repair (ja pelottavia ajatuksia)

2011-10-25T13:48:00.001+03:00

Buzzadorin kautta sain mahdollisuuden testata Doven Intense Repair –tehohoitoainetta, jota käytetään kuin tavallista hoitoainetta, mutta jonka teho on parempi. Erona muihin tehohoitoaineisiin on se, että tämä levitetään märkiin hiuksiin (eikä pyyhekuiviin) ja vaikutusaikakin on vain minuutti.

Olen käyttänyt Dovea nyt muutaman viikon ja myönnän pitäväni tästä paljon. Hiukseni ovat erään värjäyskatastrofin ( nimeltä mainitsemattoman vaahtovärin toimesta) ja liian ärhäkän värinpoiston jälkeen tukkani oli rätisevän kuiva. Hiuksista oikeasti lähti kaamea ääni kun niitä puristeli tai vaihdoin kylkeä sängyssä. Hyhhyh. Jo viikossa tuo rätinä katosi, hiukset oli helpompi selvittää ja kiilto palasi takaisin. Tietenkään tuhoutuneita latvoja Dove ei voinut pelastaa (mikään hoitsikka ei taida kaksihaaraisia poistaa :D) joten latvat oli pakko leikkauttaa. Suosittelen kuitenkin Dovea etenkin kuiville ja kiillottomille hiuksille.

Hyväkuntoisiin hiuksiin en välttämättä Dovea laittaisi, sillä eräs ystäväni, joka Dovea kokeili sanoi, että hänen hiuksistaan tuli raskaat ja hieman “klähmäiset” ja syynä todennäköisesti oli se, että hänellä oli jo valmiiksi terveet ja kiiltävät hiukset, eikä tarvetta tehohoidoille. Muilla kokeilijoilla (kuusi kipaletta) oli Dovesta positiivisia kokemuksia ja etenkin kiiltoa kehuttiin.

Itse tein tästä välillä myös supertehoaineen hieromalla tämän tukkaani, kietomalla pyyhkeen päähäni ja menemällä saunaan joksikin aikaan. Hiukset tykkäsivät! :)

Jos sinulla on kiinnostusta koittaa siipiäsi Buzzadorina, niin liittyminen on ilmaista ja sitten sinullakin on mahdollisuus päästä testailemaan eri tuotteita ja kertomaan niistä oman mielipiteesi. :) Suosittelija-kohtaan voit halutessasi kirjoittaa: ikisinkku

***********

Päätin olla nyt ma-pe jollain hemmetin ateriankorvike-kickstart-dieetillä ja KUOLEN NÄLKÄÄN. Mutta ainakin nyt pitkästä aikaa himoitsen jotain muuta kuin herkkuja. Himoitsen ruokaa. Siis oikeaa ruokaa. Mielellään jotain, missä on ihan pirusti lihaa.

Minulla hieman pelottaa, sillä huomasin eilen, että minulle on tullut pakonomainen tarve lähetellä lässynlässyn-viestejä Batmanille. Siis sellaisia todella noloja ja siirappisia, joille normaalisti vain nauran räkäisesti.

Vielä pelottavampaa oli se, että kun eilen kiertelin kirppiksellä etsien lahjoja pian 2-vuotiaalle kummitytölleni ja harmittelin, kun niin moni söpö vaate olisi hänelle jo liian pieni. Ja aloin miettiä, että kai se pitää itse tehdä vauva, että vois ostaa sille tämän pehmoisen pupu-haalarin. Onneksi yhtäkkiä tajusin pian ajatusmaailmani omituisuuden ja päädyinkin ostamaan pinkin teini-biletopin, jota tuskin tulen koskaan ~~täyttämään.~~ KÄYTTÄMÄÄN (typo) Todellakin täytän tuon topin jo nyt.

Ehkäpä säästän sen sitä varten, että joskus armas lapseni kasvaa teiniksi ja pääsee ekoihin limudiscoihin. Meikän teinihän kun käy VAIN limudiscoissa. Meikän teiniä ei ikinä tarvitse hakea poliisilaitokselta alaikäisenä juomisen vuoksi.

Hit me. Hit me HARD.

Talvi tuli, sydän suli, huurteen alta esiin tuli BATMAN

2011-10-23T19:30:00.001+03:00

Batmanista on tullut muutamia kysymyksiä, joten ajattelin omistaa hänelle nyt postauksen. Samalla jotkut uteliaisuudesta kihisevät paikalliset saavat vastauksia mietintöihiinsä, eikä heidän tarvitse enää ahdistella kavereitani :D
Oikeastaan halusin esitellä tänään ottamiani tekotaiteellisia kuvia mummilani huudeilta, kun kävin siellä mutkan kameran kanssa. Ja onneksi kävinkin, sillä pääsin ikuistamaan jotain todella ihanaa <3

Poron pääkallon nimittäin. Tai no en. Noita kun nyt löytyy näillä leveyspiireillä vähän mistä sattuu, niin mitäpä siistiä niissä on. Ihanasta puhumattakaan.

Kuinka vanha Batman on?

Batman on minua kymmenisen vuotta vanhempi. Tarkkaa ikää en kerro jo siksi, ettei hänkään halua sitä yleiseen tietoon. Mystinen mies, todella. Ei hän meinannut ensin minullekaan ikäänsä paljastaa, mutta sitten kerroin unesta, jossa hän oli kertonut minulle oman ikänsä ja hän vahvisti unessa saamani tiedon oikeaksi. Nykyään hän pelkää minua ja yliluonnollisia kykyjäni.

Pikkanen. Koira, jonka pelastin pentuna mummilan pihamökin alta, jonne hänen emänsä oli hänet ja hänen veljensä synnyttänyt. Tai no, itseasiassa värväsin enoni repimään mökistä lattialankut irti, sillä itse en niitä saanut irti kaverini kanssa. Pikkasen nimi on mitä on sen vuoksi, että hänet piti lopettaa jo pentuna veljensä kanssa, joten heitä ei alettu turhaan nimeämään: heistä tuli Pikkaset.
No, veli sitten julmasti salamurhattiin ja Pikkanen jäi yksin, eikä kukaan enää (nimeltä mainitsematonta sukulaistani lukuun ottamatta) halunnut enää häntä nirhattavaksi, joten tässä hän on nyt edelleen ja täyttää tammikuussa 13 vuotta. Vanhus.
Tämä koira palvoo maata jalkojeni alta. Varmasti tietää sen, että ansiostani hän on nyt hengissä :D Mummilassa käydessäni hän seuraa minua kuin hai laivaa jopa vessaan.

Missä Batman asuu?

Susirajan tuolla puolen, eli pääkaupunkiseudulla. Ei, lähempää en voinut miestä löytää. Asioista pitää tehdä hankalia, monimutkaisia ja sitä kautta mielenkiintoisia. :D Minulla ei ole koskaan tainnut olla suhdetta, jolloin olisin asunut miehen kanssa samalla paikkakunnalla. Sodankylässä asuessani hankin mieheni Rovaniemeltä, Rovaniemellä asuessani Sodankylästä. Nyt piti sitten lähteä oikein kauas kalaan.

Tätini (tai siis enoni avovaimon/vaimon/naisystävän/hellun) australianpaimenkoira Lara. Olen tämän enoni naisen (ei aavistustakaan ovatko he naimisissa vai eivät, meille ei kerrota sitä :D) kanssa todella samannäköisiä ja kukaan ei ikinä usko, että emme ole sukulaisia.

Methän, mettäsä, mettästä

Seurusteletteko?

Ei. Virallisesti. Elän loppuelämäni kannalta tärkeää vuotta, sillä ensi syksynä ainakin olen melkein valmistunut yliopistosta ja sitten täytyy päättää, että minne sitten lähden. Mielelläni en sitoisi itseäni nyt kenenkään mieheen, sillä haluan tehdä nuo tulevaisuuspäätökseni YKSIN. Ikävä kyllä maailmankaikkeus halusi olla epäreilu ja nakata eteeni varteenotettavan miehen ja yhtäkkiä Etelä-Suomeen sijoittuvat tulevaisuusmahdollisuudet ovatkin entistä houkuttelevampia. Ja puhun nyt Turusta, Tampereesta, Joensuusta ja Jyväskylästä. Itsepintaisesti suljen edelleen pääkaupunkiseudun suunnitelmieni ulkopuolelle.

Kyllä! ENSIHIUTALEET! Ihka oikeaa LUNTA! Eihän sitä paljoa tullut, eikä se maata peittänyt valkeaan huntuunsa, mutta lunta se oli! Minusta on pikkuhiljaa kuoriutumassa kunnon talvi-ihminen ja olenkin hylännyt jo kaikki kesähäähaaveeni syyshäähaaveideni kanssa. Haluan kevättalvihäät, jolloin kuusissa on paksusti lunta ja aurinko kimmeltää valkoisilla hangilla. Saariselällä luonnollisesti.

Mitä Batman tekee?

Hän on myyntipäällikkö. Ja loistava laulamaan, mutta se on hälle vain harrastus. :) Batman myös taistelee epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja haluaisi, että joskus naamiaisissa pukeutuisimme Batmaniksi ja Batmanin naiseksi. Sanoin, että HAH. Meikäki pukeutuu Supersankariksi, prkl. Tasan en ala miksikään avuttomaksi Louis Laneksi jos voin olla Kissanainen. Tai Supermies.

Kiasma saapui Tanhuaan?

Haaveilen uudesta kamerasta. Nykyinen Canonini alkaa olla jo heikossa hapessa. Ulkona sillä saa ihan mainioita kuvia aikaiseksi, mutta sisätiloissa ei millään. Paitsi päivällä ikkunan edessä :D Olen jo bongannut NetAnttilan sivuilta himoituksen arvoisen tulipunaisen Canon Powershotin, joka saa luvan mennä alennukseen joulun jälkeen. Tai no, pitää katsoa jos saisin olla joulukuussa paljoa töissä ja olisi varaa ostaa se jo loppuvuodesta.
Muuten en siihen kameraan ole pahemmin perehtynyt, paitsi että se on sievä ja toimii myös paristoilla.

Alamme muuten rakentaa ensi kesänä mökkiä tämän lammen rannalle :D Tämä on siis mummilani ja enoloitteni (<- mikä sana) välittömässä läheisyydessä. Talvisin siinä on hyvä pilkkiä, poroja kulkee jatkuvasti paskomassa nurkissa ja kesäisin vain hullut ui tuossa, kun tuolta on ongittu ylös pari monsterihaukea, joista näen painajaisia edelleen.

Poro, joka näkee tuonpuoleisen maailman nurinkurisesti.

Millainen Batman on?

Ihana. 190 cm pitkä ja hieman partainen. Toki hänen naamastaan näkee, että hän on vanhempi, mutta jostain syystä se ikä on lakannut haittaamasta. Aluksi epäilin, ettei tästä tule mitään, sillä hän ei ymmärtänyt lainkaan sarkastista huumorintajuani, mutta nykyään hän on oppinut jo nauramaan vitseilleni. Muutenkin hänellä on samankaltainen “verbaalinen huumorintaju”, joten meillä on mahdottoman hauskaa keskenämme. Hänen seurassaan voin olla oma itseni ja ottaa rennosti. Jopa niin rennosti, että puhun itsekseni hänen seurassaan. Sairasta.

Kaiken kaikkiaan Batman on hyvä tyyppi ja pidän hänestä paljon. Toki matkassa on erittäin monta muuttujaa ja siksi elänkin päivän kerrallaan ja katselen mitä tapahtuu. Näemme harvoin: seuraavan kerran vasta joulukuussa, mutta onneksi olen kaukosuhdeystävällinen ihminen. Vaikken siis suhteessa vielä edes ole. Kai. En minä tiedä. Facebookin mukaan olen sinkku ja siellähän se totuus majailee, eikös? :D

Etutukallinen melkein hevari

2011-10-21T19:46:00.001+03:00

Tässäpä Peppi Pitkätossu sulahopsulaheisulahopsansaa.

Hiuksia ei ole värjätty kuukauteen, kevytväri alkaa vaan kulua ja oranssisuus paistaa läpi. Täytynee vetää värimaski päähän ensi viikolla ja hieman hillitä tätä, kun ei tämä punapäisyys oikein pue minua ilman kesäpisamiani.

Sodankylän Tuccabajassa (ehdoton lempikampaamoni) pelastamassa kuivat haituvani ja lopputulos miellyttää silmää. Väri ei miellytä, mutta sen kanssa pystyn elämään joulukuuhun, jolloin hiukseni lienevät siinä kunnossa, että niihin uskaltaa vaaleita raitoja lyödä. Latvoista leikattiin kolmisen senttiä ja etutukankin otin. Ja onneksi otin. Unohdin aivan kuinka hyvin se passaa naamaani :D

Kuvasin myös uuden videon. Tai yritin kuvata. Aika sekava siitä tuli, kiitos erään ruuanhimoisen petoeläimen, joka myös onnistui sammuttamaan nauhoituksen ennen aikaisesti, joten teiltä jäi kuulematta parin minuutin selitys Batmanista :D no, joskus toiste sitten.

Tänään alka Kuorosota, jossa on Lordin kuoro! Luonnollisesti hain mukaan ja yhtä luonnollisesti en päässyt. Sinänsä hämmästyttävää, kun ottaa huomioon kuinka heviuskottavalta kottaraiselta kuulostan aina laulaessani :D Pääsin kuitenkin koelauluihin ja lauloin Pelle Miljoonaa itse Lordille. Lisäksi meillä oli mielenkiintoinen keskustelu

Lordi: Plaa
Fenii: Plaaplaa
Lordi: Plaaplaaplaa
Fenii: Mielenkiintoista ;)
Lordi: Sie oot kyllä jotenkin tutunnäkönen?
Fenii: Ehkä sie luet mun blogia?

Joo, saletisti. Jokainen itseään kunnioittava hevimies lukee vapaa-ajallaan sarkastisen femakon blogia miehistä ja muista naisia kiinnostavista asioista. Tosin on minulla ihan mukavasti mieslukijoitakin, joten ehkä en ihan niin luotaantyöntävä ole kuin kuvittelen?

Loppukevennys:
Mies ja nainen pelasivat pokeria.
"Minulla on neljä kuningatarta!" nainen iloitsi.
"Minullapa on neljä kunkkua!" mies sanoi.
"Tasapeli!"
"Sai olla kyllä viimeinen kerta, kun pelaan korttia feministin kanssa."

Haasteellista

2011-10-19T13:23:00.001+03:00

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

- kiittää tunnustuksen antajaa

Kiitoksia Annalle :) Lisäksi pari muutakin on haastanut minut tähän, mutten kuollaksenikaan löydä nyt keitä he olivat. Kiitos heillekin silti! :)

- antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

Tämä on ollut niin monella, niin haastan kahdeksan sellaista bloggaajaa, jotka eivät ole tätä tehneet :D

- ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta :)

Valitsen sinut!

-kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään:

1. Minulla on tapana irvistää aina kun nauran tai hymyilen aidosti. Posetushymyssä pidän nenäni aina suorassa, mutta aidon hymyn tunnistaa siis siitä, että nenäni on rypyssä ja ikenet paljaina. Ei mitenkään hirveän hehkeä hymy siis, pakko myöntää. Lisäksi minulla on eriparietuhampaat, joiden esittelystä nautin suuresti. :D

2. Edellinen kampaajalla käynti pilasi lopullisesti hiukseni, kun tehtiin liian tuju värinpoisto (jota en ees tietääkseni pyytänyt?) joten perjantaina täytyy mennä ja leikata hieman pituutta pois. Itken verta jo valmiiksi, mutta mieluummin viisi senttiä lyhyemmät hiukset kuin pitkä hamppu, joka on aina takussa.

3. Olen viimeiset puolitoista vuotta koittanut laihduttaa viisi kiloa, että pääsisin takaisin entisiin mittoihini, mutta ei vaan meinaa onnistua. PÄINVASTOIN! Potkikaa meikää perseelle, jooko? Nyt on jo seitsemän kiloa matkaa unelmapainooni ja tää vauhti täytyy pysäyttää, tai vuoden päästä humpsahdan ylipainon puolelle :D

4. Myy on tainnut olla melkein koko vuoden nyt “mummolassa” eli äitini luona. Siitäkin syystä olisi mukava saada elämä taas uomiinsa täällä Rovaniemellä, että voisin hyvällä omallatunnolla hankkia kissani huoltajuuden takaisin itselleni. Tylsää katsoa Avaraa luontoa ihan yksin.

5. Haluan istuttaa metsää myös ensi kesälläkin. En tiedä, miten kestäisin sellaisen kesäkuun, joka täytyisi viettää pääasiassa vain sisätiloissa. Olen kaavoihin kangistuva ihminen ja kieroutuneella tavalla nautin fyysisesti raskaasta työstä ja metsissä hengailusta. Ehkä isona alan järjestää seksuaalivaelluksia, joissa raahaan seksuaaliongelmista kärsiviä ihmisiä ympäri Lapin metsiköitä etsimässä itseään, nautintoa ja luottamusta.

Huh, mikä ajatus.

6. Tämä vuosi on ollut aika raskas monessakin mielessä ja nytkin meinaa stressikäyrä lähteä karkaamaan liian ylös. Siksi olenkin entistä kiitollisempi siitä, että tietyt osa-alueet elämässäni kuitenkin ovat kääntyneet parempaan suuntaan, joten uskon kyllä, että muut alueet seuraavat perässä ja kaikki järjestyy.

Joku vois tosin oikeasti täräyttää minua kalloon niin, että keksisin sen HITON GRADUAIHEEN! Ja saisin sen HITON PROSEMMAN VALMIIKSI. Tykkään opiskelusta, mutta ketuttaa ihan suunnattomasti, kun isot työt junnaa paikoillaan ja se on ihan vaan minun vika. Motivaatio lähti syyslomalle kysymättä lupaa. That bastard.

7. Olen käynyt Kiinassa seiskaluokalla ja Kiinan muurin kupeessa päähäni istutettiin hedelmällisyyden kruunu. Ai ku kiva. Etenkin kun synnyttäminen on aina kuulut niihin asioihin, joita en millään malttaisi odottaa.

8. Oon aika pahasti ihastunut.

Helsinki

2011-10-17T14:14:00.001+03:00

Todella kannattavaa ottaa kamera reissulle matkaan ja ottaa kaksi kuvaa, joita voisi nimittää reissukuviksi.

Siinä on jokin ravintola. Otettu satamasta. Mistä satamasta? Ei aavistustakaan.

Siinä olen minä. Satamassa. Hieman saatoin valittaa siitä, että kun minä kerrankin pääsen Helsinkiin pyörimään, niin onko aivan pakko näyttää just eikä melkein tyypilliseltä mettälappalaiselta? Toki sitten moottoripyörän kyydissä ymmärsin, miksi oli ihan kannattavaa pukeutua “oon-menossa-kelekkasafarille”-tyyliin. Todella reiluksihan tästä teki se, että Batman pukeutui nahkatakkiin ja tyylikkäisiin farkkuihin. Koitin lohduttautua sillä, että kun käveltiin kahvilaan niin se näytti siltä, että MEIKÄ ajaa ja mies istuu takana ja tärisee.

Olin muuten ensimmäistä kertaa koskaan moottoripyörän kyydissä ja ensimmäisten parin kilometrin jälkeen Batman ilmoitti minulle, että litistän hänet. Haloo mies, treenaa enemmän! Tai hanki minulle jotkut turvavaljaat ja valittamaton rutistuskohde. Pikkuhiljaa rentouduin kyydistä ja uskalsin jopa katsella maisemia. Huomasin nyt ensimmäistä kertaa sen, kuinka kaunis kaupunki Helsinki oikeasti onkaan. Aiemmin on tullut pyörittyä lähinnä ydinkeskustassa, mutta nyt näin myös mm. tulevan asuinpaikkani, eli Kuusisaaren. Toki tarvitsen lottovoittoa ja Kuusisaaren siirtymistä himpun verran lähemmäs Napapiiriä ennen kuin haave voi toteutua, mutta enpä anna sen estää. Elämässä pitää olla tavoitteita.

Olin odottanut myös, että pääsisin Kaivohuoneelle Roosanauha-bileisiin, mutta parin muuttujan ja aikataulun kusemisen vuoksi päädyinkin Tommi Läntisen keikalle. Shit happens. Kaikesta huolimatta takana on ehkäpä täydellinen viikonloppu ja sunnuntaina tuli harrastettua sellaista elokuvista tuttua juna-hyvästelyä ja haikeita katseita laiturille jäävän miehen perään kun juna lähti puksuttamaan kohti Lappia.

Älkää huoliko, en edelleenkään seurustele. Tästä aiheesta kirjoittelen joskus myöhemmin hieman paremmin. Äiti voi myös hillitä sitä mummokuumettaan ja mummo voi edelleen todeta, että “Jennystä se nyt taitaa tulla vanha piika. JA HYVÄ NIIN. Miehistä ei ole kuin harmia”

Onkohan tämä telaketjufeminismi geeneissä?

Nuorten akatemian järkkäämä Seksimyytinmurtaja-koulutus oli myös aivan loistava. Innostus seksologian opintoja kohtaan kasvoi entisestään, enkä malta odottaa, että valmistun yliopistosta ja pääsisin niiden pariin. Toivottavasti Lappiin tilataan seksimyytinmurtaja-kouluvierailuja, niin pääsen valistamaan nuoria mm. siitä, että ekastakin kerrasta VOI tulla raskaaksi. (syystä tai toisesta yli puolet nuorista kuvittelee, että silloin on turvassa?)

Kävin myös shoppailemassa. Löysin tuon aivan ihanan paidan ja vein sen sitten takaisin rekkiin. En tajua mikä ajatuskatkos sekin oli, sillä aioin ihan oikeasti ostaa sen, mutta sinne se nyt vaan sitten jäi. Tosin takana oli erittäin huonosti vietetty yö junassa, kuuden tunnin koulutus ja neljän tunnin kaupungilla hengailu niin hivenen väsytti. Näkee ehkä naamastakin? :D Voisin muuten hankkia uuden kameran, tämä nykyinen alkaa näyttää olevan selkeästi jo viime vuosikymmeneltä.

Ah niin! Sain mieheltä puhelinnumeron! Eräs innokas liittymämyyjä jutteli kanssani pitkään ja suositteli minulle ties mitä liittymiä ja kytky-kauppoja ja vaikka jatkuvasti kerroin olevani tyytyväinen Soneraan ja plaaplaaplaa, niin hän jaksoi silti hymyillä söpösti. Lopulta hän sitten raapusti nimensä ja numeronsa lapulle, antoi sen minulle ja sanoi “No jos kerran haluat jatkaa tuon ylihintasen liittymäs kanssa niin kuluta siinä samalla saldoa minuun” :D En kyllä tajua millä naamalla tein sellaisen vaikutuksen, kun kyseessä oli myös ihan söpö HelsinkiCityBoy. Numero ikävä kyllä jää nyt käyttämättä, mutta terveisiä hänelle silti :)

P.S. Lukijoita on tullut pirusti lisää minun mittakaavassani :D Syytän (kiitän) Annaa ja Meriä, joilla on onni nähdä vähäpukeisia ja ruskettuneita miehiä päivittäin. Itsehän odottelen lunta ja kelekkahaalari-köriläitä.

P.P.S. Koulutuksessa meillä oli mielenkiintoinen keskustelu siitä onko mulkulla ja mulukulla eroa. Kuulemma svaavokaalinen murteeni teki niinkin rumasta sanan todella suloisen ja söpön. Pöh.

Odotan tulevaa viikonloppua innolla, koska…

2011-10-13T18:08:00.001+03:00

…Lähden Hesaan! (Olen juntti, saan sanoa Hesa)

…Saan koulutuksen Seksimyytinmurtajaksi

…Saan siten valmiuden kiertää Rovaniemen kouluja harjoittamassa seksuaalipedagogiikkaa. Etenkin ysiluokkalainen serkkuni varmaan repeää riemusta kun kaltaiseni samalla sukunimellä varustettu ikäloppu kalkkis tulee puhumaan hänen luokalleen siitä. Omg, noloo.

…Nakkaan Batmanin pihalle ilman vaatteita ja avaimia. Revenge is a bitch.

…Näen Batmania.

…Voitin liput Kaivohuoneen pinkkeihin rintasyöpäbileisiin ja nyt koitan ruinata avecia sinne. Hiemanko siistiä päästä tutustumaan Susirajan tuonpuoleiseen bilekulttuuriin!

…Sain hyvän syyn ostaa uuden mekon, jossa on pinkkiä.

…poistin kaikki FB-pelini, eikä minulla ole enää lainkaan riippuvuuksia. Paitsi sosiaalinen media. Tosin jo ihan tulevan urani kannalta minulla on lupakin olla someriippuvainen

…Löysin kamerani VIHDOINKIN, joten saan mahdollisesti myös ikuistettua Hesa-reissuani.

…Olen yrittänyt opetella lausumaan stadi, mutta se kuulostaa yhtä naurettavalta, kuin Pirkka-Pekka Peteliuksen nunnukanunnuka.

…Uskon, että edessäni on syksyn paras viikonloppu! :)

Oli muuten pienoinen järkytys huomata, että miten minulle on ilmestynyt yli kymmenen uutta lukijaa päivässä. Moi te uudet! Pahoittelen myös, että Penis-kirja –arvonta loppui jo, mutta 200 lukijan rajan rikkouduttua voin etsiä jonkun vastaavan arvottavaksi. “Tee itse omat seksilelusi”-kirjaa on ehdotettu, joten se on yksi mahdollinen :D

Palaillaan ensi viikolla! ;)

Ah niin! Batman=Ninja=Richard=Pappara. Hän ei ole muuten tyytyväinen yhteenkään bloginimeensä, joten hänestä tulenee Baniripa. Jos se ei kelpaa niin turha vinkua, etten ikinä mainitse hänestä mitään.

Ah niin2! Onko ihan pakko rikkoa jo nyt sen 400 000 kävijän raja ku en ole vielä edes keksiny minkä biisin sanotan uusiksi? No, ainaki on tekemistä junamatkaksi. Miten ois Kikan Sukkula Venukseen? Finlandersin Oikeesti? Maaritin Jäätelökesä? Vai jatkettaisko lastenlaulu linjalla?

How to tame a PLAYAH!

2011-10-12T21:39:00.001+03:00

Pakko myöntää, että itse en ole koskaan onnistunut pelimiestä kesyttämään kuin korkeintaan kuukaudeksi, MUTTA naiset minun jälkeeni ovat onkineet heistä varsin salonkikelpoiset miehet itselleen, joten täysin turhaan kaikki työni ei ole mennyt. Nyt onkin siis aika jakaa parhaimmat vinkit myös muille

1) Dress to impress

Julma totuus on se, että pelimies ei pahemmin aivoillaan ajattele ennen kuin SE on lyöty Justiinan toimesta ruuvipenkkiin ja puristettu suloiseksi kotimakkaraksi. Sitä ennen pelimies näkee vain silmillään ja hän katselee yleensä vain kolmenlaisia naisia: kauniita, helppoja tai mahdottomia. Kauniit saavat pelimiesten huomion siksi, että pelimiehistä on hauskaa päästä leveilemään kaverilleen, että “hoitelinpas tuon 183cm Victoria’s Secret –malliksi sopivan naikkosen tossa viime perjantaina, ugh”. Helppoja siksi, että pelimies on kuin leijonauros: ei se pahemmin saalistella jaksa. Mahdottomiakin hän yrittää juuri samasta syystä: hän näennäisesti saalistaa, mutta ei kuitenkaan. Hän ei viitsi. Hän on tottunut siihen, että hänen ei tarvitse kuin vilkaista apinanlehväpuun varjosta kulmakunnan sirointa gasellia ja tämä gaselli kipittää hänen eteensä.

Helpointa on muuttaa itsensä joko kauniiksi tai helpoksi. Saat valita esitteletkö sääresi vai rintavakosi. Jos et koe itseäsi lainkaan kauniiksi, niin esittele ne molemmat. Ja kun huomaat pöyheätukkaisen leijonan vilkuilevan sinua, niin kävele hänen luokseen. Vaikeasti tavoiteltavaa kannattaa leikkiä vain Tosimiesten kanssa, pelimiehien seurassa se leikki ei toimi.

2) Anna ymmärtää

Pelimiehillä on yleensä ihan ylettömästi testosteronia elimistössään, jotka tekevät heistä apinoita: pakko saada jälkeläisiä niin monen naaraan kanssa kuin mahdollista. Tästä syystä mikään ei ole helpompaa, kuin koukuttaa pelimies itsestään vihjailemalla jotain siihen suuntaan.
”Rakastan tikkareita”
”En löytänyt sopivia alushousuja, joten jätin ne pois”
”Olen ollut sinkkuna… Kauan”
”Oooo, sormessani on haava/jotain muuta, pakko nuolaista sitä”

No, tajusitte pointin. Melkeinpä mies kuin mies pysähtyy tuollaisia lauseita kuullessaan, osa järkytyksestä ja osa mielenkiinnosta. Mutta pelimies tajuaa varteenotettavan helpon saaliin olevan lähellä ja varmasti jää seuraasi pidemmäksikin aikaa.

3) ja anna. Tai no älä. Tai no joo. Tai no älä.

Tämä kohta on hieman hankala, enkä osaa sanoa, kumpi tapa on parempi. Hypätä sänkyyn heti, vai vasta kuukausien (tai vuosien) esileikin jälkeen. Molemmilla kun on puolensa.
Ensimmäistä suosittelen siinä tapauksessa, jos olet varsin varma omasta seksuaalisuudestasi ja taidoistasi ja saat miehen janoamaan lisää. Jälkimmäinen taas sopii niihin tilanteisiin, kun et ole vielä täysin varma siitä, onko sinusta mahdollisesti pelkkään yhden illan juttuun vai haluatko koukuttaa miehen ensiksi muin avuin. (esim. tikkarin syömisellä). Myös älykkyydellä ja huumorilla voi yrittää pelimiehen koukutusta, mutta vaarana on se, että hän alkaa pitää sinusta liikaa eikä halua pilata välejänne vallattoman luonteensa takia ja pian olettekin vain ystäviä. Silloin toki voit lyödä kovat panokset pöytään ja sanoa olevasi valmis tilanteeseen friends with benefits, mutta se vaatii sinulta kykyä piilotella todellisia tunteitasi, etenkin jos olet niitä naisia, joilla aivojesi tunnekeskus on kiinteässä yhteydessä klitoriksesi kanssa.

4) Stay cool, be happy

Jos nyt ajatellaan, että olet jo tavalla tai toisella koukuttanut pelimiehen itseesi, niin muista pitää itsesi asiallisena. Älä pommita häntä päivittäin viesteillä, älä roiku hänen kimpussaan julkisella paikoilla äläkä MISSÄÄN nimessä näytä mustasukkaisuuttasi. Joskus voi olla myös hyvä ignoorata mies täysin, jutella muille hänen silmiensä edessä tai jos hurjaksi heittäydyt, niin mainita, kuinka ihana lauantai sinulla oli naapurin Pertin kanssa. Toki on vaarana, että pelimiehesi on idiootti, kilahtaa ja alkaa haukkua sinua hutsuksi, jonka jälkeen sinulla on oikeus työntää ylipolvensaappaasi niin syvälle hänen perseeseensä, että hän maistaa nahan. MUTTA on myös se mahdollisuus, että pelimies ymmärtää, ettei halua jakaa sinua muiden kanssa. Ja silloin kun pelimies haluaa SINUT eikä pelkästään SINUA niin tilanteesi on todella lupaava.

5) Get pregnant

Joo, vitsi. Toki jos olet todella epätoivoinen ja haluat pitää pelimiehen elämässäsi lain määräyksellä, niin yhteisen lapsen hankinta on “viisas” ratkaisu. Mutta itse en kannusta siihen ketään. Päin vastoin. Joudut nyt pitämään tulevaisuudenhaaveesi visusti itsesi ja päiväkirjasi välisenä asiana ja odotella, että koska pelimies alkaa puhua ujosti seukkaamisesta, yhteenmuutosta, kihloista ja perheenperustamisesta. Pelimiehen kun on niin helppo vedota siihen, että “uuu, oon niin herkkä ja tottunut vapauteen, etten kestä kun mua yritetään kahlita, uuu” (tosi miehekäs vokaali muuten tuo “uuu”) Kun annat miehelle tilaa itse nostaa asiat esille, niin on todennäköisempää, että ne toteutuvat.
Älä kuitenkaan liian kauaa odota, sillä sinulla on oikeus saada juurikin ne asiat mitkä sinä haluat ja jos mies ei ole valmis sinulle niitä antamaan niin päästä hänestä irti ja etsi uusi. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi jahkailijaan.

Mutta rakkaat kanssasisareni, totuus on se, että todellista pelimiestä ei vaan saa kesytettyä. Tämän vahvisti myös alan asiantuntija Musasmurffi.
Kuten jo alussa sivulauseessa mainitsin, niin todellinen pelimieskesytys vaatii jo varsin ärhäköitä toimenpiteitä, mm. ylimääräisen testosteronin kauliminen ulos miehen elimistöstä ja harva meistä naisista kykenee siihen. Toisaalta joskus myös pelimies kyllästyy pelailuun ja haluaa asettua aloilleen. Ja kun siihen vielä osuu juurikin se Sopiva Yksilö niin hänestä saattaa tulla varsin kelpo mies. ;)

Aina kannattaa yrittää!

Penis-kirjan uusi omistaja ja kasa kikkeli-vitsejä

2011-10-10T12:04:00.001+03:00

Onneksi olkoon

ANNA!!
Voitit Penis-kirjan!!! Miten meinaat juhlistaa asiaa? :D

85-vuotiaan Maunon piti toimittaa spermanäyte tutkittavaksi. Mauno palautti kuitenkin tyhjän purkin ja selitti:
- Koitin ensin vasemmalla käjellä ja sitte oikialla. Eukko koitti kaksin käsin ja suullaanki, ensin hampailla ja sitte iliman. Lopuksi naapurin Elmaki, muttei sekkään saanu purkkia auki!

****

EU-direktiivin mukaan miehen sukupuolielimet luokitellaan seuraavasti:
1. Pieni
2. Keskikokoinen
3. Suuri
4. Herranjestas!
5. Saako tätä valkoisena!?

****

Mikä on vahva itsetunto?
-Muurahainen ui selkää Thames-jokea etelään kikkeli pystyssä ja huusi Lontoon kohdalla: "sillat ylös tai kohta kolisee"!

****

Maalaistyttö oli kasvanut pumpulissa, eikä hän tiennyt seksiasioista yhtikäs mitään. Hän oli rakastunut naapurin poikaan ja halusi tämän kanssa naimisiin. Eräänä päivänä tyttö ja poika kävelivät pojan vanhempien tilalla. He pysähtyivät hevoshaan luon, jossa orhi ja tamma olivat parasta aikaa lemmenpuuhissa. Tyttö katsoi touhu hämmästellen ja kysyi, mitä hevoset oikein tekevät.
-Ne rakastelevat, poika vastasi.
-Mikä tuo pitkä on, jota ori työntää tamman sisään? tyttö ihmetteli.
-Ööö krmm… se on köyttä, poika vastasi nolona, kun ei muutakaan siihen hätään keksinyt.
... -Entäs nuo pallukat köyden päässä? tyttö jatkoi.
-Ne ovat solmuja köyden päässä, poika selitti.
Tyttö näytti miettiväiseltä, mutta nyökkäsi ja pari jatkoi matkaa. He menivät sisään tyhjään talliin, jossa tyttö ylättäin ilmaisi halunsa rakastella pojan kanssa.
Poika hämmästyi, mutta pian he syleilivät toisiaan ja riisuivat vaatteita toistensa yltä ja pian lemmenleikki oli täydessä käynnissä. Kun he olivat nautiskelleet hetken aikaa tytön kädet hakeutuivat pojan palleille ja hän puristi ne sormiensa väliin niin kovaa, että pojan päässä pimeni ja hän huusi kuin syötävä:
-Aiiiiiiiih…Perkele! Mitä sä oikein teet?!
-Yritin vain avata solmut, että saisin lisää köyttä! tyttö vastasi viattomana.

****

Nuori mies meni apteekkiin ostamaan kondomeja. Myyjä kysyi:
- Mitähän kokoa saisi olla?
- Mitä, onko niitä eri kokoisiakin?, ihmetteli mies.
- On toki, mutta jos et tiedä kokoasi, niin meillä on tuolla takahuoneessa lauta, jossa on eri kokoisia reikiä sekä muutama miestenlehti. Voit testata kokosi ihan rauhassa.
Mies meni takahuoneeseen ja viipyi siellä melkein tunnin. Miehen tullessa takaisin myymälän puolelle myyjä kysyi, että mitä kokoa saisi olla.
- Antaa niitten kortsujen olla, tokaisi punaposkinen mies, - paljonko tuo lauta maksaa?

****

Veneilemään lähtevä mies oli huolissaan jos vene sattuu kaatumaan mikä neuvoksi.
Vaimo hetken mietittyään tokaisi: - Ota kullistasi kiinni, se ei ole koskaan mennyt pohjaan asti!

****

Mitä tapahtuu kun Ruotsalainen juoksee muna pystyssä seinään? -
-Nenä menee ruttuun.

****

Perhe istuu joulupöydässä ja poika kysyy isältään:
-Kuinka monenlaisia rintoja naisilla on?
-Niitä on kolmea sorttia. 20-kymppisillä ne on kuin omenat,pyöreät ja kiinteät. 30-40-vuotiaina ne ovat kuin päärynät, vielä hienot mutta riippuvat. 50 jälkeen ne ovat kuin sipulit.
-Sipulit? huudahtaa äiti.
-Niin, alkaa itkettään.
... ... ... ...
Äiti ja tytär närkästyvät ja tyttö sanoo:
-Äiti, monenkolaisia vehkeitä on?
-Kolme kehitysvaihetta. 20-kymppisillä se on kuin tammea, komea ja kova. 30-40 iässä kuin koivu, hieman joustava mutta kestävä. Mutta sitten se on kuin joulukuusi. Tyvestä kuollut ja pallot vain koristeina.

****

Asioita joita ei pidä sanoa alastomalle miehelle:
- Kuka teki ympärileikkauksen?
- Tiesitkö, että nykyään tuo voidaan korjata kirurgialla?
- Italiassa on ihan samanlainen torni
- Tämä selittää autosi.
- Ehkä se kasvaa jos kastelemme sitä.
- Mutta se toimii, toimiihan?
- Otatko sinä jotain hormoneja?
- Ehkä se näyttää paremmalta luonnon valossa.
- Ai se on piilossa.
- Mikä tuo on?

****

Helsinkiläinen playboy oli matkustanut Lappiin. Jo ensimmäisenä iltana hän oli saanut houkuteltua lappalaistytön hotellihuoneeseensa. Etelän mies sai tytön hyvin uteliaaksi. -Kuule, tyttö sanoi, -kertoisitko mikä se on se penis, josta etelän tytöt aina niin vouhottavat. -Minäpä näytän sinulle, helsinkiläinen playboy sanoi suurieleisesti aukaisten vyönsä ja pudottaen housunsa. -Ooh, tyttö huudahti silmät suurina. -Sehän on ihan kuin kulli, mutta paljon pienempi!

****

Mitä mies sanoi uimarannalla, kun vesiraja nousi vyötäisille asti?
-Tämä menee yli ymmärrykseni.

****

Maatalon renkiä pääsi heinäpellolla pistämään ampiainen kikkeliin. Renki kävi näyttämässä kipeää miehisyyttään lääkärille, joka neuvoi renkiä uittamaan kikkeliä piimässä kipujen helpottamiseksi.
Maatalolle palattuaan renki haki tuopillisen piimää ja meni aitan taakse hoitamaan vaivaansa. Rengin uittaessa penistään piimässä, ohi käveli talon piika. Piika katsoi hetken hiljaa rengin touhuja ja tuumi sitten "olen minä tiennyt miten se laukeaa, mutta en minä ole tiennyt että se noin ladataan!"

****

Mikä ero on optimistilla ja pessimistillä?
-Pessimisti sanoo, että seisoo surkeasti. Optimisti sanoo, että roikkuupa mahtavasti

****

Elikkäs, eräs baarissa ollut mies viritteli keskustelua tiskillä istuvan kauniin tyttösen kanssa: "Mikäs sinä olet ammatiltasi?" kysyi mies, johon nainen vastasi: "Tilastotieteilijä. Olen juuri saanut valmiiksi tutkimuksen, jonka tulosten mukaan venäläisillä miehillä on pisin penis ja ruotsalaisilla paksuin. Niin mikäs sinun nimesi taas olikaan?" Mies vastasi epäröimättä: "Vladimir Svensson!"

****

Penis pyytää palkankorotusta seuraavista syistä:
-Teen ruumiillista työtä
-Työskentelen syvyyksissä
-Menen pää edellä joka paikkaan
-Minulla ei ole lomaa viikonloppuisin eikä julkisina juhlapyhinä
-Työskentelen kosteassa ympäristössä
-Minulle ei makseta ylityökorvauksia
-Työpaikallani on huono ilmastointi
-Työskentelen korkeissa lämpötiloissa
Työnjohto hylkää anomuksen seuraavista syistä:
-Ei tee yhtämittaisia kahdeksantuntisia työpäiviä
-Nukahtelee työsi ääreen lyhyiden työskentelyjaksojen jälkeen
-Ei aina toimi johtoryhmän käskyjen mukaisesti
-Ei pysy sille osoitetulla virkapaikalla, vaan vierailee usein muualla
-Jättää työpisteensä jokseenkin sotkuiseksi vuoron jälkeen
-Ei aina noudata asianmukaista suojavaatetusta
-Jää eläkkeelle ennnen 65-vuotispäiväänsä
-Ei kykene tuplavuoroihin
-Ja jos tässä ei ole tarpeeksi, niin lisäksi sinun on toistuvasti nähty saapuvan työpaikalle ja poistuvan sieltä kantaen kahta epäilyttävän näköistä kassia.

****

Tosi elämän Bridget Jones -hetkiä

2011-10-08T17:50:00.001+03:00

On mukava syyskuinen lauantai-ilta ja istuskelen mukavasti pelkkään saunatakkiin kääriytyneenä läppärini ääressä ja kirjoitan proseminaariani. Aiemmin sovin miesvieraani (oi kyllä, minulla oli miesvieras) että kun hän on kylässä, niin pari tuntia päivässä omistan opiskelulle, koska en millään ehdi hoitaa kaikkia rästitehtäviäni vain viitenä päivänä viikossa.

Tässä siis istun ja naputtelen teoriaa online-minuudesta ja self-disclosuresta. Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt, kuinka hiljaa miesvieraani onkaan. En ole kuullut hänestä pihaustakaan sen jälkeen, kun sulkeuduin makuuhuoneeseeni koneeni kanssa. Fiksuja nuo vanhemmat miehet, ajattelen, Herra X tai Suvi-Tuuli olisivat vinkuneet jo tunti takaperin kuinka heillä on tylsää, nälkä, yksinäistä ja mielikin tekisi.

Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että olen opiskellut jo tarpeeksi. Sammutan koneen ja kiedon saunatakin paremmin ylleni. Nyt kaipaan kiitokseksi ahkeruudestani ylistyssanoja ja pikaruokaa. Menen olohuoneeseeni, mutta valot ovat sammuksissa eikä miestä näy missään. Ei näy myöskään keittiössä. Käyn myös vessassa, mutta sekin on pimeä ja tyhjä. Pyörin hetken epämääräisesti yksiössäni, kurkistan pöydän alle ja makuuhuoneeseeni, mutta ei… Miestä ei näy missään.

”Ooksie täällä?” kysyn epävarmana.

Miten on mahdollista, että mies – uudelta lempinimeltään Ninja – on kyennyt poistumaan asunnostani niin hiljaa, etten ole kuullut mitään ääniä? Mielestäni ovi ei ole auennut, saatikka sulkeutunut koko aikana. Tämä on omituista. Edes kissani ei osaa liikkua kämpässäni yhtä hiljaa kuin tuo hiippailija.

Eteisessä huomaan (kyllä, yksiöni koostuu monesta huoneesta) että avaimeni ovat tallella ja alankin pohtia, että ehkä mies meni ulos autoonsa hoitamaan työasioita. Siitä saan idean pudottaa kylpytakin yltäni ja pukea alastoman varteni suojaksi pisimmän talvitakkini ja saappaani. Nappaan avainnipun mukaani ja painelen pihalle. Luotan siihen, että jos matkalla törmään ihmisiin, niin he eivät kiinnitä huomiota siihen, että takin helman alta vilkkuvat paljaat sääret.

Parkkipaikalla huomaan olleeni väärässä. Ei mies ole ulkona, eikä ole hänen autokaan.

Hämmentävää.

Koitan soittaa miehelle, mutta hänen kännykkänsä on kiinni.

Onko hän päättänyt hyljätä minut sanomatta mitään? Karannut takaisin omiensa joukkoon etelän vihreimmille niityille, koska olen ärähdellyt hänelle koko viikonlopun kuin pahinkin lappalaisakka. Alan hivenen hävetä omaa luonnettani ja vaikeuttani ja ymmärrän taas hivenen paremmin sen, että miksi olenkaan sinkku. Tosin en koskaan aiemmin ole suututtanut niin pahasti miestä, että hän on kadonnut asunnostani kuin Batman.

Huokaisen syvään ja palaan kerrostaloni alaovelle ja vedän ovea. Se on lukossa. Tartun avainnippuuni ja alan etsiä kotiavaintani.

Jota ei ole.

Se helvetin etelän harakka on ottanut KOTIAVAIMENI SANOMATTA MINULLE SIITÄ!

Luonteeni inhottavat puolet nostavat taas päätäni ja siirrän vakaan päätökseni muuttua paremmaksi ihmiseksi vähän myöhemmäksi. Täällä minä seison lähes nollakelissä pelkkään talvitakkiin kääriytyneenä kuin parhainkin namusetä. Hyvin voisin lähteä kiertelemään naapuriston alakertojen asuntojen ikkunojen edessä ja räväyttelemässä takkiani auki. Ainakin pääsisin sen avulla putkaan sisälle.

Koitan soittaa Ninjalle uudestaan. “Valitsemaasi numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”.

Ei ole todellista. Käykö näin oikeasti? Päätän käydä vielä kerran parkkipaikalla etsimässä Ninjaa, joka ei ole mystisesti ilmestynyt sinne sillä välillä. Toivon kipinä herää tosin sitä asiaa kohtaan, että tuskin mies on painelemassa täysillä Nelostietä alaspäin, jos on kerta ottanut avaimeni matkaan. Paitsi jos hän on täysi sadisti.

No, ei tässä mitään, ajattelen, nyt on lauantai-ilta, varmasti tästä kulkee paljon väkeä ees kahtaalle ja pääsen edes kerrostalon sisätiloihin lämmittelemään. IN MY DREAMS! Nähtävästi kaikki ovat päättäneet pysytellä kiltisti sisällä. Kymmenen minuuttia on kulunut ja alkaa olla kylmä.

Koitan soittaa Ninjalle kymmenennen kerran ja taivaan kiitos nyt hälyttää.

”No hej!”
”No hei. Missäpä olet?”
”Tulin tänne Hemingwayhin et saat opiskelurauhaa. Joko oot opiskellut?”
”Kyllä. Ja tulin ulos etsimään sinua kun en löytänyt sinua asunnostasi”
”Ai, mites pääset takaisin sisälle?”
”Sitä mieki tässä mietin”
*nauraa*
”Sie otit minun avaimet, etkä kertonu mulle!”
*Nauraa*
”Mulla on pelkkä takki päällä!”
*Hiljaisuus*
”Että koita nyt tulla tänne, vähän paleltaa ja ohiajavat autot tarjoavat mulle kohta rahaa?”
”Ai sulla on pelkkä takki päällä?”
”Niin… ja saappaat”
”Ja muuten oot…?”
”Alasti. Kyllä”
*Nauraa kovempaa*
”No ok, ehkä tää on hieman hauskaa”
”Aika seksikäs mielikuva”
”Miehet…” *Huokaus*

Taivaan kiitos Ninja lähtee syöksymään autollaan takaisin luokseni. Avaimet mukanaan. Odotellessani soitan Sadulla, joka tunnetusti vaan nauraa minulle ja miettii, että ehkä ohiajavat ja –kävelet ihmiset luulevat, että olen menossa minimekko päällä juhliin? Joo, varmasti. Hiukseni ovat yhtä pystyssä kuin Riki Sorsalla ja naamassa ei meikin hiventä. Tosin ehkä pimeässä syysillassa näytän peruspissikseltä. Täytyy toivoa.

Kun Ninja sitten saapuu, niin latelen hänelle tulevaisuuden varalle pari sääntöä:
1) jos poistut asunnostani, tee se äänekkäästi
2) jos otat avaimeni, kerro siitä minulle
3) jos haluat ottaa avaimeni kertomatta siitä minulle,niin ota KAIKKI avaimet, älä vain kotiavaintani
4) tai ehkä helpointa olisi kertoa minulle, että käyt muualla, kun en nähtävästi muuten sitä huomaa.

Mutta joo, särkihän tuo tapaus hieman jäätä ja loppuviikonloppu olikin yhtä juhlaa ja lakkasin ärisemästä ;)

**************************************************************************
Aikaisempia BJ-hetkiä
”Yllätys parkkipaikalla”
”Kontaktimuoviepisodi”

Arvontaa!

2011-10-03T17:33:00.001+03:00

Kyllä, palaan ihan pian Kunnon Postausten kanssa, mutta tässä välissä pitää juhlitaa 100. lukijan (kiitos Shokubeni!) rajapyykin rikkoutumista arvonnalla. :)
Mietin jo pidemmän aikaa, että mitä minä sitten arpoisin. Korut, vaatteet ja lahjakortit eivät oikein istu tämän blogin teemaan ja toisaalta taas en halunnut hankkia mitään “sinkkutytön opasta”, sillä tätä nyt lukee muutkin kuin sinkut ja tytöt.

Ja sitten se löytyi. Suuresta suomalaisesta kirjakaupasta. Täydellisen törkeä ja hivenen nolokin opus, joka ainakin minua huvitti suuresti. Lisäksi ehkäpä joku miespuolinenkin lukija löytää tästä jotain iloa itselleen.

“Neljä syytä olla olematta penis:
Olet aina kalju
Sinulla on reikä päässäsi.
Naapurisi ovat pehmoja.
Ja aivan kun tämä ei olisi tarpeeksi pahaa…
Kun olet kiihottunut, sinun täytyy oksentaa ja sitten pyörtyä”

Joseph Cohenin “Penis-kirja” ylistää miesten veitikkaa ennen kuulumattomalla tavalla. Luvassa on mielenkiintoisia faktoja, pohdintoja ja vitsejä juuri siitä itsestään ja siihen liittyvistä asioista. Runsaasti kuvitettu (hihihii) kirja on viihdyttävää luettavaa itse kullekin.

Postitan kirjan voittajalle suuressa, ruskeassa kirjekuoressa, jonka päältä ei voi tietää mitä se sisältää. Eli nyt vaan rohkeasti osallistumaan arvontaan!

Säännöt ovat yksinkertaiset:

1. Kommentoi tähän postaukseen ihan mitä haluat
2. Liitä mukaan sähköpostisi/kotisivusi tjsp. jonka avulla saan sinuun yhteyden, jos voitat
3. Tuplaat voittomahdollisuutesi, jos kehtaat mainita tästä arvonnasta blogissasi ja mainitset siitä kommenttiboksissani TAI kerrot jonkun huvittavan penis-aiheisen vitsin. Jos teet molemmat, niin voittomahdollisuutesi triplaantuvat. (kokoan vitsit joskus omaksi postauksekseen)

ONNEA ARVONTAAN!! :)

Vastausaika päättyyMaanantaina 10.10. klo. 12:00

Haluatko sinäkin voittaa tähtielämyksiä?

2011-09-30T13:50:00.000+03:00

Minua lähestyttiin Lippupisteen asialla, ja kyseltiin haluaisinko kertoa tästä eteenpäin. Totta kai haluan, etenkin kun nyt on testattu jo itsekin, että tämä toimii ja tästä oikeastikin voi voittaa jotain kivaa! :)

Lippupiste avasi siis Tähtielämykset –nimisen Facebook-sivun, jota tykkäämällä pääsee seuraamaan, mitä eri tapahtumia Suomessa järjestetäänkään ja osallistumaan kilpailuihin ja arvontoihin. Sivustolla voit jakaa myös omia tapahtumavinkkejäsi ja toiveita. Tällä hetkellä Lippupiste tarjoaa mahdollisuuden voittaa lippupaketin haluamaasi tapahtumaan itsellesi ja ystävällesi.

Arvontaan osallistut tykkäämällä sivustolta ja valitsemalla Lippupisteen –tapahtumista haluamasi, jonne haluaisit liput voittaa. Sitten vaan perustelet, miksi sinun ja kaverisi pitäisi päästä juuri siihen tapahtumaan ja toivot parasta. :)

Itse osallistuin arvontaan (ennen kuin olin kommentoinut ilmoitanko tästä blogissani vai en toim.huom) ja pistin toiveeksi voittaa liput Kumman Kaa –esitykseen Tornioon 2.12. Minun ja Sadun oli tarkoitus käydä katsomassa se show Rovaniemellä pari kesää takaperin, mutta eräs nimeltämainitsematon tulivuori pamahti ja esti erään esiintyjän matkustamisen Keski-Euroopasta Suomeen. Show siirrettiin, mutta sellaiseen ajankohtaan, jolloin minä olin Savukoskella istuttamassa metsää ja Satukin töissä. Vuodatin tämän sydäntä raastavan tarinani ja loppuun lisäsin vielä, että siinä sivussa pääsisin katsomaan Torniossa asuvaa 2v kummityttöniä ja tänään tuli ilmoitus, että ME VOITETTIIIIIIIN!

Sitten tulikin kiire tulla kertomaan teillekin tästä! :D

Esimerkkejä tapahtumista, joita minäkin haluaisin nähdä

Jääkiekon MM-kisat 2012 (Oishan se vaan niin siistiä)
Apassionata –hevosshow. (aina olen halunnut nähdä, mutta Helsinki on niin kaukana)
Britney Spearsin keikka (Oishan sekin vaan niin siistiä)
Sami Hedberg –show (Lemppari-koomikkoni, joka toimii parhaiten juuri Stand up:n saralla)

Tällä hetkellä laajinta tarjontaa on luonnollisesti etelässä, mutta Lippupisteen sivuilla voit etsiä tapahtumia myös omalta kotiseudultasi.

Eli tykkää siis TÄSTÄ ja onnea arvontaan! :)

Growing up

2011-09-26T11:41:00.001+03:00

Vähänkö olen ollut epäluotettava lumppu koko viikonlopun. Se siitä hienosta “postaan joka päivä”-viikosta. :D Mutta jääpähän jotain kerrottavaa tällekin viikolle.

Nyt tosin innostuin seuraamaan Anniinan esimerkkiä koulukuva-aikajanasta. Pahoittelen heijastuksia, minun kameralla oli normaalia huonompi päivä.

KERHOKUVAT

Moi. Oon 3-vuotias ja kaaduin eilen pyörälläni, siksi leuassani on haava. Rakastan syvästi Ariel-paitaani, vaikka kyseistä elokuvaa en ole katsonut vielä tähänkään päivään mennessä. Vääryyttä!!1! Ryhmäkuvassa minulla oli ihana valkoinen pehmokissa sylissäni, mutta sen kuvan unohdin ottaa :(

Olen edelleen 3-vuotias. En oikein tiedä, miksi meistä otettiin kahtena päivänä kuvat? Ehkä syynä oli se, että Ariel-paita oli liian junttia ja haluttiin saada kunnon juhlamekkokin ikuistettua. Huomatkaa hurmaava polkkatukka ja hammasrako.

Sitten annoinkin tukan kasvaa 4-vuotiaaksi ja pukeuduin kukkamekkooni. Kuvausrekvisiitaksi oli valikoitunut nähtävästi itsenäisyyspäivä-koriste, mutta se nyt sopi kauniisti yhteen pampulapantani kanssa. Huomatkaa FIERCE-katse kaukaisuuteen ja hörökorva.

Olen 5v. ja minulla on elämää kamalammat hiukset. Itkin kampaajalla lopputuloksen nähtyäni. Ei siis ihme, että tämän jälkeen meni monta vuotta, ennen kuin minulla oli lyhyet hiukset. Huomatkaa prinsessamekko!

Oon sun seilori. Esikoulussa 6-vuotiaana pukeuduin kuvaa varten ihan viimeisen päälle. Tähän kuului sellainen ihana vekkihamonen, josta tässä kuvassa näkee vain osan. Itki verta, kun eräänä päivänä huomasin, etten enää mahdu tuohon pukuun. Toivottavasti se on muuten tallella, sillä haluan ehdottomasti ängetä joskus oman penskani samaan asuun. Sukupuolesta riippumatta.

KOULUKUVAT

Kaunis lapsi. Ekaluokkalainen, tissinkerjäläinen, vai miten se loru nyt menikään. Urani nipottajana oli alkanut.

Tokaluokkalainen! Asussa on samaa kuin 3-vuotiskuvassanikin. Tässä iässä aloin nähtävästi oppia jo tavaramerkkini: kieron hymyn, jonka tarkoitus on tehdä minusta salaperäisen ja sarkastisen syöjättären näköisen. Tavoite ei ehkä ihan vielä saavutettu yhdeksänvuotiaana.

Kuten suun seudulta huomaa, olin onnistunut telomaan itseni jälleen kerran ennen 4-luokan koulukuvausta. Siksi päätinkin esittää reipasta ja hymyillä leveästi. Ei ois ehkä kannattanut. Hörökorvakin elää ihan omaa elämäänsä. Huomatkaa myös korvareiät <3 Sain lainata äidin hienoja korviksia kuvauksiin ja sehän oli hienoa.

Ja sitten mentiin vitoselle ja alettiin olla varhaisteinejä ja harrastaa epäilevää pälyilyä kohti kameraa. Erikoismaininta tuolle hirttosilmukalle kaulassa, muistattehan tekin ne? Kokeilin jälleen kerran lyhyttä tukkaa, ja tästä itse asiassa pidin aikanaan aika paljon.

Nähtävästi hirttosilmukkojen aika jatkui vielä kutosluokallekin asti. Tämä oli siinä mielessä inhottava koulukuvaus, että meille EI OLTU KERROTTU SIITÄ! Kuvaaja vaan ilmaantui kouluun eräs tavallinen sunnuntai ja me kaikki näytettiin ihan hevonperseensutturoilta. Tässäkin kuvassa hiukset ovat likaiset ja huppari masentavan värinen. Naamasta puhumattakaan.

YLÄASTE

Yläasteella inhosin naamaani jokaisessa yksittäiskuvassa niin paljon, ettei niitä otettu kokoajalta. Nyt harmittaa :D Anyhow. Seiskalla olin superblondi ja löytänyt push-up-rintsikat.

Kasiluokan ryhmäkuvaa vihasinvihasinvihasin. Kunnon mököttävä megamatami :D Hiukset pysyivät kiltisti vaaleina ja löysin myös ruskean huulikiillon. Kasilla olin aika kovis muutenkin. Kirvasin päiväkirjaani ihan mahdottomasti ja leikin bitchiä peittääkseni herkän mieleni ja huonon itsetuntoni. Eli perusteineilyä. Elämä oli muka niin hirvittävän rankkaa ja kukaan ei ymmärtänyt. Huudatin musiikkia täysillä ja karjuin äidilleni. Lukitun oven takaa tietenkin. En ikinä olisi uskaltanut huutaa äidilleni jos välissä ei olisi ollut lukittua ovea. :D

Ysin kuvat otettiin seuraavana päivänä siitä, kun olin saanut ensi suudelmani (eli vasta, kun olin 15-vuotias) Ehkä siitä johtuu tuo hehkukasvoillani? :D Oikeanpuoleinen kuva on tukioppilaskuva. Otin siinä tietoisesti huomattavan suuren hajuraon vieressäni oleviin, ettei kukaan vahingossakaan epäilisi minun hengailevan Suosittujen kanssa. Uu. Kovista. Edelleen.

LUKIO

Kuvalaatu senkus paranee. Lukion ykkösellä minulla oli elämää suorempi otsatukka ja olkapää mittaiset hiukset. Koko lukion kuvassa nähtävillä on myös läskipohjaiset kengät vai mitkä hitot nuo on?? Tuolloin olisi myös tyylinä käyttää lyhyitä paitoja ja vilautella jenkkiksiä.

Huikeaa tarkennusta :D Lukion tokan yksityiskuvasta tykkäsin hirveästi, mutta menin antamaan sen yhdelle miehelle. Ja en saanut sitä ikinä takaisin. Hiemanko ärsyttää, kun se oli oikeasti ehkä onnistunein koulukuva koskaan :D Vanhojen ryhmäkuvassa nökötän nätisti edessä ja reunassa, mikä oli luksusta, sillä normaalisti pitkänä ihmisenä minut tungetaan aina takariveihin.

Lukion kolmannella takarivi seisoi ihan tuhannen lintissä. Olin vasta käynyt kampaajalla ja tykkäsin hirveästi hiuksistani tuolloin (alta hivenen tummemmat) nykyään en enää noin lyhyistä haaveile ja enpä ole tuon jälkeen tainnut pahemmin hiuksiani edes lyhennellä. Kuten huomaatte, niin yksityiskuva-tarroja on jäljellä vielä vaikka kuinka, eli niitä saa ihan vapaasti pyytää (köhköh)

WANHAA JA WALMISTUNUTTA

Vanhojen päiviltä. Meikkasin itse itseni, mutta hiukset tehtiin kampaajalla.

Mekko hankittiin Modasta. Mahdun siihen edelleen, vaikkakin elopaino hivenen noussut. Bailando.

YO-pukuni oli Kanneljärven kansallispuku (mummini kotiseutu Karjalasta), jonka mummini minulle hankki. Eihän se ehkä se seksikkäin kesämekko ollut, mutta varmasti arvokkain :D Tosin tässä oli tuskaa kävellä kylän läpi kun oli ihan turkasen kuuma kesäpäivä, mutta en valita. :)

Nähtävästi oli enemmän tai vähemmän blondi koko koulu-urani ajan ja nämä hiussekoilut aloitin vasta yliopistossa. :D

Sosiaalisen median ytimessä

2011-09-22T22:16:00.001+03:00

Osa on ehkä huomannutkin, että päivitän Twitteriäni lähes päivittäin, vaikka blogissa olenkin aika hiljaa.

Mutta koska kaikki eivät Twitteriä käytä ja lyhyet hajatelmatkin olisi kiva saada vakkarienkin silmien eteen, niin päätin perustaa pitkän harkinnan ja peilin kanssa käydyn “no emmie kehtaa”-keskustelun jälkeen blogilleni sivut myös Facebookiin. Sinne on tarkoitus tehdä lyhyitä päivityksiä milloin mistäkin asiasta ja linkittää uutisia/biisejä sinkkuuteen liittyen, jotka saattaisivat teitä kiinnostaa, mutta joiden ympärille en jaksa kokonaista postausta rakentaa, eli blogiin asti ne eivät päätyisi. Eli tykkää jos tahdot! :) Mut ei oo pakko. Ja lupaan olla ahkera ja kiltti ja ihana täällä blogissakin, josta saa ehdottomasti tykätä vaikka ei Facebookissa oliskaan tai jos ei kehtaa naamallaan tykätä. Tosin ei oo pakko blogistakaan tykätä, koska osa teistä nyt lukee tätä ihan vaan kyyläys-mielessä. Sekin on ihan ok. Mieki kyylään teitä. HOHOHO.

Huomatkaa alla päivän pääasiallinen postaus! :) Sen piti ilmestyä eilen, mutta olin ajastanut sen vuodelle 2012…. Älykäs mikä älykäs.

Mites kävi horoskoopin kanssa?

2011-09-22T21:25:00.001+03:00

Kesä on ohi ja on aika pistää Reginan horoskooppi mikroskoopin alle ja tarkastella sen todenperäisyyttä!

Kesän rakkauskuviot: Tutustut ihmisiin niin sattumalta kuin aivan tarkoituksellakin. Sillä ei ole väliä miten ja missä heihin törmäät, pääasia on, että opit tuntemaan erilaisia persoonia. Älä arkaile heittäytyä ja kokeilla, miltä tuntuu viettää iltaa uuden ihmisen kanssa. (No uusia ihmisiä olen kohdannut lähinnä syyskuussa tuutori-hommissa, kesällä olin aika tiukasti vanhoissa tutuissa kiinni. Eli… ehkä?)
Kesä ja intohimo: Rakkaus ei ole ainoa asia, jossa voit kokea intohimoa. Sinä koet sitä myös harrastuksissasi ja maukkaan ruuan äärellä. (Ruuan kanssa olen kokenut liiaksikin intohimoa ja kärsin siitä nyt :P)
Tunteesi: Ole tarkkana ja kuuntele sydäntäsi. Onko kyse pelkästä ystävyydestä vai jostain enemmästä? Jos olet epävarma, älä etene. Kyse on jostain enemmästä vasta sitten, kun tiedät sen. (Piti paikkaansa! Kannatti epäröidä :))
Kohtaamisia: Mielenkiintoisimmat tyypit tapaat hieman noloissa tilanteissa. (Kyllä, esimerkiksi silloin kun laulan päin sitä itteään silloin kun pitäisi onnistua :D)

Kuumia tunteita: Neitsyen kanssa (ei)
Yllättävä ihastus: Skorpioni (kyllä!)
Monimutkainen tapaus: Härkä (monimutkaisin tapaus löytyy peilistä, eli kyllä)
Parasta seuraa: Rapu (Rapujen kanssa ei ole tullut hengailtua)

Lomaromanssi: Se on aina yhtä häkellyttävää, miten sielujen kemiat toimivat. (Kyllä, ja kenen kanssa ne toimivatkin. Sitä löytää itsestään ihan uusia piirteitä. Mm. joustavuutta lasten nimiä kohtaan. Lasten nimiä. Oikeasti. Käykää joku läppäsemässä minua)
Vakavaa: Jos sinä et innostu kesän kuumimmista bileistä, on syytä huolestua. (En ole ollut innostumatta, joten ei syytä huoleen!)
Ohimenevää: Muista, että kesä ei kestä ikuisesti. Älä siis jää odottamaan. (No edelleen odotan sitä mitä viime kesänäkin, mutta ei se haittaa. Nyt oon heittäytyny)
Kiihkeää: Viltti, piknikki, komea seuralainen, mansikoita ja viiniä. (No en ole kyllä piknikillä käynyt tänä kesänä)
Unohtumatonta: Jos sinä haluat kokeilla jotain unohtumatonta, on sinun ylitettävä omat rajasi. Uskallatko? (Harvemmin)

Toteuta: uhkauksesi saattaa ystäväsi ja eräs tuttavasi treffeille. Tästä voi koitua jotain hyvää myös sinun elämääsi. (En ole parittanut ketään kesällä)
Varo: liian kilttiä miestä! Hän saa sinut tuntemaan huonoa omaatuntoa (Totta)
Ajattele: Ystäväsi kipakoita sanoja. Onko niissä jotain perää? (Kyllä!)
Unohda: pikkuhousut, päänsärky, taksikuskin iskeminen ja epätoivo. (en ole unohtanut näistä mitään. Tai siis olen unohtanut (tai edes löytänyt) taksikuskin ja epätoivon, mutta pikkuhousuja ja päänsärkyä en :D)
Kesämoka: Liian monta shottia illalla voi johtaa heräämiseen väärästä sängystä (meikä nyt voi päätyä vääriin sänkyihin ilman terästystäkin. It’s call “born-with-a-wasted-mind –syndrome”)
Salainen syntisi: jalkapalloilijat (suojalkapalloilijat…)
Haaveilet: aamukahvista aurinkoisella parvekkeella erään kanssa (ei toteutunut :()
Ihastut: silloin, kun sitä vähiten odotat ja henkilöön, jota aluksi karttelet. (Oi kyllä!)
Innostut: ex tempore –jutuista, teemabileistä, talkoista ja ystäviesi häistä. (Kyllä, en, en, kyllä!)

Parhaat bileet: ovat hieman erikoiset. Sinua ei kutsuta niihin, mutta löydät itsesi paikalta kuitenkin. (Ei tule kyllä tällaisia mieleen :D)
Ihanin hetki: koet ihanimman hetkesi uusissa maisemissa omassa seurassasi, kun huomaat pärjääväsi ja nauttivasikin. (Oi, kyllä <3)
Kesä sinussa: Kesä on mielenkiintoista aikaa, koska silloin sinä ajaudut erilaisiin tilanteisiin ja uusien ihmisten pariin. Kesä voi olla sysäys johonkin aivan uuteen. (Kylläkyllä!)
Kesän avainsanoja: Itsenäisyys, vahvuus, eroottisuus, uudet asiat ja ihastuminen. (KYLLÄKYLLÄ!)

Kyllä Regina horoskooppinsa osaa tehdä! :D Tarpeeksi monta kyllää tuli sanottua, että ensi vuonnakin Reginan kesähoroskooppi on ostettava ;D

Pettämistä ja polyamoriaa

2011-09-20T09:38:00.001+03:00

Kun luin ensimmäistä kertaa Helsingin sanomien otsikon “Uskollisesti sinun – ja sinun ja sinun” niin mieleeni ei tullut polyamoria, vaan ennemminkin pelimies/-nainen. Tiedättehän sen tyypin, joka vannoo ikuista uskollisuutta omalle kumppanilleen ja samaan aikaan sanoo rakastajalleen “en minä pane muita kuin sinua ja kumppaniani” ja silti vielä heiluu kaupungin öissä iskemässä itselleen vaihtelua.

Itse en voi kuin hämmästellä sellaisia ihmisiä. Olen henkilökohtaisesti hirveän huono valehtelija ja omatuntoni ei jätä minua millään rauhaan jos teen lainkaan arveluttavia asioita. Miten nuo “vähän kelle vaan”-uskolliset ihmiset kykenevät elämään niinkuin he elävät? Eikö heillä ole omaatuntoa? Eivätkö he vain välitä? Väittäisin, että he todennäköisesti vaan pitävät itseään niin suuressa arvossa, että pitävät täytenä oikeutena se, että heillä on kaikki mitä he haluavat. Heillä on samaan aikaan parisuhde, ehkä jopa perhe, mutta myös kuuma rakastaja hauskanpitoa varten ja mahdollisesti vielä säätöä siellä sun täällä.

Noissa tilanteissahan on vain yksi voittaja ja sekin on aika säälittävä voittaja: pettäjä itse. Kumppani olettaa olevansa ainoa ja rakastaja taas tietää olevansa aina ikuinen kakkonen, joka ei saa kuin rippeet ja niitäkin vain silloin, kun Pettäjä suvaitsee niitä hänelle heittää. Pettäjä voi kokea, että hän välittää molemmista, ehkä jopa rakastaa molempia… Mutta onko se mahdollista ja ennen kaikkea: onko se oikein?

Mahdollista se voi olla, mutta oikein se ei tietenkään ole. Suosittelisinkin näille multirakastajille siirtymistä suosiolla polyamorian pariin, eli rakastamaan avoimesti useampaa kuin yhtä ja olemaan vielä suhteessa kaikkien osapuolten kanssa. Yhtä aikaa.

Pidän täysin mahdollisena sitä, että ihminen kykenee rakastamaan useampaa ihmistä yhtä paljon, mutta en ole täysin varma siitä, pystymmekö me rakastamaan romanttisesti TASAPUOLISESTI useampaa ihmistä? Voiko tosiaan olla niin, ettei rakkauden kohteiden joukosta nouse suosikkia? Sitä suosikkia, jota ilman ei millään haluaisi elää ja jonka näkeminen pelastaa päivän kuin päivän? Kateeksi käy heitä, joilla on useampi sellainen ihminen. Itsehän jo ihastusvaiheessa vannon ikuista uskollisuutta ja lakkaan ajattelemasta muita kuin sitä yhtä ihmistä. Toki ihastumisen ja rakastumisen jälkeen seuraa tyynempi rakkaus-vaihe, jolloin elämä ei enää ole niin pirun vaaleanpunaista, mutta silti mielessäni kytee epäilys, että tasapuolisesti romanttista rakkautta on hankala jakaa.

Hesarin jutussa naisella on aviomies, poikaystävä ja online-tyttöystäväkin. What a lucky woman! Mutta ovatko miehet yhtä onnekkaita? Aviomiehellä on jutun mukaan pelkästään tämä vaimonsa ja poikaystävänkin toinen tyttöystävä lähti menemään. Lisäksi kun miehet ovat täysiä heteroita, niin he eivät oikein toisiltakaan saa Rakkautta isolla R:llä. Heillä on kuitenkin vapaus etsiä rakkautta myös muualtakin. Tosin, onko nainenkaan niin hirveän onnekas loppujen lopuksi? Hänen kuitenkin tulee pitää kaksi miestä ja online-tyttökaveri suurin piirtein yhtä tyytyväisenä.

Pistää ajattelemaan. Onko polyamoria-suhteessa pettäminen edes pettämistä? Saako siinä tehdä mitä haluaa kenen kanssa haluaa, vai pitääkö hauskanpitoa harrastaa vain näiden kumppaniensa kanssa? Onko mustasukkaisuus oikeutettua, jos on kerran leikkiin ryhtynyt?

Ja onko totta, ettei ihminen helposti kykene tyydyttämään sekä henkisiä ja fyysisiä tarpeitaan saman ihmisen kanssa? Ja tarviiko sitä henkisten tarpeiden tyydyttämiseen toista romanttista partneria? Eikö ystävyys riittäisi? Hä?

Kuitenkin… En voi tuomita. Itse asiassa ymmärrän polyamoriaa, vaikka en näe itseäni sellaiseen sopivaksi. Onhan se hienoa, että on monta rakasta ihmistä, joihin turvautua ja joista huolehtia. Ainoa asia, mikä epäilyttää on se, että onko se reilua kaikkia kohtaan?

Show me the sign!

2011-09-19T12:41:00.000+03:00

Naiset ja noituus ovat yhdistetty toisiinsa jo vuosisatojen, jopa –tuhansien, ajan. Ei siis mikään ihme, että nykyajan naisetkin näkevät ja ymmärtävät merkkejä, joita miehet eivät vaan tajua. Itse haluan uskoa yliluonnollisiin asioihin jo ihan vain siksi, että ne tekevät maailmasta jännittävämmän paikan elää. Lisäksi onhan se ihan kohtuuttoman hauskaa nähdä merkkejä siitä, kuka on Se Oikea ja mikä on kohtaloni kenenkin miehen kanssa ;)

Miten ja mistä näkee merkkejä?

1. Music knows

Eräs tehokkaimmista keinoista pyytää osviittaa omalle suhteelleen, on kysyä sitä radiosta. Ilmoita vaan ääneen, että “Seuraava biisi, joka tulee, kertoo minun ja Piipin suhteesta?” tai “Seuraava musiikkivideo kertoo koska löydän rakkauden” tjsp. Kysymykset ovat vapaita! Toki jos kysyt suoraan, että tuleeko sinulle ja Johnny Deppille ikinä suhdetta ja vastauksena radiosta alkaa pauhata Maija Vilkkumaan “Ei” niin olet oikeutettu pyytämään uutta biisiä niin kauan, että siellä alkaa soimaan Baccaran “Yes sir, I can boogie!”

2. Karaoke knows

Minulla ja Sadulla on tapana aina karaokebaarissa esittää kysymys, plärätä karaokevihkoa, sanoa stop ja painaa sormi jonkun random-biisin kohdalle, joka sitten kertoo vastauksen. Yleensä kysymme illanbiisiä ja vastaukset ovat vaihdelleet Hot’n Coldista I will always love you:n kautta vanhojapoikia viiksekkäisiin. Toimii joka kerta!
Muistakaa kysyä myös “Minkä kappaleen *piip* omistaisi minulle?” Yleensä vastaukset ovat aika hulvattomia. Samaa voi toki kysyä radiolta tai MTV:ltä.

3. Food knows

Itse voin nähdä merkkejä missä haluan, vaikkapa aamupuurossa jos on aivan pakko. Kerrankin kettumaisen yön jälkeen raivokkaasti sekoitin puolukoita puurooni ja juuri kun aloin syömään, niin tajusin puolukoiden muodostavan selkeän T-kirjaimen :D Kyseinen kirjain oli Sen Hetken Miehen etunimen ensimmäinen kirjain ja otin sen merkkinä, että juttumme ei ollut vielä ohi. Ei se ollutkaan.
Mystinen kaurapuuro. Nomnomnom.

4. Animals knows

Voisin tehdä uudestaan “tee miehestä eläin”-postauksen, sillä yleensä liitän aina tietyn eläimen tiettyyn ihmiseen. Sitten jos kyseinen eläin ilmestyy eteeni lehdissä, telkkarissa tai luonnossa, niin se nyt on selkeästi merkki siitä, että eläimeen liitetty mies rakastaa minua ikuisesti. Ongelmia tuli silloin, kun koin yhden miehen porona. Nykyään hän on piisamirotta ja ajattelin, että siten pääsen hänestä ikuisiksi ajoiksi eroon, paitsi jos katon Muumipeikon ja Pyrstötähden. Mutta eipä aikaakaan kun mummilassa käydessäni enoni kantoi nokkani eteen katiskaan hukkuneen piisamirotan. Joistain miehistä ei vaan pääse eroon.

5. Someone knows

Joskus merkit ovat niin selkeitä, että ihan hirvittää. Tässä joskus mielessäni pyöri mies, jota kutsuisin nyt vaikkapas Ville Mattilaksi Posiolta. Yritin kovasti unohtaa hänet, sillä hän ei ollut aikoihin vastannut viesteihini, eikä muutenkaan pitänyt yhteyttä (= he’s just not that into me). Sitten eräänä päivänä heräsin, avasin Iltasanomien netti sivut ja siellä oli iso otsikko “MISSÄ ON POSIOLAINEN VILLE MATTINEN?”
”No älkää minulta kysykö!” ärähdin Iltasanomille ja jupisin samalla, että oliko melkein samannimisen miehen ihan pakko kadota just silloin, kun itse yritän unohtaa koko tapauksen.

Ja saman päivän iltana Ville Mattila sitten pisti tekstarin ja kysyi missä olen. Jänskää, eiks je? :D

Pitäkää siis silmät auki, ettette missaa mitään hemmetin mystistä ;)

Olen kovin hiljainen, koska…

2011-09-17T21:54:00.001+03:00

…opiskelen taas vaihteeksi liikaa. Aivan kun minulla ei olisi jo sivuaineita muillekin jaettavaksi, olihan se ihan pakko vetää se englantikin siihen matkaan. :D

…minulla on kirjoittajan blokki. :(

…minusta tuntuu, että olen kadottanut huumorintajuni.

…minusta myös tuntuu, että saatan olla vaarantanut ikisinkkuuteni

…epäilen, että koko sukuni lukee blogiani ja keskustelee keskenään mahdollisista mieskuvioistani.

…eräs ei vaan pidä nimimerkistään ja minä en pidä hänen ehdottamista nimimerkeistään, joten en sitten kirjoita hänestä mitään. Mitä ihmeen vikaa on Richardissa? :D

…tajusin vastikään, että valmistun n. vuoden kuluttua. Kannattaako pitää omalla nimellään ja naamallaan tällaista blogia? Ihan siis näin tulevaa työtäni ajatellen.

…olen ollut niin kauan kirjoittamatta, että bloggaamisen taito on ruosteessa. Horror.

Ajattelin, että pitäisikö yrittää pitää ensi viikolla taas teemaviikko? Bloggaisin viikon ajan päivittäin, vaikka mikä olisi. Ainakin kerran se laukaisi blokin ja homma alkoi taas sujua. Let’s try that!

Ensi viikolla tiedossa siis:
- Polyamorismi (vaimikäseolikaan)
- Kuinka kolkata pelimies
- Puuttuva “Päivän asu” (parempi myöhään kun ei milloinkaan!)

Onko mitään muita erikoistoiveita? Otan niitä vastaan ja täytän ne (ennemmin tai myöhemmin) :D

Ou. Mai. GAAAD!

2011-09-09T17:58:00.001+03:00

Tajusin just jotain niin häikäisevän massiivista, että oli ihan pakko tulla jakamaan se sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät minua. ELI TEIDÄN!

Tässä yksi päivä minulla oli tylsää ja harrastin kanavasurffausta. Jumin sitten kanavalle, jossa oli jokin dokumentti pohjolan mytologiasta tai jostain ja siinä puhuttiin myös viikinki-jumala Thorista. Thorin vaimon nimi oli Siv.

No, en pahemmin sitä silloin ajatellut, mutta tänään kuin salamaniskusta tajusin sen.

Me kuulumme yhteen.

Ai, kenen kanssa?

No siis daa. Andreas Thorkildsenin tietenkin.

Ai, miksikö?

No, koska Andreakseni sukunimi on THORkildsen ja minun sukunimeni alkaa Siiv. SIIV! Ja tuo Sivhän lausutaan hieman venyttäen, että se kuulosta Siiviltä ja siis APUA.

En kestä!

Oon niin onnellinen <3 Niin onnellinen, etten jaksa pitää enää mitään blogitaukoa.

Mutta eikö mulla olekin vaan pettämätön logiikka?

Peukut naisen logiikalle!

Give me a break!

2011-09-01T20:20:00.000+03:00

Ilmoitan, että pidän nyt todennäköisesti jonkinlaisen blogitauon. En vaan yksinkertaisesti saa mitään kirjoitetuksi. :)

Eli älkää ihmetelkö siis, jos ei nyt tule siis postauksia viikkoon muutamaan.

Punainen mekko ja kesän viimeinen lauantai

2011-08-28T10:30:00.001+03:00

…Kaivokset ovat tuoneet Sodankylään hirveästi uutta väkeä. Nyt täällä on baarissa porukkaa myös lauantaisin ja suurin osa väestä ovat miehiä.

…Nykyään täällä vois myös harjoittaa englantiakin, kun hämmentävän iso osa kaivostyöläisistä tuntuu tulevan ulkomailta. Etenkin olen treenannut lausetta “Can you PLEASE go away now?”

…Jos joku virolainen kysyy, niin minä olen sitten kihloissa. Se oli ainoa keino päästä niistä eroon. Ja sekään ei toiminut.

…Harvoin heti ensi töikseen kun baariin tulee joutuu kolmen miehen lääppimäksi. Hyvä ensivaikutelma: Not.

…Samat virolaiset sitten pomppivat ympärillämme tanssilattialla kuin parhaimmatkin ukkometsot. Jos se oli soidintanssia, niin ei tehonnut. Päin vastoin. Pisti ärsyttämään.

…Haluan huomauttaa, että tiedän myös todella mukavia ja ihania virolaisia, jotka ovat myös täällä töissä. Täällä eilen ollut porukka oli osaksi aika… Inhottavaa.

…Yksikin niistä muuten kertoi eräälle tytölle, että hän kyllä voi lyödä myös naisia. Ööö? Yeah, let’s go and have sex, you must be a great guy.

…Onneksi virolaisten lisäksi minulla oli eilen ikkipikkiriikkisiä 18-vuotiaita ihailijoitakin. Oon niin puuma!

…Hitaita tanssin minua lyhyemmän JA paljon kapeamman miehen kanssa. Aivan kuin olisi jotain 13-vuotiasta honteloa pojankloppia siinä halinut.

…Ja tämä pieni mies tarttui sitten takapuoleeni pienellä ja hennolla otteella. Olikohan hällä pahakin amatsonifetissi?

…Mies oli kyllä komea ja mukava, mutta kuitenkin haluaisin ihan oikeasti edes itseni kokoista seuraa.

…Harmittaa muuten, kun en tajunnut ostaa tuota H&M:n mekkoa myös harmaana ja mustana kun niitä oli myynnissä. Oli aika halpa ja täydellinen “anteeksiantava makkarankuori”. Tuo on muuten kokoa 44 :D

…Snickersiä ei näkynyt :(

…Pappara soitti eilen kahdesti! Lisäksi hän soitti myös ilmoituspuhelun siitä, että hän joutuukin soittamaan vähän myöhemmin, kun hänelle tuli jokin työhomma. Kuka sanoi, ettei vanha koira opi uusia temppuja?

…Pappara tykkää hirveästi bloginimestään. Not. Mutta niin kauan kun hän sanoo minulle “Ole hiljaa, nainen” niin turha odottaa yhtään seksikkäämpää nimitystä täällä. >:D

…Päivän kysymys: Onko iällä väliä ja millainen ikäero on vielä siedettävän rajoissa teidän mielestänne? Itse kai päädyn siihen, ettei iällä ole väliä, mutta elämäntilanteilla on. Mietityttää.

Mies vie ja nainen vikisee, vai?

2011-08-26T18:10:00.001+03:00

Otsikko Helsingin Sanomissa: “Seksistinen nainen lankeaa pelimiehen ansaan”

Jutun ja tutkimuksen pointti on mielestäni ihan OK, siitä ei ole mitään valittamista. Todennäköisesti pelkkää seksiä haluava mies on myös ns. perinteinen mies, joka vie ja pelkkää seksiä haluava nainen on sellainen ns. perinteinen nainen, joka antaa viedä. Tai ehkä paremminkin antaa miehen ymmärtää, että on vietävissä.

Mikä jutussa sitten ärsyttää, niin on ensinnäkin tuo otsikko. Siinä annetaan selkeästi ymmärtää se, että jos nainen lähtee pelimiehen matkaan, niin hän automaattisesti “lankeaa ansaan”. Toisin sanoen: naisen ei oleteta haluavan pelkkää seksiä, vaan jotain enemmän. Pelimiehen matkaan lähtevä naisreppana saa tyrmistyä aamulla, kun mies on kadonnut tai vaihtoehtoisesti ajaa naisen pihalle ennen aamunkoittoa, koska naisethan eivät missään nimessä yhden yön juttuja harrasta.

Siis voi Jesus, Christ ja kaikki motherfuckerit. Voitaisiinko me KIITOS tulla jo tälle vuosituhannelle? Naisen seksuaalisuuden ei enää pitäisi olla mikään pyhä asia tai tabu, eikä sitä pitäisi pyrkiä romantisoimaan. Uskallan olettaa, että miehet pääsääntöisesti nauttivat satunnaisestakin seksistä enemmän kuin naiset siksi, että miehillä on LUPA ja OIKEUS nauttia siitä. Kunnollisten naisten tulee istua jalat ristissä ja odottaa poikaystävää tai edes vakipanoa, muussa tapauksessa (ja joskus jälkimmäisessäkin) nainen on typerä, säälittävä ja hivenen likainen.

Itse artikkelissa minua erityisesti etoo seuraava lause "Naiset, jotka suhtautuvat negatiivisesti omaan sukupuoleensa, haluavat dominoivasti käyttäytyviä miehiä, koska se sopii heidän omaan seksistiseen ideologiaansa", eli tämän mukaan seksistinen asenne on huono asenne. Toki joissain asioissa se on ja seksistisyyttä ja heteronormatisuutta olisikin hyvä kitkeä osittain pois MUTTA en nyt sanoisi, että jos nainen ajattelee makuuhuoneessa seksistisesti hän suhtautuu negatiivisesti omaan sukupuoleensa. Onhan joskus ollut esimerkiksi tutkimus siitä, että johtavissa asemissa olevat naiset tykkäävät olla makuuhuoneessa alistettuina. Sama tosin koskee johtavia miehiäkin. Ihmiset nyt vaan haluavat joskus olla vietävissä ja nainen voi myös kokea olonsa turvalliseksi, kun mies tietää mitä haluaa ja mitä tekee.

Toki rajansa se on alistamisellakin. On aivan eri asia osata pyöräyttää nainen ympäri kesken tohinan kuin puristaa häntä kaulasta ja sanoa huoraksi. Todennäköisesti aika harva yhden illan juttua etsivä nainen haluaa leikkiä sadomasokistisia leikkejä ja kokea olonsa tavaraksi, vaan ennemminkin tuntea olonsa haluttavaksi ja saada intohimoista seksiä ilman sitoutumista. Ja nimenomaan sellaiselta mieheltä, joka osaa asiansa.

En tarkoita sitä, että meidän naisten nyt kuuluisi iskeä miehiä yhtä kovalla tahdilla kuin kylän pahimpien playereitten, vaan sitä, että jos sinä olet niitä naisia, jotka pitävät seksistä seksin itsensä vuoksi niin pane niitä miehiä! Ja tee se ylpeästi, hymyillen ja itsevarmasti. Ja vaikka olisitkin seksistinen nainen ja toimisit “perinteisen” alistuvan naisen roolissa sängyssä, niin mitä sitten? Miehet tykkää viedä ja naiset tykkää vikistä JOS miehet osaavat viedä. Et sinä ole mihinkään lankaan langennut, sillä sinulla on aivot, osaat ajatella ja harrastat seksiä vaan sellaisten miesten kanssa, joiden kanssa haluat. Mitä hävettävää siinä on? Peniskään ei käytössä kulu, niin ei kulu kyllä vaginakaan.

Ja jos joku mies sitten tulee ja sanoo, ettei häntä kiinnosta suhde minkään jokajannun-jaanan kanssa niin ainakin tiedät, että sillä miehellä on pieni mulkku ja sovinistinen luonne. Olen korviani myöten täynnä sitä turhanpäiväistä soopaa siitä, että miehellä on ok olla 48 partneria ennen avioliitolla ja naisen pitää sanoa, että niitä on ollut vain 3. HAH. Minä voin julkisesti myöntää, että minulla on partnereita ollut 11 ja tunnen oloni edelleen kiltiksi, puhtaaksi ja vaimomatskua olevaksi. Piste. Itse en kuitenkaan ole oikein yhden yön suhteisiin kykenevä ihminen, sillä olen hieman hidas päästämään uusia ihmisiä lähelle, mutta en myöskään ole oikea ihminen arvostelemaan tosielämän Samantha Joneseja tai Casanovia. Hetkittäin jopa kadehdin heitä :)

“Oh girls can be strong

And girls can be brave

Boys can be wrong

And by girls be saved.

And I’m gonna shout it

To the whole wide world,

If boys can do it

So can a girl!”

Ylläoleva kuva siis kaikille niille miehille, joiden mielestä naisella on oikeus nauttia seksistä vasta parisuhteessa. Kaikki muut miehet: Me rakastamme teitä <3

”If he has small penis, he’s just not that (far) into you”

Mikä teidän numeronne muuten on?

Ulkonäkö-haaste

2011-08-24T18:36:00.001+03:00

Koska elän kiireistä viimeistä lomaviikkoani, niin täytetäänpä tällainen kauneuskysely, jonka olen saanut haasteena vuonna erkki ja paavo. Voisi muutenkin alkaa tosissaan hoitaa näitä rästipostauksia (ja proseminaaria) mutta nyt on tärkeintä tuutor-tuntien suunnittelu ja yks tentti… Johon vois alkaa lukea.

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Olen ihan tarpeeksi tyytyväinen. Naaman kanssa olen oppinut elämään ja pitämään myös peilikuvastani ja kroppaa työstän haluamaani suuntaan :D Mielestäni on aika turhaa liikaa murehtia sellaista asiaa, jolle ei voi mitään ilman suurta raha summaa (esim. nenän/rintojen koko). Fiksumpaa murehtia vaikka jenkkakahvoista, kun niille nyt voi tehdä jotain jos jaksaa.

Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Kaventuisin ne muutamat sentit, vähän habaa lisää käsivarsiin ja selkään ja leuka nyt saisi olla vähän vähemmän väkä :D Mutta leuan kanssa pystyn elämään huoletta, joten en leikkausta en edes harkitse.

Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
Huulia, silmiä, rintoja, takamusta, sääriä, vatsaa, käsivarsia, hiuksia, vyötäröä, hartioita… :D Eniten kuulee ehkä huulista ja sääristä.

Meikkaatko päivittäin?
En tosiaankaan, etenkään kesäisin. Talvisin tulee meikattua enemmän, kun on enemmän ihmisten ilmoilla ja naama on aika surkian oloinen ilman rusketusta.

Hiustesi väri & pituus?
Itseasiassa koin pienen hiuskatastrofin ja hiukseni ovat jälleen tummanruskeat :D Ei oo helppoa tämä elämä! Kuka ois arvannut, että tummanvaalea väri, jonka piti vaalentaa voi vetää tummaksi… Nähtävästi voi, jos hiukset eivät ole tarpeeksi “sulkeutuneet” siitä värin”poistosta”, siitäkin tosin jo kolme viikkoa. Mutta no, ei auta itku markkinoilla. Onneksi nämä ovat ihan kivat ja tasaisen väriset.

Miten pidät hiuksiasi?
Yleensä auki ja takussa :P

Miten tukkasi on nyt?
Kuten yleensä.

Kuinka usein…

…värjäät hiuksiasi?
Kerran 2-3 kuukaudessa. Nyt tosin ollut aika tiheää, mutta nyt pakko rauhoittaa tilanne lokakuuhun asti. :)

…peset hiuksesi?
Joka toinen päivä

…käyt suihkussa?
Joka toinen päivä, riippuen toki urheilun määrästä.

…kuorit ihoasi?
Kasvoja yritän kerran viikossa, kroppaa pari kertaa kuussa. Useamminkin voisi, mutta olen niin “kiireinen” :P

…käyt kosmetologilla?
Kerran kuudessa vuodessa

Erittäin symmetriset
kasvot minulla.

Shampoo- ja hoitoainemerkkisi?
Nyt taitaa olla XZ käytössä. Lisänä kampaamotuotteiden hopea- ja syväpuhdistava shampoo on sillointällöin käyttöä varten.

Rasvaatko ihoasi?
Liian harvoin. Naamaa tosin päivittäin.

Tyypillisimmät vaatteesi?
Farkut ja paita. Ja saunatakki. Riippuen olenko yksin vai ihmisten ilmoilla.

Mitä sinulla on nyt ylläsi?
Saunatakki, lököhousut ja t-paita

Kuinka monet farkut omistat?
Kahdeksat, joista kahdet eivät mahdu. Vielä. Ja kahdet ovat liian isot. Kohta.

Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
Mustat ballerinat

Lempikorusi?
Revontuli-sormus ja äidiltä saatu sormus.

Lempihajuvetesi?
En käytä hajuvesiä. Tuoksun niin huumavalta ilmankin. Narsisti.

Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
Kaksi. Mainittu vasta :D

Tarkkailetko painoasi?
Välillä liikaakin. Onneksi nyt olen löytänyt mittanauhan ihanuuden :D

Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
“Mutta sinähän olet kylän valio yksilöitä” :D

Menisitkö kauneusleikkaukseen?
Olen käynyt jo :D En usko, että kovin helposti menisin. Ainoastaan saattaisin kohottaa kulmat, jos ne meinaavat romahtaa silmieni päälle. Tosin ehkä tissitkin voisi nostaa ylös, jos lasten teko lässäyttää ne ja olen rikas :D

Minkälainen on meikkipussisi?
Pieni laukku, jossa iso 5-numero.

Minkä värinen on hiusharjasi?
Punainen, sininen, violetti, musta ja harmaa. Löytyy siis viisi eri harjaa.

Käytätkö ryppyvoiteita?
Käytän ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä estävää silmänympärys voidetta :D Clinique:n all about eyes.

Käytätkö kynsilakkaa?
Viime aikoina olen innostunut niistä. Kynnet pysyy pitkinä pidempään.

Montako käsilaukkua omistat?
kuusi. Halpoja ja helposti hajoavia. Katsokaa vaikka, mitä 5€ sydänlaukulleni tapahtui viime lauantaina :( Ja alkuillasta vielä. Olipa kiva :D etenkin kun tietää, ettei kovin helposti lähde hakemaan vaihtolaukkua 25km päästä.

Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Neljä korvakorun paikkaa. Tatuointia harkitsen vakavasti.

Miehet huokaus

2011-08-20T11:02:00.001+03:00

Siis yksi asia, joka minua miehissä ehkä eniten ärsyttää on se, että minua pidetään itsestäänselvyytenä. Vielä pahempaa on, jos minut pistetään odottamaan. VIHAAN odottamista. Jos on hemmetti sovittu tarkka kellonaika, niin sitten se sovittu asia pitää tapahtua sinä sovittuna kellonaikana, eikä minuuttiakaan sen jälkeen. On se kumma, kun joillakin on ihan mahdotonta ymmärtää se asia, että jotkut ihmiset nyt vaan ovat niin täsmällisiä, että jos on ollut puhetta, että soitetaan kello 22:30 niin silloin sitä puhelua kanssa odotetaan saapuvaksi kello 22:30.

Homman nimihän oli se, että olin sopinut erään miehen kanssa (sanotaan häntä nyt vaikka Papparaksi) puhelintreffit kello 22:30. Itse asiassa mies itse kysyi, että onko minulla aikaa jutella myöhemmin illalla ja vastasin, että toki on. Hän kysyi, että mistä mihin ja vastasin, että puoli yhdestätoista etiäpäin. Luonnollisesti olin sitten puoli yhdeltätoista kiltisti kännykkä kourassa odottamassa puhelua.

Jota ei tullut.

Yhdeltätoista pistin miehelle viestin
“Onkos sinulla useinkin tapana venyttää sovittuja aikoja puolella tunnilla eteenpäin ilmoittamatta siitä? ;) Jos on niin hyihyi. Olen itse hirvittävän täsmällinen, vihaan odottamista ja pistän kostoksi näillä minuuteilla nukkumaan, jos ei kohta ala puhelin laulaa :D”

Huomatkaa hymiöt. Esitin olevani cool, hauska ja ymmärtäväinen, vaikka vitustuskäyräni oli jo tulenpunaisen puolella.

Tämä kyseinen Pappara on jo ikänsä puolesta selvästi vanhempi minua, jos ette nimestä sitä osanneet vielä päätellä, ja sen vuoksi kävelee jatkuvasti erittäin heikoilla jäillä ja tällainen megalofaanisen kookas virhe nyt humpsautti ukon suoraan avantoon. Etenkin, kun hän ei reagoinut viestiini mitenkään. HITTO VIE! Jos haluan itsekeskeistä miesseuraa, niin isken 16-vuotiaita mopopoikia. Oletin, että vanhempi väestö olisi hieman tunnollisempaa, arvostavampaa ja muita ihmisiä kunnioittavampaa, mutta paskan marjat!

Aloin jo miettiä, että ehkä Pappara ei tajunnut, että olin alkuperäisellä viestilläni “puoli yhdestätoista etiäpäin” tarkoittanut, että minulle voi soittaa koska tahansa puoli yhdentoista jälkeen. Päätin antaa miehelle vielä puoli tuntia lisäaikaa ja olin ymmärtäväinen.

Puoli kahdeltatoista mitään ei kuulunut. Mielenosoituksellisesti löin telkkarin kiinni ja menin peiton alle. Uni ei tullut, koska kihisin kuin höyrykattila. Hoin mielessäni saatanansaatanansaatanaa ja silitin Muskaa ehkä aavistuksen liian raivokkaasti, sillä kyseinen kissa poistui aika pian kainalostani. Kello 00:05 kyllästyin ja päätin olla aloitteellinen nainen ja soitin itse Papparalle. Hän vastasi ja kysyi, voiko soittaa takaisin. Kylmällä äänensävyllä totesin, että voit.

Tuosta toki kuka tahansa nainen olisi olettanut, että Pappara soittaa takaisin aika pian. VITUT! 00:30 makasin edelleen rauhassa ja hiljaisuudessa ja päätin sitten ilmoittaa kyseiselle ukolle, että nyt riitti. Meikä ei ala tällaiseen, meikä vihaa odottamista, meikä vihaa pompottelemista ja meikä vihaa epätäsmällisiä miehiä, jotka eivät kunnioita toista osapuolta sen vertaa, että vaivautuisivat ilmoittamaan koska soittavat jos soittoaika myöhästyy TUNNEILLA.

Pappara oli hiljaa. 00:40 tuli viesti, että “Menee 20min, jaksatko oottaa?”

EN JAKSA. Vastasin, että meikä nukkuu jo, jos jutella haluat niin puhu minun FB-profiilikuvalleni, koska siltä heruu vastaus todennäköisemmin mitä minulta.

Kuitenkin kun 01:04 puhelin soi, niin vastasin. Ja lopetin puhelun 04:00. Olen anteeksi antavainen neitsyt Maria. Jokaisella on oikeus yhteen virheeseen, ja jos Pappara ei tähän mennessä ole tajunnut mitä mieltä minä olen soittoajoista ja venyttää niitä jatkossakin niin SO LONG GRANPA’. Siinä lentäis ukko kaaressa kuikkaan.

Kesälomareissu

2011-08-18T17:52:00.001+03:00

Innostuin tosissani majoituspaikastamme silloin, kun huomasin ikkunasta Heurekan. Vielä enemmän innostuin, kun näin Heurekan pihalla dinosauruksia! Sisäinen Ross Gellerini alkoi hihkua innosta ja ilmoitin välittömästi äidilleni, että jos en pääse jatkoon illan hoilailuissa, niin vietän koko lauantain Heurekassa ja tuijotan dinosauruksia.

Karaoke-kisailut käytiin siis Sokos hotelli Vantaan Tulisuudelma-ravintolassa. Majoituimme samaisessa hotellissa, joten sain ihan rauhassa jännityksestä mykkänä ryntäillä ravintolan ja hotellihuoneeni väliä.

Kisanaamana oli hivenen tympääntynyt ilme, irtoripset ja jännittyneet suupielet.

Pakko sanoa, etten muista enää omasta esiintymisestäni mitään, paitsi kaksi kohtaa ja ne olivat juuri ne kohdat, jotka mokasin. Ehkä siitä syystä ajattelin laulaneeni ihan päin hevonkukkua, mutta tuomaripalautteen mukaan olin ollut ihan hyvä, mutta epävarmuus esti jatkoon pääsyn. Ei siis yhtään huono :D
Huomatkaa tuo lavalla oleva hirveä koroke. Kevyttä kompurointia oli ilmassa.

Jatkoon ei siis päästy, joten pääsin onnellisena nukkumaan tietoisena lauantain Heureka-retkestä. Hämärästi aamulla REVENNEEN tikkihaavani viereen oli ilmaantunut yllä näkyvä pallura. Mystisiä ovat hotelliyöt hetkittäin.

Ja ei kun Heurekaan! Dinot olivat todella iso pettymys. Ensinnäkin niitä oli vain seitsemän ja niistä ei oikein saanut minkäänlaista infoa. Olin odottanut jotain suurta näyttelyä eri dinosauruslajeista, tietoa niistä ja niiden elämästä ja spekulaatiota sukupuutosta ja vaikka mitä, mutta ei. Dinot oli pihalla, niistä sai pienen info-lapun ja that was that.

Yllä olevassa kuvassa jokin smurffi-dino oli saanut hurjan saaliin. Cool!

Minulle tulee tästä aina Myy mieleen… Johtuukohan värityksestä. Tai ilmeestä.

“Näin hiljaa, hiljaa hiivitään me Kardemumman yössä…”

Tämä Rexi oli kyllä hieman kaamea. Se murisi, liikkui ja puhisi. Lapsia hirvitti. Itse en myönnä, että piti jatkuvasti vilkuilla olkansa yli ja varmistaa, että onhan se edelleen muovirobotti.

Pikkudinoja ja täriseviä munia. Jälkimmäiset etenkin kiinnostivat kovasti kaltaistani sinkkunaista.

I worship trecorns, good men and other extinct creatures.

Neropatti

Netissä mainostettiin, että näytteillä olisi tuon isoimman liskon etujalka, niin oletin, että siellä olisi ihan oikea fossiili, eikä mitään muovihässäkkää. Perkele. No, pääsinpä posettamaan ihan vieressä.

Kaivettiin hieman “fossiileja” esiin.

Pää painuksissa poistuin dino-näyttelystä ja päätin, että seuraavan kerran menen jonnekin aikuisten ihmisten dinosaurus-näyttelyyn ja pysyttelen kaukana näistä penskojen mestoista. Muutenkin pakko sanoa, että Oulun tietomaa rökittää Heurekan 6-0 :P

Metsurina innostuin tosin havumetsä-polusta, jossa oli näytteillä erilaisia havupuita pohjoisilta alueilta. How cool is that! Etenkin omituiset lehtipuun rungolla varustetut havupuut hämmensivät minua. Ei meillä vaan sellaisia kasva. Mitä pintoja ne nyt olikaan. Yllä taitaa olla ihan perus lehtikuusi.

“Saako tätä syödä?”
Äiti: “Ei.”
” >:( “

Hämmennystä aiheutti myös pihlaja, joka oli puu! Siis puumainen pihjala! Pihjala YHDELLÄ rungolla! Täällä päin pihjala on pensasmainen röykkiö, joten tällainen yksivartinen puupihlaja oli mukava tavata.

Kerrankin pääsee halailemaan pihlajaa. Elämän pieniä iloja.

Parasta Heurekassa oli tämä Lappsetin mediakasvatus-henkinen vehje. Pitihän sitä päästä testaamaan, koska alalle pitäisi valmistua tässä vuoden sisällä. Hyhhyh.

Kuinka leveä perse voi ollakaan?

En vaan tajua, miten yksikään lapsi pystyy hyppimään tässä. Ihan hirveitä loikkia sai ottaa.

Ja sitten se aina jumi ja piti pomppia tasajalkaa.

“Tee oma kolikkosi”-laitteella poikani tuli tervehtimään äiskäänsä, ja odotettiin sitten siinä vieri vieressä kolikkoni valmistumista. Tulevaisuuden PLAYAH-mies nojaili välillä päätään takamustani vasten.
Isäänsä tullut selkeästi.

Keisarillinen sivuprofiilini pääsee oikeuksiinsa lanteissa.

Äidin kanssa koitimme päästä myös maanjäristyssimulaattoriin, mutta ensimmäisellä kerralla kun astuimme siihen, niin laite ei suostunut käynnistymään. Kiva. Kiertelimme muissa paikoissa ja päätimme kokeilla onneamme uudestaan, sillä laite näytti nyt pelittävän kunnolla. Nousimme sinne, painoimme starttia ja… Laite ei käynnistynyt. En nyt halua uskoa, että minun ja äitini yhteispaino on enemmän kuin 350 kg, mutta kai sen on pakko olla, kun ei kerta järistystä saada kokea.

Ennen kun lähdettiin seuraamaan kisojen loppuhuipennusta, niin käytiin syömässä hotellin väliaikaisravintolassa, jossa saimme odottaa ruokiamme yli puoli tuntia, vaikka olimme ensimmäiset tilaajat. Unohtivat meidän, hemmetti soikoon. Näin jälkeenpäin katsottuna olisin myös voinut käydä hieman parantelemassa meikkiäni, joka nähtävästi jäi Heurekaan.

Laulamassa minun ja äitini suosikki mies: Pikku-Teemu. Tai näin meidän kesken “Ricky Martin” Huomatkaa äitini jumaloiva päänasento.

Tikkurilan Seppälästä löysin ihastuttavan poronkallo-sormuksen. Made in China ;)

Olihan siellä populaa :)

Voittajat: Toni Laaksonen ja Anu Sin. Huikean hyviä molemmat. Saa nähdä uusiiko Suomi tuplavoittonsa tänä vuonna Irlannissa syyskuun alussa ;) Toni muuten veti “Fairytale”-biisin huomattavasti paremmin kuin eräs Rybak.

Guess who’s back?

2011-08-14T18:09:00.001+03:00

Me and my flirting energy!

Perjantaina kävimme Sadun kanssa baarissa Sodankylässä (lupaan käydä baareissa myös Rovaniemellä syksyllä, niin saadaan jotain vaihtelua aikaiseksi :D). Oloni oli alkuun vähän epämukava, parin viikon liikuntaestoisuus, väsymys ja kookos-banaani-suklaalevyn syömisen (kato ku oli pakko maistaa uutta makua) jälkeen oletin tyytyväni hiljaisen seinäruusun rooliin illaksi.

Mutta sitten näin hänet. Harvinaisen hyvännäköisen miesvartalon tuoreilla kasvoilla! Kuka hän on? Mistä hän tulee? Työpaikka selvisi pian, sukunimen kaksi ensimmäistä kirjaintakin Satu sai kaivettua esille, mutta siihen se sitten jäikin. Ajattelin, että mitä sitten harakanpesä tukasta, katuhuoran meikistä ja kurvikkaasta olotilasta? Ainakin minulla on pitkät hiukset, huikaiseva nenä ja Seppälän ihmerintsikat tuomassa tissejäni esille.

Ainoa kuva perjantailta. Huomatkaa Volumasterilla aikaansaamani harakanpesä oikealla ohimollani.

Joten minä tuijotin häntä. Haluan huomauttaa tässä välissä, etten ole muistaakseni flirttaillut miehille sitten uuden vuoden, jolloin menestyksekkäästi saalistin Dannyn. :D Mutta perjantaina minä katselin mysteeri miestäni viehkosti (tai ainakin oletin katsovani) niin kauan, että hän huomasi sen ja vastasi katseeseeni hivenen kiinnostuneesti. Tai pelokkaasti. Tai nyrpeästi.

Hitto, pakko jatkossa flirttailla enemmän, että oppisin taas ymmärtämään miesten eri katseiden merkityksen. Tosin kaverini teoria on: “Jos mies katsoo naista, niin hän katsoo naista vain yhdellä tavalla ja se katse on “I want you naked”-katse”.

Mysteeri mies haluaa minut alastomaksi? Taivaan kiitos olen syönyt 200 grammaa suklaata, unohtanut kaikki sheivaamiset kainaloista alaspäin ja alkkarinikin ovat sarjaa “nakkaisit jo roskiin”. Päätin, että tänään mikään ei estä minua. Kuin huuhkaja näin mehevän hiiren ja halusin hänet. Minulla olikin aikamoinen Samantha Jones hetki, kun näin Mysteeri Miehen menevän miesten vessaan. Mieleeni pälkähti ajatus, että kävelisin hänen perässään sinne ja sanoisin muille vessassa olijoille "Jättäkää meidät kahden... ;)" Mutta (onneksi) pokkani ei siihen riittänyt. Ei se riittänyt edes tervehtimiseen. Hemmetti vie.
No, joka tapauksessa nyt kaikille on selvä, mikä minulla oli perjantai-lauantai välisenä yönä eniten mielessä :D

Alla olevassa videossa saalistusilmeeni. Aika jäätävä, eikö? Toimiiko teihin, mieslukijat?

Ikävä kyllä innostuin molemminpuolisista katseista sen verran, että aloin viljellä katsettani vähän vaikka kelle. Sitten myös kohonneen itsetuntoni ja hyvien biisien saattelemana eksyin pitkäksi aikaa tanssilattialle miesseurassa ja tänä aikana Mystinen Mies katosi. :( Lähti pois. :( Meni hukkaan. :(

Luuleekohan hän, että vallan unohdin hänet? Tai että olen joka-miehen-katselu-oikeus?

Kaveripoikani kannusti minua katselemaan muita miehiä, jos heistä löytyisi minulle seuraa. Yritin selittää hänelle, että jos saan päähänpinttymän jostain miehestä, niin ei minulle samana iltana kelpaa kukaan muu. Ja koska alkuperäinen innostukseni lähti nukkumaan/naisiin/jatkoille ennen aikojaan, niin en minä tuosta vaan löydä korviketta siihen tilalle.
KP: “Iso tyttö, tissit ja kaikki! Nyt vaan uutta matoa koukkuun!”
F: “Etsie ehkä ymmärrä, ku sie oot mies.”
KP: “No mites nyt niin?”
F: “Ku teille kelpaa mikä tahansa patukka, kuhan saisitte jonku patukan. Me naiset taas halutaan aina vaan tiettyä patukkaa, eikä ne muut tunnu miltään ennen kuin se yks patukka on saatu”
KP: “öö… sait mut nyt vähän epäilemään seksuaalisuuttani”
F: “SUKLAApatukkoja meinasin. Vertauskuva kato. Kato ku meikän tekee nyt mieli Snickersiä. Ei siinä pahemmin Marsit lohduta. Sie nyt söisit vaikka Tuplan jos et Kismettiä löytäis”
KP: “Totta, totta”

Mutta ei se auta. Täytyy toivoa, että joko tämä Snickers tulee vielä joskus vastaan, tai sitten alkaisin haluta Marsia. Tai Bountya. Tai mitä vaan. Pääasia, että meikää innostaa taas miehet! Lisää miehiä! Uusia patukoita!

P.S. Twiittini ei saanut vastakaikua :( Mii sou sääd.

P.P.S. “Who needs a man when you have your tool box, chocolate box and a litter box (for your cat)?”
- Fenii Ikisinkku